Blogi

Netin maailma on täynnä petoksen yrityksiä. Niitä on melkoisen helppo löytää. Parhaimmat petokset ovat nerokkaita. Ne kertovat suoraan olevansa petosta, kuitenkin sellaisessa sanamuodossa, että heti asiaa ei voi ymmärtää.
Olen virtuaalisessa maailmassa törmännyt moneenkin huijariin. Aika usein huijaus näyttää olevan kytketty naisiin - ja aika monesti huijarit oikeasti ovat naisia. Tosin suuria rahasummia huijaavat miehet. Naiset ovat enemmän kiinnostuneita pikku rahoista.

No sellaista se on. Jotkut haluavat hyötyä ihmisistä. Heidän elämänsä on muuten kurjaa. Ei se mitään, minä olen aina ymmärtänyt heitä. Ja olen muutaman kerran tahallani ihan antanut toisen päästä tavoitteeseensa, jotta hänelle tulisi hyvä mieli. Tosin harvemmin.

Olen ihmisenä hyvä tai ainakin yritän olla hyvä. Toinen asia olenko sellainen. Mutta minun on vaikeata ymmärtää, miksi pitää huijata ihmisiä. Miksi ei voi olla vain oma itsensä ja yrittää elää niillä taidoilla, jotka hallitsee.

No kieltämättä suurimmat huijarit löytyvät aina portaiden huipuilta. He ovat manipuloijia, jotka hyödyntävät ihmisiä. Tekevät ihmisten työllä rahaa. Mutta heitä ei enää kutsuta huijareiksi. He ovat johtajia, politiikkoja ja muita huipputason ihmisiä. Jos he huijaavat ihmisiä, se on vain organisointia ja vallan käyttöä.
Mutta älkäämme ymmärtäkö asiaoita väärin. On oikeasti ihan todellisia ihmisiä. On niitä jotka eivät halua pahaa muille. Ja haluavat auttaa oikeasti. Heitä on vain vaikea löytää. Mutta uskokaa, niin on huijareitakin. Rikollisia täytyy oikeasti etsiä.

Mietin toisinaan miksi jotakin puoluetta kutsutaan popularistiseksi. No selityshän on tietenkin, että luvataan kovasti ihmisiä kosiskelevia asioita. Ja vain että saataisiin ääniä.

Miksi tämä tuntuu jotenkin tutulta. Ai niin kaikki puolueethan harrastavata tätä. Eli se on tärkeä osa politiikkaa. Jotkut populistiset linjat eivät ole vain yhtä paljon popularismin hakemista kuin toiset. Kuka taas määrittelee tämän asian? Oikeaoppinen polittinen linja tietenkin.
Koska politiikka on muuttunut tavattoman popularistiseksi äänestäjien kosiskeluksi, jonka jälkeen yhtään lupausta ei voi pitää syystä tai toisesta, niin mielestäni on ihan mahtava idea äänestää juuri sitä puoluetta, jota kaikki haukkuvat popularistiseksi. Eli perussuomalaisia.

En aio äänestää perussuomalaisia, koska pitäisi heitä jotenkin älykkäämpinä kuin muut tai siksi, että heillä olisi viehättävä ideologia. Aion äänestää heitä siksi, koska muilla puolueilla ei ole sellaista ideologiaa, joka oikeasti olisi heidän sisällään.

No korjaan edellistä väitettäni hieman heti perään. Kokoomus yrittää kovasti luoda itselleen ideologisen mallin, mutta pelkkä tuo mallin esittäminen saa minut voimaan pahoin. Eli vastustan ehdottomasti oikeistolaisuutta. Mutta koska suomessa ei ole kuin oikeistolaisia puolueita, äänestän perussuomalaisia. Ihan vain oikeasti protestoidakseni ja saadaksen aikaan oikeasti järjestelmässä muutoksen. Eli toivon mukaan opetus saa muutkin herättämään sisällään sen ideologisen näkemyksen, joka pitäisi elää tätä maata johdettaessa. Ja myös sen näkemyksen, joka oikeasti on ideologian mukaista.

