Lauantai aamun ajatuksia

Keskustelin äsken ystäväni kanssa mesessä ja valitin kuinka perseestä tällainen "kädettömyys" on. Ystäväni totesi siihen, että niin on eroaminen ja muuttaminenkin, johon minä totesin että perseitäkin on niin monenlaisia. Eihän tuollaisia asioita voi verrata toisiinsa. :/ Minä kärsin loppuen lopuksi aika pienestä fyysisestä vammasta kun taas ystäväni henkinen kantti on ollut jo pidemmän aikaa koetuksella; hänen koko elämä alkaa tavallaan taas alusta.

Sain myös kuulla iloisen uutisen. Exäni on muuttanut yhteen nykyisen tyttöystävänsä kanssa. Erostamme on jo reilusti yli kaksi vuotta aikaa ja vaikka ero tulikin minulle aikoinaan ns. puun takaa, ei minulla ole pahaa sanaa sanottavana exästäni. Hän on hyvä ihminen ja toivon että hän on löytänyt sen mitä on etsinytkin. Yleisesti ottaenkaan en ole koskaan ajatellut että toisen onni olisi minulta pois, olipa sitten kyseessä exä tai kuka tahansa. Silloin aikoinaan ero tietenkin teki kipeää ja olin aivan varma että en enää koskaan löydä ketään...

Nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Elämässäni on ihminen, jonka kanssa haluan olla, ja joka haluaa olla minun kanssa. Se riittää. Ei onneen tarvita mitään suuria juttuja, vaan ennemminkin niitä pieniä arkisia asioita. Tällä hetkellä toinen on maailmalla ja ikävä on kova. Ja minä harvoin ikävöin ketään. Sekin kai kertoo jotain... :)

Ihanaa lauantaita mussukat!