Blogi

Dodii. Paluu arkeen sitten alkoi. Tuntuu ihan hyvältä. Toiminnot ne itun vakiot hautajaisten jälkeen. Lätkämatsi, kavereitten ja systäri mukana Tiksis laulamas karaokee ja parit hömpsendaahlit. Sama panetus ko ennenki. Jotkut antavat ymmärtää, mutteivät antaa. Sit ko tarjoutuis mahis, niin sitä ollaan niin ronkeleita, nöwwei. Pari lontoopuhelua olisi ollut kyl paikallaan :P

Terveiset vaan Tussulan kotiideaan. Sielt löyty divaani ja runk-patja. Tavarat tulivat perille ja teimme hyvät kaupat! Osa-aikais-Sisustussuunnittelija saa paikan! winkwink.

Oon täs funtsinu, että mitä mä tääl citys? Parempi ko ei mieti? :D Antaa ny rofiilin olla ku kerran luotu.

Nokkotzckalle kiitos lahjasta. Vihdoin ja viimein. Kannatti odottaa!

Kiitos myötäeläjille. Ne merkitsivät mulle paljon, vaik emme tunnekaan oikeasti. Ja mistä sitä tietää että...

Myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset kamuille.

Sääli on sairautta. Joten voinen jäädä siis sairaslomalle?

Vittu että osaa olla semmonen vitutus että heippa! Tänään muutan patjan, viltin ja tyynyn kera tölliini. Paan kylpyammeen täyteen totikuumaa vettä. Ristin veden sääliksi, siten voin siis kylpeä.. rypeä säälissä :D

Ai niin. Se kupillinen kuumaa kahvia ja kirja. Ja arvaas, tekeekö mieli vetää rööki?

Huomaa, ettei mua oo luotu sisustajaksi. Kai se pitää lähteä ettimään divaania ja joku runk... siis runkopatjasänky.

Kaverien mielest toi tölli ois iha siisti nyt alkuun. Muuttoa vaan sisään ja tekee remppaa sit ajan kanssa.

Eli. Seinä, jonka olin ajatellut purkaa, onkin kantava. Täten siis, säästyy rempparahat. Voin ostaa tonne läppärin ja sohvan, keittimen ja sängyn.

Porukat lupas jääkaappi-pakastimen, mut täytyy kattoo riittäskö vain jenkkikaappi. Jokatapaukses kaapin pitää olla sellainen, että ovi avataan sellaisella kahvalla. Mä kuitenkin, joka kerta, Huom! Joka Kerta, unohdan ottaa jääkaapist jotain, ja availen sitä ovea monta kertaa. Ärsyttävää avaa kaappia peläten että se kaatuu tai tippuu lattialle. Sama juttu mikron kanssa. Oven pitää avautua kätevästi!

Vihdoin näet.
Et tunne kipui
Vihdoin olet rauhassa.
Toiveesi totetui.
Sä vain nukuit pois.

Kenestäkään et pahaa sanaa koskaan sanonut.
Nyt sen oivalsin.
Sitä lienee sulta oppinut.
Vaiks useinkin viime ajat
sut tapasin
Elämäsi pienet palat
Lapsilleni keräsin

Olit usein hassu ja hauska.
Olin isin poika.
Moniin vuosiin tapasin äitis.
kun vasta nyt
Komeutta näin isin kuvis.
Huomasin mistä
tuli isin poika.

Olit kerran vahva kuin korsto.
Nyt olet kevyt ja hento.
Et kadottanut voimasi mielen.
Löysit Jumalan kielen.
Sä yritit mulle hetken samaa
Mut tietä luoda halusin omaa

Näytit mulle vaik olit sairas
Et ollut tyhmä
Vaik poika sua testas
Oli hän se tyhmä
Mulle opetit
et meis kaikis on hyvää

Sinä lensit kohti valon. Pääsit kivuistasi ikuiseen rauhaan. Minä vielä tulen katsomaan sinua. Minä teen sen, mihin sinä et pitkään aikaan kyennyt. Sinä et nähnyt minua enään pitkään aikaan. Tai näit, mutta et sairailla silmilläsi. Huolehdin sinut vielä lepoon ja turvaan. Sinne missä kukaan ei sua uhkaa, sinne kukaan ei kurki ja tirkistä. Sinne sinnä menet ja olet lähellä minun uutta kotiani. Viimisinä epäitsekkäinä ja rauhoittavina sanoinasi sinä sanoit. Kuule Teemu, älä huolehdi, jos tänään et ehdikään tulla. Tule huomenna jos ehdit. Jos et ehdi, kyllä mä pärjään. Se oli sinun tyypillinen tapa rakastaa.

