Muuttaa, ei muuta, muuttaa, ei muuta...

Viikko sitten vannoin, että en muuta ehkä enää ikinä. Ja nyt muutan taas... tai siis me muutamme. Ihan kiva, että päästään ehkä isompaan asuntoon mutta olisihan se täti voinut soittaa siitä asunnosta ihan pikkusen aikaisemminkin. Oltaisiin voitu suunnitella kaikki muuttokuviot vähän erilailla ja todennäköisesti oltaisiin myös säästytty hermojen kiristelyltä.

Nyt ollaan eletty viikko täydellisen kaaoksen keskellä, mikä kiristää pinnaa aika paljon. Mitään ei viitsi enää purkaa koska kohta sen joutuu pakkaamaan kuitenkin uudelleen. Tämän seurauksena mitään ei löydä mistään ja joutuu purkamaan vähän sieltä sun täältä. Eikä tilannetta paranna ainakaan se, että ehdin jo latoa astiat kaappeihin ja nyt ne täytyy pakata uudstaan.

Onneksi myös siivottiin koko asunto lattiasta kattoon parveketta myöten ja "sisustettiin" parveke kesäkuntoon. Onneksi ostettiin uusi kirjahylly, koottiin se ja ladottiin täyteen kirjoja ja muuta tavaraa. Onneksi luovuttiin kaikesta "turhasta", kuten toisesta telkkarista, sohvasta, kirjahyllystä jne. sitä varten, että niille ei ollut tilaa tässä asunnossa. Onneksi ei olla nähty toisen kanssa kuin pari tuntia koko viikon aikana, ja onneksi toinen on nytkin poissa koko viikonlopun. Just nyt vituttaa aika paljon tämä yksinolo tämän tavaranpaljouden ja kaaoksen keskellä.

Ei ole alkanut ehkä just ihan parhaalla tavalla tämä yhteiselo mutta eiköhän tämä tästä. Kunhan nyt ensin jossain vaiheessa edes päästään saman katon alle enemmän kuin muutaman tunnin ajaksi ja saadaan kaikki tavarat omille paikoilleen. Sikälimikäli nyt ensin päästään muuttamaan...