Olen jo vuosia katsellut väsyneenä, miten sosiaalidemokraatit ovat olleet oikeistolaisempia kuin oikeistopuolueet, miten keskusta törppöilee ja ei oikein tiedä mistään mitään ja miten kokoomus puhuu puuta heinää ja populisoi hienoja mielukuvia, jotka eivät kestä tarkempaa tarkastelua.

Valitettavasti tässä tekstissä ei voi mainita pahimpia sekopäitä nimillä, joten riittäköön se toivo, että seuraavissa vaaleissa ihmiset käyttäisivät päätään. Menkää äänestämään kaikki. Vain äänestämällä voi tässä maassa saada oikeasti demokraattisia muutoksia aikaan. Sillä mehän emme tätä menoa ole kohta demokratia vaan pienen eliittiryhmän hallitsema maa, joka piiloutuu näppärästi eduskunnan kuoren suojaan - Hallituksen jäsenienhän ei tarvitse olla kansan valitsimia, toisin kuin presidentin - Miettikäähän tätä kysymystä vasten, mikä suunta vallan huipulla on tällä hetkellä. Kansanvalta vai harvainvalta.

Netti on täynnä älykkäitä kirjoituksia. Uskomattoman hienoja blogeja ja kirjoituksia, joissa ihmiset tuovat omaa sisintää sanallisesti hienosti esiin.
Olen otettu, miten taitavia kirjoittajia ihmiset ovat.

Kirjoittaminen on hienoin taiteenlaji, mitä ikinä on syntynyt. Sanojen avulla voi mennä sellaisiin paikkoihin, joihin millään muulla taidemuodolla ei voi päästä. Yksi kirja kertoo enemmän kuin trijardi kuvaa. Yksikään elokuva ei pääse samalle tasolle kuin kirja. Viisi sanaa kuvaa enemmän kuin yksikään keksitty taideteos.

Jos olet kuvitellut, että kuvissa on enemmän sisältöä kuin tekstissä, olet ollut väärässä - Tekstissä on koko ihmisen mielikuvitus mukaan, ja sanoissa on mitä tahansa värejä millä tahansa skaalalla ja kaikilla niillä mahdollisilla tavoilla, joita taideteokseen olisi voinut teoreettisesti laittaa, ennen kuin taiteilija pilasi sen maalamalla sen kankaalle.

Teksteissä on ilkeyksiä ja kauneutta. Netin tekstit ovat kuin maisemassa olevat grafiitit. Niitä on kamalan paljon, eivätkä ne likaa maisemaa kuten grafiitit. Eli netin tekstit ovat itseasiassa hyvin mielyttäviä ihmisille. Niiden lukeminen on oma valinta. Ruman grafiitin katsominen ei ole oma valinta, sillä se tulee vastaan yllättävästi kulman takaa. Niin aivan oiken - voi tietenkin tehdä valinnan ettei mene kulma taakse. Aivan nerokas lukijani. Mutta minusta on siltikin enemmän valinta kirjoittaa tietty osoite location barille kuin että vaellella kaupunkin kaduilla ja huomata seinän rumuuden.

No tästä voi aina kiistellä. Mutta onneksi tällä sivustolla kukaan ei koskaan kiistele mistään. Minun mielipiteeni on ehdottoman oikea. Se on grafiitti seinällä, jota kukaan ei katso eikä lue.

Mietin politiikan toimivuutta. Otetaan esimerkiksi vaikka yksi viime vuoden suuri tempaus, joka syntyi poliittisen tahdon puutteesta. Reumasairaalan lopettaminen. Tähän kuuluin paljon kommentteja, että kyllä tämä voidaan hajauttamalla hoitaa. Kyllä reuma on voitettu sairaus.
Ja paljon muuta perustelua.
Samaan aikaan kaikkia keskittämisiä perusteltiin kovasti rahan säästöllä. Mitä ihmettä? Siis keskittäminen johonkin paikkaan säästää rahaa, mutta reumasairaalan lopettaminen tuo yhteiskunnalle voittoja?

Tämä kyseinen ja tietojeni mukaan varsin epäonnistunut, selvästi ideologinen lopettamispäätös, on vain yksi esimerkki siitä, että yhteiskunnan päättäjät eivät oikeasti tiedä ympäristöstään mitään. He pomppivat sinne tänne pinnallisten tietojen avulla, ehtimättä paremmin tutustua faktoihin. Sitten heidän joukossaan on kaiken tietäviä ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä kaiken, mutta totuus saattaa olla karumpi.

