Heinäkuinen ilta, terassi, lasillinen viiniä.
Ei mitään hätää – onhan kesä.
Mutta jos se yksi lasi viiniä toistuu joka ilta, kertyy viikossa seitsemän annosta.
Se on naisella täsmälleen raja, jonka jälkeen Käypä hoito -suosituksen mukaan alkoholinkäyttö ei ole enää matalan riskin tasolla.
Viinilasi illassa ei kuulosta paljolta
Kohtalaisen riskin raja on naisilla seitsemän ja miehillä 14 annosta viikossa.
Toisin sanoen naisilla noin pullo ja miehillä noin kaksi pulloa viiniä viikossa.
Yksi annos tarkoittaa 12 senttilitraa viiniä, 33 senttilitraa keskiolutta tai neljä senttilitraa väkevää alkoholia.
Päihdelääketieteen professori Kaija Seppä Tampereen yliopistosta on todennut, että riskirajat ylittyvät usein huomaamatta, koska juominen on muuttunut päivittäiseksi, ja ajatellaan, että otetaan vain hieman.
Jos pariskunta jakaa illallisella pullon viiniä, kumpikin juo kolmesta neljään annosta.
Kolme kertaa viikossa riittää ylittämään naisen riskirajan – ja mies hätyyttelee omaansa.
LUE LISÄÄ: Alkon tuore data: suomalaisten suosikkijuoma kesällä muuttui
”Tissuttelu” on sana, joka piilottaa ongelman
Kukaan ei kutsu itseään alkoholistiksi, jos juominen tapahtuu kristallilaseista terassilla eikä puiston penkillä tai sen alla.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Pia Mäkelä on kuitenkin todennut asian suoraan: kolme neljäsosaa kaikesta Suomessa juodusta alkoholista liittyy riskikäyttöön, joko humalajuomiseen tai pitkäaikaisen käytön terveysriskeihin.
Riskikäyttäjiä on Suomessa 450 000, eli noin joka kymmenes aikuinen.
He eivät ole kadunmiehiä, vaan naapureita, kollegoita ja ystäviä, jotka vain ”nauttivat hyvästä viinistä”.
Kesä antaa tekosyyn
Lomalla rutiinit rikkoutuvat.
Terassit, mökkisaunat, grillijuhlat ja festarit luovat jatkuvan sosiaalisen ympäristön, jossa lasi kädessä on oletusasento.
THL:n tilastojen mukaan suomalaiset juovat eniten juuri kesä- ja heinäkuussa.
Se ei ole sattumaa: kun seuraavan päivän velvollisuudet vähenevät, ainoa jarru katoaa.
Kesällä juomisen rajat liukuvat, koska niitä ei tarvitse perustella kenellekään.
Keho ei tee eroa lasin ja pullon välillä
Maksa käsittelee alkoholin samalla tavalla riippumatta siitä, juotko rosén terassilla vai oluen sohvalla.
Terveyskirjaston mukaan kohtalaisen riskin tasolla maksan kuormitus lisääntyy mitattavasti ja alkoholin aiheuttamien syöpien riski on kohonnut.
Pitkäaikainen päivittäinen käyttö – vaikkapa se yksi viinilasi – nostaa verenpainetta, häiritsee unta ja heikentää mielialaa.
Elimistö myös sopeutuu: sietokyky kasvaa, joten saman olon saamiseksi tarvitaan vähitellen enemmän.
Juuri tämä on riippuvuuden mekanismi.
Itsensä syyttäminen ei auta – itsemyötätunto auttaa
Jos tunnistit itsesi, ensimmäinen reaktio on usein häpeä.
Psykologian professori Kristin Neff Texasin yliopistosta on osoittanut laajassa katsausartikkelissaan, että myötätunto itseä kohtaan on tehokkaampi muutoksen käynnistäjä kuin itsekritiikki.
Neffin mukaan itsemyötätunto koostuu kolmesta asiasta: ystävällisyydestä itseä kohtaan, tietoisuudesta siitä, että vaikeus on inhimillinen kokemus, ja läsnäolosta ilman tuomitsemista.
Erillisessä tutkimuksessa havaittiin, että juuri tietoisen läsnäolon osa-alue ennusti alkoholinkäytön vähenemistä hoidossa.
Muutos ei siis ala rangaistuksella vaan rehellisyydellä.
Tämä kysymys riittää alkuun
Riskirajat eivät vielä kerro, kuka on alkoholisti.
Ne kertovat, milloin keho alkaa maksamaan korkeaa hintaa tissuttelusta.
Yksi yksinkertainen tapa arvioida omaa tilannetta: laske annoksesi yhden tyypillisen viikon aikana ja vertaa lukua seitsemään tai neljääntoista.
Jos luku yllättää, se on jo vastaus.
Apua saa nimettömästi esimerkiksi Päihdelinkin neuvontapalvelusta ja A-klinikkasäätiön kautta.
