Blogi

Tulipa vietettyä kaupunki-juhannus. Alkuun ahdisti ihan helvetisti koko ajatus, koska olin niin päättänyt että kultanihan lähtee mun ja lasten kanssa ystäväni mökille Ruotsiin... Ei sitten lähtenyt. Selvisi myös että perhe-elämä (ainakin meidän perheen) on sille ehkä liikaa ja tämä ei luultavimmin tule toimimaan... No, ei olla puhuttu maanantain jälkeen, joten asiat on aika auki - muttei hyvältä näytä.

Tänään oli kyllä ihan kivaa. Heräsin jostain syystä 7:45, nousin ja vein koiran lenkille. Pesin sääntöjen vastaisesti kaksi koneellista pyykkiä taloyhtiön pyykkituvassa (joku paikallinen Natsi on määritellyt että juhannusaattona ei saa pestä pyykkiä, eikä sunnuntaisin... eikä yleensäkään sellaisiin aikoihin mikä sopisi kiireiselle, työssäkäyvälle ihmiselle), vein pyykit ulos narulle kuivamaan, siivosin marsujen häkin - ja kaikki tuo ennen klo 10. Sitten otin rennosti loppu aamun ja tuli hirveä kiire kauppaan ostamaan WC paperia vartin vaille yksi...

Sitten lähdettiinkin junalla mutsin luo Oulunkylään ja vietettiin siellä ihan mukavat pari tuntia grillaten ja olleskellen. Kotiin tultiin juuri sopivasti Simpsoineksi... Koira jäi mutsille hoitoon jotta voidaan huomenna rauhassa lähteä lasten kanssa Turkuseen. Varasin tiistaina meille Turku-Naantali-Turku risteilyn Ukko-Pekka höyrylaivalla. Klo 11 maissa lähdetään Masalasta ja jo klo 20 maissa ollaan kotona. Kätevä päivän reissu.

Avasin tänään tuosta keittiönpöydältä myös kuoren jossa kerrottiin että pääsin kouluun. Eli edessä neljä vuotta ilman vapaa-aikaa, koska opiskelen toki työn ohessa... Vähän ahdistaa, mutta kyllä mun on siitä selvittävä! On ne prkl muutkin selvinneet... Oli kuitenkin mukava uutinen sinällään, koska muuten ei juuri nyt tunnu menevän kovin vahvasti millään rintamalla - parisuhde, työ ja raha-asiat - kaikki epäilyttävästi menossa päin helvettiä. No, ei ehkä raha-asiat niin paljon, mutta tuli luvattua lapsille että uusin niitteen huoneen sisustusta kesän aikana... Pitää varmaan hankkia joku kiva sivutyö... Vaikka huoran homma. Muutenkin tuntuu että noita miehiä tulee ja menee, niin samantien voisi alkaa veloittamaan ajastaan... (okei - toi oli jo aika mustaa)

Nyt pitää mennä nukkumaan että jaksaa pitää huomenna naaman näkkärillä, kun on lasten kanssa reissussa.

Olisko kukaan menossa Pohjanmaalle viikonlopulla? Junaliput maksaa maltaita, mutta pakko se kai vaan on investoida että pääsee kummitytön rippijuhliin.

Minut on hyljätty. Lapset lähti eilen viikoksi leirille, miekkonen on duunireissulla, koira meni äidille ja minä olen ypö-yksin kotona (paitsi no marsut on täällä). Vähän on haikea olo. Miten tässä voi mitään tehdä - istun siis sohvalla ja katson telkkua ja kirjoitan tänne.

Huomenna on työhaastattelu. Jännittää nyt jo hiukan. Kävin viikonloppuna ostamassa vähän uutta ryysyä ja hiusten leikkuussa että "I would look the part"...

Mutta jos joku on pe-la menossa Pohjanmaalle niin kyyti kelpaa. Laittakaa sähköpostia tai jotain :-)

Tänään olis voinut ottaa sen rynnäkkökiväärin ja tulittaa ympäri toimistoa kaikki tasaisiksi. Niin paljon ottaa päähän. Esimies on täys mulkku ja taas alkaa ahdistaa kun tuntuu että ihmiset puhuu paskaa mun selän takana (vainoharhat alkaa elää).

Ehkä vaan kannattais myöntää itselleen että on ihan paska ihminen ja surkea työntekija ja muutenkin huono jota saakin kohdella kuin hiusta ruoassa tjtn, niin ei tarttis koskaan menettää itsetuntoaan kun tullaan arvostelemaan.

Musta tuntuu että esimies hiukan järkyttyi kun sanoin vastaan sille sen typerän ilmoituksen takia. No, paljompa se sitä liikuttaa, tuskin se yöuniansa menettää siitä että mulla tuli paha mieli.

