Haluan...

Huomenna suuntaan taas maaseudun rauhaan ja jätän kaupungin pölyt taakse. Tuntuu että tarvitsen nyt tuota maaseutua enemmän kuin mitään muuta. Jos joku olisi sanonut mulle muutama vuosi sitten, että parin vuoden päästä hingun päästä hakkaaman halkoja ja haluan pois kaupungin humusta niin olisin varmaan nauranut paskaset naurut ja todennut vaan että "in your dreams". Vähänpä minäkään itseäni tunsin silloin... ;)

Nyt mä haluan istua saunan rappusilla kädet noessa punaviinilasi kädessä, nuuhkia savun tuoksua ja kuunnella palavien puiden rätinää. Haluan hakata kirveellä halkoja (vaikken kovin hyvin osaakaan) ja kantaa niitä liiteriin vinoihin pinoihin. Haluan istua aamiaisella parhaan ystäväni ja kummipoikani kanssa ja katsella huvittuneena 3-vuotiaan uhmaa. Haluan maata auringossa ja kuunnella pörriäisten surinaa ja lintujen laulua. Haluan syödä liian mustiksi grillattuja makkaroita ja istua myöhään ulkona hyttysten syötävänä, vaikka vihaankin niitä pirulaisia yli kaiken. Haluan öisellä vessaretkellä nähdä kiiltomadon ja aamulla kehua (taas kerran) ystävälleni että "mä näin sen taas". Haluan istua illalla takkatulen ääressä ja puhua syvällisiä tai vaihtoehtoisesti ihan päättömän typeriä tyttöjen juttuja. Haluan haaveilla jostain paremmasta ja kauniimmasta, jostain mitä minulla ei vielä ole mutta jonka toivon joskus elämääni tulevan. Ehkä joskus...