Hellöy Tuusula,
täält tullaan :P
Toissapäivänä tein tarjouksen ja eilen se hyväksyttiin. Jeee.. pääsee omaan kämppään! Paljonkohan on veroäyri tuusulas ja mistä johtuu että Kerava on huomattavasti halutumpaa aluetta kuin Tuusula? Tuusula ei kait ole kaupunki, vaan kunta?

Kävin faijaa katsomas taasen sairaalas. Soon siel eristyksissä. Oli ihan pirtsakalla päällä. Vein sille kahvia, kera maidon ja sokerin. Ilahtui siitä, kun sai taas kahvia vähäsen.

Onkohan tehty tutkimusta, montako suomalaista ei ole tavannut iso-äitiään, vaikka tietää sellaisen olevan olemassa ja että miltä se heistä on tuntunut? Tunnen muutamia kavereita sellaisia ja tästä olen heidän kanssaan puhunutkin. Kommentit olleet aikalailla samankaltaisia kuin itsellänikin. Jotenkin kuvittelen, että se, jonka isoäiti on kuollut, tai se, joka usein tapaa isoäitiänsä, ei voisi ymmärtää sellaista tunnetta kuin tämä kokee, jonka isoäiti elää, mutta joka ei ole koskaan muistanut syntymäpäiviä, käynyt synnytyslaitoksella, ollut kastejuhlissa tahi rippijuhlissa, ei soita, ei lähetä terkkuja tms. Kysymys kuuluu? Mikä olisi tämän lapsenlapsen rooli tämän jälkeen? Pitääkö mennyt vain unohtaa ja aloittaa itse olemaan se aktiivinen osapuoli.

Tähän täytyy todeta taas, ettei ole yhtä oikeaa vastausta. Vastaus riippuu varmasti siitä, miten asiaa katsoo. Vastaus voi olla ironinen, sarkastinen, tai siinä voi olla hitunen anteeksiantoa ja nöyryyttä. Pitäisi vaan katsoa eteenpäin, elää tätä päivää, eikä murehtia mennyttä, jo tehtyä asiaa. Niinkuin sanonta kuuluu. Carpe Diem.

Vittu mä ihmettelen (sori tuo kiroilu HUPS) tota kiinteistömaailman tsydeemiä jossa asuntoa myydään huutokaupan tyyliin. Tulipa taas eilen kurkittua yhtä kämppää ja olin niin asennoitunut tarjoamaan 85 tonnin asunnosta 77 tuhatta. Hieno oli kämppä kyl, ei siin mittää. Kämppä jo näköjään mennyt kun ei näy netissä ilmoitusta enään.

Just lähös steissille luisteleen pojan kaa. Illal Heurekal leffaan (vapaa pääsy) ja sit Vantaan perinteinen uuden vuoden Ilotulitusnäytös. Terkut Ystäville o/ Ilu tuu meille jossei mit tekemist ja Manta soittele. Halipusnusterks lukijoille :D

Uudenvuoden lupaukseni. Laihdutan 5 kg ainakin (lue: kassit tyhjenee) LOL.

Tänään jos kävis kurkkimas ainakin yyyyhtä asuntoa tost Hiekkaharjust. Pitää vissiin alkuun tyytyä iiha pikkukämppään ja vaihtaa sit ehkä isompaan joskus... niin tekisi mieli ihan uutta asuntoa, mut jos sitte joskus viel?

Onko se niin, että halvin tapa päästä omaan asuntoon on ostaa remontoitava yksiö? Säästöjä ei ole.

Sekään ei oo halpaa, jos muutat halpaan asuntoon ja yhtiövastike on ihan jotain älytöntä.

http://www.youtube.com/watch?v=yHRHftnQYGI