Kotona taas

Olen vihdoin kotiutunut viikon reissaamisen jälkeen. Tosin sain eilisen päivän seurauksena siskoni mukaan Helsinkiin, joten nyt tilavaa (???) asuntoani täytää 13-vuotias tavaroillaan. Eipä siinä mitään. Mielelään minä siskoa täällä pari päivää majotan koska me nähdään muuten niin harvoin.

Käytiin tänään Tropicariossa pällistelemässä käärmeitä ja muita niljakkeita. Oli mukavaa katsella rauhassa ötököitä kun paikalla ei ollut kuin muutama ihminen meidän lisäksemme. Tosin eipä se nyt mikään kovin ihmeellinen paikka ollut mutta ystävällinen hoitajasetä kertoili meille muutamasta käärmeestä lisätietoja, joten erittäin hyvä palvelu korvasi kyllä jotenkin valjun tunnelman.

Huomenna olisi tarkoitus mennä joko Korkeasaareen tai leffaan, riippuen vähän säästä. Meillä on sellainen kummallinen tapa, että aina kun sisko tai veli on mun luona niin meidän pitää mennä Korkeasaareen. Ollaan rampattu siellä vuodesta toiseen ja todennäköisesti vielä vanhoinakin köntytään sitä pirun mäkeä ylös. :) Noh, hupinsa kullakin.

On ollut jännää huomata itsestään, että mä taidan alkaa vihdoinkin jotenkin... seestyä. Ei niin että olisin alkanut pohtia mitään kovin syvällisiä, tai että mun levon sieluni olisi jotenkin rauhoittunut; päinvastoin olen riekkunut milloin missäkin ja baarissakin on viimeisien kuukausien aikana tullut käytyä ehkä vähän liikaakin. Mutta jotenkin olen alkanut vaan seestyä. En osaa selittää sitä sen tarkemmin mutta tiedän että mun päässä on tapahtuntu tän kesän aikana jotain.

Tai sitten se on vain ollut tämä loma; kauniit lämpimät kesäillat, savun tuoksu saunaa lämmittäessä, mustikoiden värjäämät sormet, punaviini lasissa, linnunlaulu aamuyöllä... ehkä se kaikki vaan on tehnyt mulle hyvää. Ei sillä niin väliä. Pääasia että mun on hyvä olla.

Kirjoitettaessa soi Lenny Kravitz: Believe