Hyvän tuulen päivä

Olen käyttäytynyt tänään varsin kummallisesti. Hymyillyt kun hangon keksi ja levittänyt hyvää mieltä kaikille vastaantulijoille. Ei ole luonnollista... Onhan sentäs maanantai.

Kaikki alkoi jo aamulla. Nukuin viime yönä (taas vaihteeksi) ihan liian vähän mutta heräsin aamulla töihin ihmeen pirteänä ja hyväntuulisena (Mitä tapahtuu yleensä tosi harvoin.) Olin oikeen itsekin yllättynyt yhtäkkisestä hyväntuulen puuskasta. Tarkoitus oli mennä kävellen töihin mutta jumppakamat oli hukassa, joten tuli kiire ja jouduinkin tyytymään sporaan. Ulkona huomasin että sporalippukin oli hukassa ja jouduin palaamaan kotiin etsimään sitä. Astuttuani taas ulos ovesta spora pörhälsi nenäni edestä, mikä yleensä harmittaa minua valtavasti, mutta ei tänään. Minä vaan hymyilin ja ajattelin että tuleehan noita... (Tässä vaiheessa aloin miettiä että mitä hittoa...)

No töissä sain sitten aikaiseksi vaikka mitä, ja vaikka jouduin taas tekemään sellaisia juttuja mitkä ei todellakaan olisi edes kuuluneet minulle, niin en nyt jaksanut sen kummemin mussuttaa niistä vaan tein hommat kiltisti. Ja hyvällä tuulella. (Tää alkoi jo epäilyttää mua...)

Jumpassa jaksoin paremmin kuin viimeviikolla ja olin niin hyväntuulinen että kävelin jopa vielä kotiin sen jälkeen ja hymyilin vahingossa vastaantuleville ihmisille. Pitivät todennäköisesti minua jonain avohoito potilaana...

Ja nyt sitten olen siivonnut kotona, silittänyt pyykkiä, viikannut vaatteita kaappiin jne. Ja edelleen hyväntuulisena. Alkaa pikkuhiljaa hirvittämään... Mitä hemmettiä mulle oikeen on tapahtumassa?!?

Edit. Postitin myös tänään erään hyvin tärkeän kirjeen. Hymyssä suin... :)