Viallinen part 2

Alan kohta oikeasti muistuttaa jotain saatanan ameebaa. Miten vi**ssa olen oikeasti päästänyt itseni tällaiseksi?!? Missä on se vajaa 50 kilonen opiskelija ja miksi peilistä näkyy nykyisin vaan läski ja kulahtanut ämmä?!?

Tarvitaan näköjään vuosien saatossa hitaasti hiipineet rapiat 10 kiloa, että ihminen saa silmänsä auki. Tarvitaan myös peili, jonka ohi kulkee päivittäin. Ja viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä tarvitaan vaatehuoneellinen vaatteita, joista vähintään joka toinen puristaa tai kiristää jostain kohtaa.

Mua oikeasti kuvottaa, että olen tällanen plösö. Olen inhonnut itseäni viimeiset kolme päivää oikeen urakalla ja mitä mä sitten teen... syön saatana lisää! Suklaata, joulupipareita... Ei näköjään riitä, että olen univammanen; olen myös ruokavammanen.

Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. En halua laihduttaa laihduttamisen takia, vaan siksi että viihtyisin paremmin kehossani. Olisin ehkä myös pirteämpi ja nukkuisin paremmin. Kun henkisesti kaikki asiat on vuosien jälkeen vihdoinkin hyvin, toivoisi että kroppakin voisi paremmin. Taitaa olle aika pitää vuorostaan siitä huolta. Eipä sitä kukaan mun puolestakaan tee.