Helsinki kuin Venetsia – arkkitehti Alvar Aallolle maailma oli täynnä mahdollisuuksia

Koe suomalaisen modernin arkkitehtuurin hämmästyttävät saavutukset.

Alvar Aalto Munkkiniemen ateljeessaan vuonna 1963.
Alvar Aalto Munkkiniemen ateljeessaan vuonna 1963. Kuva: Helge Heinonen

Alvar Aalto (1898–1976) on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia arkkitehteja ja modernin arkkitehtuurin tärkeimpiä edustajia. Ateneumissa on esillä Aallon elämäntyötä esittelevä suurnäyttely.

Aalto opiskeli arkkitehtuuria Helsingin teknillisessä korkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopisto). Aalto oli jo lapsena kiinnostunut luonnon muodoista ja sen jatkuvista muutoksista, mikä näkyi myöhemmin myös hänen arkkitehtuurissaan. Hänen jälkensä ei kuitenkaan mukaillut Suomessa tuolloin vallinnutta kansallisromantiikan suuntausta. Aallolle historia merkitsi ideoiden ja inspiraation lähdettä, mutta ei metodista ohjetta, toisin kuin hänen opettajilleen Armas Lindgrenille, Usko Nyströmille ja Carolus Lindbergille, joille historia ja perinne olivat myös osa suunnittelumetodia. Aalto yhdisti sujuvasti – ja ehkä yllätyksellisesti – kaksi tyyliä jo varhaisissa töissään: välimerellisen maailman ja suomalaisen rakennusperinteen. Vuonna 1935 valmistunut Viipurin kaupunginkirjaston luentosalin aaltoileva puinen sisäkatto on ehkäpä hänen yksi tunnetuimpia aiheitaan. Aalto mursi arkkitehtuurissa vallinnutta yksitoikkoisuutta, pyrki kohti materiaalin tuntua, ympäristösuhteen korostamista ja tarkkuutta yksityiskohdissa. 

Aalto ei suinkaan ollut yksin vastuussa visioistaan. Hän perusti Jyväskylään arkkitehtitoimiston vuonna 1923 ja palkkasi toimistoonsa avustajaksi Aino Marsion. Lahjakkaasta arkkitehdista tuli Aallon ensimmäinen aviopuoliso, joka vaikutti suuresti miehensä kädenjälkeen. Heidän välillään vallitsi syvä synergia, vaikka kaksi taiteilijaa olivatkin erilaisia: Alvar oli boheemi vapaasielu, joka sai välillä hullujakin päähänpistoja; Aino oli käytännönläheisempi, jalat maassa. Aino ja Alvar työskentelivät yhdessä, mutta Aino työskenteli myös yksin suunnitellen pääasiassa sisustuksia ja huonekaluja. Ainon menehtyminen vuonna 1949 oli Alvarille kova pala, sillä hän oli kokonaisvaltaisesti, emotionaalisesti ja ammatillisesti, kiinnittynyt vaimoonsa.

Alvar Aalto oli hyvin kunnianhimoinen mies, jonka usko omien ideoidensa erinomaisuuteen ei horjunut. Hän oli sosiaalisesti lahjakas ja viihtyi erinomaisesti julkisuudessa. Hänellä oli paljon kansainvälisiä ystäviä. Aalto tutustui 1930-luvun puolivälissä Ahlström-yhtymän toimitusjohtajaan Harry Gullichseniin ja tämän vaimoon Maire Gullichseniin. Artek perustettiin vuonna 1935 markkinoimaan ja myymään Alvar Aallon huonekaluja, valaisimia ja tekstiilejä, erityisesti kansainvälisille markkinoille. 

Aalto suhtautui elämään ja työhönsä hyvin intohimoisesti. Hän uskoi omien suunnitelmiensa suuremmasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kauneudesta. Joskus ne kasvoivat valtaviin mittoihin: esimerkiksi Alvar Aallon keskustasuunnitelma vuodelta 1962 sisälsi Töölönlahdelle rakennettavien massiivisten kulttuurirakennusten rivistön, joita Aalto vertasi venetsialaisiin palatseihin. Töölönlahden eteläpuolelle suunniteltiin valtava Terassitori, jonka alle oli varattu liiketilaa ja pysäköintitilaa kasvavan autoliikenteen tarpeisiin. Töölönlahden rannalle suunnitellusta kulttuurirakennusten rivistöstä Finlandia-talo ainoana toteutettiin. Aalto oli pettynyt loppuun asti, ettei hänen kunnianhimoinen keskustasuunnitelmansa toteutunut kokonaisuudessaan.

Sen sijaan moni muu hänen suunnitelmistaan toteutui.

Alvar Aalto – taide ja moderni muoto. Ateneumin taidemuseo, Kaivokatu 2. Näyttely avoinna 24. syyskuuta asti.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi