Jos hiusharjassasi on hiuksia enemmän kuin ennen, ajoitus voi kertoa tilanteesta enemmän kuin irtoava määrä.
Ilmiö alkaa tyypillisesti kuukausia sen jälkeen, kun kehosi on käynyt läpi jonkin suuren muutoksen.
Kyseessä ei ole sattuma, vaan karvatupen sisäinen ajastus.
Aineistossa oli yli 400 000 potilasta
Matthew Lanehartin tutkijaryhmä West Virginia Universityssä vertasi kahta potilasjoukkoa toisiinsa.
Ensimmäinen joukko oli aloittanut laihdutuslääkkeen, toinen vanhan diabeteslääkkeen metformiinin.
Joukot koottiin niin, että potilaat vastasivat toisiaan iän ja terveystietojen osalta.
Semaglutidilla, joka tunnetaan tuotenimillä Ozempic ja Wegovy, hiustenlähdön riski oli 43 prosenttia suurempi kuin metformiinilla.
Tirtsepatidilla eli Mounjarolla ero oli 68 prosenttia.
Mukana oli yli 400 000 potilasta.
LUE LISÄÄ: Näin stressi vaikuttaa hiusten väriin – tutkijat löysivät yllättävän yhteyden
Kaksi lääkettä erottui tutkimuksessa
Ero ei koskenut kaikkia samaa ryhmää edustavia lääkkeitä.
Dulaglutidilla ja liraglutidilla riski ei kasvanut merkitsevästi.
Semaglutidi ja tirtsepatidi ovat ryhmänsä tehokkaimmat painonlaskun aiheuttajat.
Tutkijoiden mukaan tämä on vihje siitä, mistä hiustenlähtö johtuu.
Havainto selittyy paremmin painonlaskulla kuin sillä, että lääke vaikuttaisi suoraan karvatuppeen.
Karvatupen kolmas vaihe antoi ilmiölle nimen
Jokainen karvatuppi kiertää kolmen vaiheen läpi: kasvu, siirtymä ja lepo.
Lepovaihetta kutsutaan telogeeniksi.
Kun poikkeuksellisen suuri osa tupista siirtyy yhtä aikaa lepoon, ilmiöllä on oma nimi: telogeeniefluvium.
Hiukset eivät irtoa heti, vaan vasta kun uusi kasvuvaihe työntää vanhan hiuksen ulos.
Siksi hiustenlähtö näkyy usein vasta silloin, kun ihminen on jo alkanut voida paremmin.
Sama ilmiö tapahtuu synnytyksen ja kuumeen jälkeen
Mekanismi tunnetaan entuudestaan tilanteista, joissa lääkkeitä ei käytetä lainkaan.
Synnytys, korkea kuume, vaikea infektio ja nopea energiansaannin lasku voivat kaikki laukaista saman ilmiön.
Kehosi tulkitsee tilanteen resurssipulaksi ja siirtää hiuksen kasvun jonon hännille.
Tämä on myös syy siihen, että telogeeniefluvium on lähtökohtaisesti ohimenevä.
Lääkkeen annos ja sukupuoli näkyvät luvuissa
Vuoden 2026 järjestelmällinen katsaus kävi läpi 133 tutkimusta, joista 24 täytti asetetut kriteerit.
Semaglutidin kohdalla ilmiö näytti olevan annosriippuvainen, sillä pienemmillä annoksilla hiustenlähtöä havaittiin harvoin.
Tirtsepatidi, joka laskee painoa voimakkaimmin, yhdistettiin useimmin nimenomaan telogeeniefluviumiin.
Naiset olivat tutkimusaineistoissa yliedustettuina.
Se koe, jota kukaan ei ole tehnyt
Lääke ja hiustenlähtö näkyvät samoissa tilastoissa.
Se ei vielä tarkoita, että toinen aiheuttaisi toisen.
Varmuus vaatisi kokeen, jossa samanlaiset potilaat saisivat arvalla joko lääkkeen tai lumevalmisteen, ja sitten laskettaisiin hiukset.
Kukaan ei ole tehnyt sitä.
Toinen aukko on arkisempi: useimmissa tapauksissa hiustenlähtö on kirjattu potilastietoihin ilman että yksikään ihotautilääkäri on katsonut päänahkaa.
Ja kun luvuissa lukee 43 prosenttia, kyse on riskin kasvusta, ei siitä kuinka moni oikeasti menettää hiuksiaan.
Mitä jää käteen?
Ilmiö toistuu aineistosta toiseen, ja se kasautuu juuri niihin lääkkeisiin, jotka pudottavat painoa kovimmin.
Telogeeniefluviumissa on se hyvä puoli, että se korjaa itsensä.
Huono puoli on, ettei sitä tunnista peilistä. Sen tunnistaa ihotautilääkäri.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Syötkö D-vitamiinia turhaan? Uusi tutkimus haastaa kaiken, mitä luulit tietäväsi