Sellainen on demokratia. Ainakin suomalainen demokratia, jossa vallan huipulle päässeillä ei ole minkäänlaista vastuuta teoistaan. Mutta tässä on saman tien tuhannen taalan kysymys. Mikä olisi parempi ratkaisu? Miten nämä kaikki ongelmat voisi ratkaista?

Yksi idea olisi asiantuntijuus, mutta on harvinaisen usein nähty, kuten reumasairaalan kohdalla, että asiantuntijuus ei auta mitään, jos ihminen on muuten tyhmä.

Ehkä vastuuntuntoisuus olisi ratkaisu. Ehkä kansanvalitaista valintasysteemiä voisi parantaa laittamalla valtaan tulijoille jonkilaiisia vaatimuksia vastuuta vastaan. Eli he olisivat kirjaimmellisesti jotenkin vastuussa - muutenkin kuin vain tuleviin äänituloksiinsa nähden.

Ehkä seuraamukset voisivat auttaa?

Elämä on itsestään selvyyksiä.

Olen hiljaisuuden keskellä. Talvi on niin uskomattoman hiljaista aikaa. On sisällä hiljaista ja kun menee ulos, on valkeata ja hiljaista. Syvä rauha elää koko ajan ympärillä. Joku ulos erehtynyt koirankusettaja kulkee masentuneen näköisenä läheisessä lumipenkassa.

Ohoh, ihan pieniä lintuja hyppii puiden oksilla. Tunnistan kyllä linnut niiden surkeasta hiljaisesta vinkityksestä, mutta koska useimille cityn lukijoille niiden nimet eivät sano mitään, niin turhaa niitä on tässä lausua tekstinä.

Mutta minä pidän talven hiljaisuudesta. Ei ole kuumaa kuten kesällä. Ei sula, kun vaatteissa, joten voi kerrostautua paksuilla vermeillä, jotka lämmittävät ihoa mukavasti.

Ja äänet kulkevat samalla tavalla kuin kesällä tyyninä päivinä, paitsi että melua ei ole, kun kaikki muut ovat seinien sisällä pakkasta paossa.

Miksi ihmiset ette pidä talvesta, kun on niin monta syytä, miksi se on paras vuoden aika?

Taas käyty yksinkertainen keskustelu, joka tuo mieleeni ulkomailla asutut vuodet.
Hei.
Moi.
Mitä kuuluu.
Ihan hyvää.
Entä sulle.
Ihan hyvää.
Hienoa.

Ja siinä se.
Oliko tuo keskustelu. Aamuisin kävellessäni erästä hiekkatietä kaukana täällä jokunen aika sitten, melkein kaikki vastaan tulevat ihmiset, joita en tuntenut, osasivat tämän keskustelun. Siinä hetken sitten heitettiin näitä sanoja tuntemattomien kesken ja maailma oli sitten mukava paikka. Nykyään Suomalaiset harrastavat tätä samaa leikkiä netissä, jota muut ovat harrastaneet jo kauan aikaa ihan livemaailmassa.
Olisiko tämä syy siihen, miksi nämä messengerit ja chati ovat niin suosittuja? Voi harrastaa sitä, mitä muut harrastavat joka päivä ja joka usein tuntuu, niin kamalan teenäiseltä.
Olkaa suomalaiset Suomalaisia. Minusta teidän pitää olla jöröjä tyyppejä, jotka eivät osaa näitä alkeellisia smaltalkin alkeita, eli juttelua jossa ei ole mitään mieltä ihan vaan koska sellainen kuuluu tapoihin.

Aina kaiken pitää maksaa itsensä takaisin. Se tuntuu olevan nykyajan motto. Mutta kuinka moni välittää tästä motosta ja mitä siitä on hyötyä kulutusyhteiskunnassa? Meille hoetaan, että osta ja osta ja heitä vanha pois ja osta uutta. Kuinka mon tavara siinä rytäkässä tulee paljon kalliimaksi, koska käyttö on kuin kertakäyttölautasilla. Kerran katsotaan ja roskiksiin.
No lämmitysjärjestelmät, ne varmasti tuovat rahaa takaisin aina.
Suurin osa talojen järjestelmistä vaatii lopulta oikeasti ihan kamalasti huoltoa. Lisäksi hinnat nousevat. Ja ihan yllättäviä kuluja riittää.
Eivät ne oikeasti koskaan itseään takaisin maksa. Uskokaa pois.

