Iran, Afganistan, Ukraina.
Nämä nimet ovat vuosikymmenien ajan esiintyneet uutisissa väkivallan yhteydessä — ja useimmat suomalaiset ovat voineet lukea uutiset, kokea huolta ja jatkaa päiväänsä.
Sitten tulee uutinen Malmöstä tai Tukholmasta — ja jokin muuttuu.
Se tuntuu eri lailla. Lähempänä. Henkilökohtaisempana.
Monelle jopa pelottavampana, vaikka tilastojen mukaan Suomi on edelleen yksi Euroopan turvallisimmista maista.
Läheisyysvaikutus nostaa pelkoa
Tämä reaktio ei ole irrationaalinen, vaan neurobiologinen — ja sen mekanismi on ymmärrettävissä.
Psykologit nimittävät ilmiötä läheisyysvaikutukseksi.
Journal of Risk and Uncertainty -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa sen olevan yksi vahvimmin dokumentoiduista kognitiivisista vinoumista: maantieteellisesti ja kulttuurisesti lähempänä tapahtuva uhka tuntuu todennäköisemmältä ja konkreettisemmalta kuin vastaava kaukainen uhka, vaikka tilastollinen riski olisi täsmälleen sama.
Aivot arvioivat etäisyyttä eri tavalla kuin kartta
Psykologinen etäisyys ei ole sama asia kuin maantieteellinen etäisyys.
Psykologinen etäisyysteoria — jonka psykologit Yaacov Trope ja Nira Liberman julkaisivat Psychological Review -lehdessä vuonna 2010 — selittää, miten aivot käsittelevät etäisyyttä: kaukaisia asioita ajatellaan abstraktisti ja epätodellisina, lähellä olevia konkreettisesti ja eläväisinä.
Tämä tarkoittaa käytännössä, että Malmön ampuminen on aivoille konkreettisempi tapahtuma kuin vastaava väkivalta Keniassa — ei koska Malmö on lähempänä kartalla, vaan koska samankaltainen kulttuuri, tutut paikkojen nimet ja yhteiset historialliset muistot tekevät siitä psykologisesti lähempää.
Aivot käsittelevät sen konkreettisempana kuin kaukana tapahtuvan.
Evoluutio rakensi tämän mekanismin selviytymistä varten
Läheisyysvaikutuksen alkuperä on evoluutiossa.
Ihminen kehittyi yhteisöissä, joissa maantieteellisesti ja sosiaalisesti lähellä olevat uhkat olivat todellisimpia.
Kaukainen vaara oli abstrakti; lähellä oleva vaara vaati välitöntä reagointia.
Tämä viritys on edelleen sisäänrakennettu hermostoomme, vaikka nyt elämme maailmassa jossa uutiset kaukaisimmista tapahtumista saapuvat sekunnissa.
Läheiset tapahtumat aiheuttavat enemmän pelkoa
Pelkotutkimuksen mukaan lähellä tapahtuva väkivalta aktivoi voimakkaamman pelon tunteen ja sosiaalisen valvonnan tarpeen kuin kaukainen vastaava tapahtuma.
Tämä pätee myös uutisiin.
Paikallinen väkivaltauutinen tuottaa tutkitusti enemmän pelkoa kuin yhtä vakava kansainvälinen uutinen.
Suomessa on verrattain turvallista
On tärkeää erottaa kaksi asiaa: läheisyysreaktio on aito neurobiologinen ilmiö, mutta se ei tarkoita, että uhka on suurempi.
Suomalaiset kaupungit ovat turvallisuustilastoissa kansainvälisesti vertailtuna erittäin turvallisia.
Ruotsin kaupungeissa esiintyvä väkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma Ruotsille — mutta se ei automaattisesti muuta tilastollista todellisuutta Suomessa.
Läheisyysvaikutus tekee meistä erityisen herkkiä lähiympäristömme signaaleille.
Se on evoluution rakentama hyödyllinen ominaisuus.
Ongelmaksi se muuttuu vain silloin, kun antaa sen johtaa uhkien yliarviointiin tai voimavarojen ylikuluttamiseen sellaisen pelon käsittelyyn, joka ei perustu todelliseen riskiin omassa arjessa.
Miten tunnistaa oman reaktionsa
Kun huomaat, että naapurimaata koskeva uutinen aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin vastaava kauempaa tuleva — kyseessä on läheisyysvaikutus toiminnassa täydellä teholla.
Aivosi tekevät juuri sitä mitä niiden on tarkoitettu tekevän.
Tämän tunnistaminen ei poista tunnetta, mutta se antaa perspektiiviä: tunteet ovat reaaliset, uhka-arvio ei välttämättä ole.
Hyödyllinen kysymys on: muuttuuko oma arjen turvallisuudentunteeni tämän uutisen myötä?
Jos vastaus on ei, reaktio on evoluution ohjelmointia, ei tilastollinen tosiasia.
LUE LISÄÄ: Psykologit löysivät: tämä aamurituaali ennustaa pitkää parisuhdetta paremmin kuin rakkaus
