Suru

Kuulin tänään jotain, mitä osasin jo eilisen perusteella odottaa mutta silti se sai minut surulliseksi. Tuntuu kohtuuttomalta ja väärältä. Toisaalta kiukuttaa ja mieleni tekisi huutaa. Haluaisin estää ihmisiä tekemästä typeriä päätöksiä ja sanoa, että en salli tätä. Tässä asiassa ei vaan kuitenkaan enää ole millään mitään merkitystä mitä teen. Valinta on tehty ja minä en voi siihen vaikuttaa. Ammatillisesti olen tehnyt parhaani, ja tiedän että olisin saanut vielä paljon aikaan. Läpimurto oli jo tehty mutta sillä ei ollut mitään arvoa. Ei ainakaan niille ihmisille, joille sen olisi pitänyt eniten merkitä. Tehokkuus ja kunnianhimo taisivat ajaa asioiden edelle. Jonnekin niiden jalkoihin unohtui pieni ja tunteva olento nimeltä lapsi.