Mikä maksaisi itsensä takaisin? Nainen? Vaimo joka saa palkkaa ja voi näin sitten korvata miehelle seurusteluaikana naiseen kulutetut suunattomat summat rahaa.
Onko sellaisia naisia olemassakaan?
Anteeksi ette esineellistin juuri kauniimman sukupuolen.

Pieni aurinkokenno, joka lataa akkuja. Ja maksaa jonkun euron. Sähkön hinta on seitsämän senttiä (nyt) kilowattitunti. Akkuihin ei todellakaan mene edes kilowattitunnin osia. Maksaaako koskaan takaisin itsensä, ennen kuin menee rikki?

Onko mitään väliä maksaako tuote itseään koskaan takaisin. Tyytyväisyyden tunnehan siinä tärkeintä on. Ja jokatapauksessa ne rahat olisivat menneet hukkaan. Elämme vain kerran ja eikös tuhlaaminen ole hauskaa. Unohtakaa koko takaisin maksun periaate.

Aamulla on hiljaista.
Hiljaisuus on täynnä rauhaa.
On vaikeata kuvitellakaan, että jossain pauhaisi radio, televisio tai jokin muu mökälaite.
Olla vain paikoillaan ja kuunnella, kun takassa loimottaa tuli.
Puut ovat vähän kosteita ja paukkuvat kuin ilotulitusraketit.

Uusi päivän koi koittaa pian.
Cityn sivu on täynnä kuvia. Erilaisten ihmisten, joilla kaikilla on jotain toiveita ja unelmia. Useimmat heistä nukkuvat vielä. Nuo kasvot, joita vilahtelee ruudussa, kuorsaavat tai korisevat; hymisevät tai ovat vain äänettä. Niin monia kohtaloita, jotka pelkistyvät ajatukseen: he ovat kuitenkin niin samanlaisia.

Kaikilla meillä on samanlaiset tarpeet, toiveet ja unelmat. Olemme lopulta melkein kuin yhtä olentoa, niin nuo cityn kasvot kuin ne niin monet kasvot jossain tuolla muualla. Niin paljon ja kuitenkin jos vertaa siihen, mitä on tuolla maan ympärillä - niin olemattoman vähän.

Lopetan sanojen kirjoittamisen ja annan hiljaisuuden palata takaisin huoneeseen. Sormeni eivät enää naputa näppäimiä.

Olin otettu Sofi Oksasen puhuttua pohjoismaista kirjallisuuspalkintoa vastaanottaessaan puheensa suomeksi. Kerrankin joku toi esiin sen tosiseikan, että kukaan muu pohjoismaissa ei opiskele Suomea, mutta suomalaiset jostain kumman syystä opiskelevat ruotsia?

Sama vanha taistelu, joka alkoi jo 1917 suomen itsenäistyä. Jo silloin oli tämä sama ongelma oli ajankohtainen. Mutta kysynpä vaan, miksi Suomessa ollaan kaksikielisiä, mutta naapurimaat eivät edes mieti kyseistä asiaa? Syy ei voi olla, että olisipa mukavaa pitää ruotsalaista kulttuuria yllä. Syy on jokin ihan toinen. Kysymys on vallasta. Ainoastaan valtatekijät voivat vaikuttaa tuollaisiin päätöksiin.

Mielipiteeni on, että koska suomessa pitää ymmärtää suomea ja ruotsia, niin muissa pohjoismaissa pitää ymmärtää suomea. Eli mikä olisikaan hienompaa kuin yleislinjauksena kaikki politiikot lopettaisivat ulkomailla vieraan kielen puhumisen ja isäntämaa voisi näyttää taitonsa joko ymmärtämällä suomen kieltä tai olemalla ymmärtämättä sitä.

Se olisi kansallisylpeyttä kielestä. SIllä Suomen kieli on jotain mikä yhdistää meidät kaikki. Se on meidän ylpeytemme.