homofobia on monesti hinttifobiaa

ainakin monet homot heterojen ohella suhtautuvat naismaisiin (tai näennäisparodisiin) eleisiin ja maneereihin tai yleensä tyhjänpäiväiseen ja typerään pintaliitoon ja baareissa ja piireissä koohottamiseen vieroksuen ja haluavat ottaa tuohon alakulttuuriin etäisyyttä sen ärsyttävän ja vastenmielisen hedonismin ja narsismin vuoksi.

laumasta poikkeavien homojen mielipiteitä ja poliittisesti "epäkorrekteja" kannanottoja ei vain koskaan näe julkisuudessa eikä mediassa. valtaväestölle ja sen normikulttuurille kaikki homot ovat edelleen samanlaista saatanan ”gay-kansaa” eli MONOLIITTISTA MASSAA, joka bailaa erinomaisuuseetoksessaan trendikuteissaan promiskuiteettisessa sateenkaarispektaakkelissaan ja pinkkiparatiisissaan kuin viimeistä päivää ja loputonta yötä.

itse tunnen kyseistä alakulttuuria kohtaan ainoastaan ja vain absoluuttista ja autenttista halveksuntaa ja inhoa ja kun puhun absoluuttisuudesta, autenttisuudesta, halveksunnasta ja inhosta käytän näitä käsitteitä siinä ehdottomassa merkityksessä, jossa niitä yleisessä ja tieteellisessä sekä eksistentialistisen filosofian kielessä on käytetty viimeisten vuosituhansien aikana.

vahinko ettei tässä kaupungissa, tässä maakunnassa tai edes tässä maassa ole toista itseni kaltaista, täysin autonomista ja koko alakulttuurista ja sen kapakoissa pyörivästä ”yhteisöstä” (tai yhteisön irvikuvasta/epäyhteisöstä) totaalisesti etäällä ja irrallaan tietoisesti elävää ja olevaa, emotionaalisesti tinkimätöntä, henkisesti voimakasta ja älyllisesti riippumatonta miestä, jonka kanssa voisi keskustella vaikkapa homouden eettisistä ja ideologisista vaihtoehdoista tai vaihtoehdottomuuksista tai identiteettipolitiikan mahdollisuuksista tai pikemminkin mahdottomuuksista tilanteessa, jossa kaikenlaiset sateenkaari-idiootit ja muut marssivouhottajat pitävät homouden kevytversiota ja yhtä (re)presentaatiota julkisuudessa ja näkyvillä - kun se perimmältään on kuitenkin aina ollut ja tulisi jatkossakin olla [mutta tämä on jo mahdotonta em. vouhottajien ansiosta:] olennaisesti näkymättömyyden, poissaolon tai korkeintaan kapean marginaalisuuden kompromissitonta etiikkaa.