Vittu joo. Kyllä on kiva olla aikuinen - kun ei olis velkaa niin rupeisin kokopäiväiseksi opiskelijaksi ja pitäisin ihan kunnon breikin koko vitun työelämästä. Selkään puukottajia jokapaikassa ja mitään virheitä ei saa tehdä tai sitten sut korvataan heti jollain toisella. Jep. No - good luck vaan löytää se täydellinen työntekijä sitten, joka ei ikinä unohda ainuttakaan yksityiskohtaa ja aina muistaa nuolla perseen mahdollisimman syvältä...

No, päädyn itseäni kunnioittaen kuitenkin edelleen siihen päätökseen että kaikki johtuu siitä että esimies ei pidä minusta ihmisenä ja haluaa jonkun kivan nätin tyttelin siihen sirkuttamaan. Sehän se on meidän Asisstenttien tärkein työtehtävä...

Huomenna töihin ja hymy naamalla ...

MÄ en kestänyt enää ja laitoin hänelle viestin: "Mulla on sua kamala ikävä. Tykkääks musta enää yhtään?"

Se vastasi "Tykkään." :-DD Ehkä mulla on vielä toivoa!

Sitten, koska tulin niin onnelliseksi, laitoin vielä toisen viestin "Sä teit mut justiin tosi onnelliseksi. *pus*"

Ja sieltä tuli: "Iso hali!!!"

Jestas että mä olen onnellinen! Ehkä saan jopa nukuttua kunnolla ensiyönä. Nyt vaan tekis mieli itkeä kun niin onnettaa :-)

Luin justiin tuolta läski = tyhmä keskustelusta yhden pitkän postauksen jonka perusteella nyt kun olen masentunut ollut tämän koko viikon - ja jatkuu, minusta saatta pian tulla läski, muttei ehkä sittenkään tyhmä. Ei hyvältä näytä

Tosin jos mulla olisi nyt se säännöllinen urheiluharrastus tukena, en varmastikaan olisi tällaisessa aivolamassa kun nyt olen, enkä lihoisi ja söisi kaikkea mitä jääkaapistä löytyy. Meni melkein viikko ennen kuin sain suunnittelemani pyykit koneeseen ja koneen päälle.

Huomenna pitäisi aamutuimaan lähteä Tampereen Ylöjärvelle työnantajan järjestämälle kurssille. Torstai iltana on eri asiaan liittyvät työ bileet Tampereen keskustassa (jee ?). Vielä kun saisi nukuttua ja pestyä sen verran pyykkiä että on jotain päällepantavaa... Perjantaina olen sitten joskus illansuussa kotona ja pitää ruveta pakkaamaan kamoja koko viikonlopun kirpparikeikkaa varten.

Ei parane ottaa pahemmin alkoholia siellä bileissä tai muuten saattaa sortua soittelemaan yhdelle erityiselle... Ja se kun ei muutenkaan oikein pidä musta kännissä. Huoh! Pitää varmaan jättää menemättä, ettei turhaan kaiva verta nenästä. Tai antaa puhelin jollekin työkaverille siinävaiheessa kun on vielä järki päässä...

Toivottavasti tämä tilanne selviää pian ja pääsee taas takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Hauskaa kevättä kaikille :-).

Mikä vaivaa Suomalaisia työnantajia??

Yrittämällä yritän saada itselleni lisätyön, jotta saisin vähän velkoja maksettua ja finanssit tasapainoon... En ole päässyt kertaakaan edes haastatteluun! Prkl. Jos täällä on joku työantaja puolelta, niin kerrotteko miksei siihen samaan hommaan mihin haetaan jotain opiskelijoita, voi ottaa jo töissä pitempään ollutta tekijää, joka haluaa lisäansioita?! En ole pyytämässä enempää palkaa mitä heillekään ollaan maksamassa. Mikä v***u vaivaa!?

Poikaystäväkin on hankala ja kaikki menee päin persettä. Mun pitäisi nimetä tää blogi valitusvirreksi tms. sillä sellainen tästä on näköjään tullut. Eipä tänne ihan kamalasti niitä kivoja juttuja tule kirjoitettua.

Jaah. Takaisin tämän päätoimisen, huonosti maksavan, työnantajan hommiin. Hauskempaa päivänjatkoa kaikille jotka jaksoivat lukea tähän asti, ja kiitos taas kun sain avautua :-)

Tuli heti vähän parempi mieli...

Olen varmaan tulossa vainoharhaiseksi? Parin viimeviikon aikana olen huomannut eräitten kolleegoitten - jotka eivät minua mitenkään erityisen hyvin tunne tai joiden kanssa en ole edes kovin usein tekemisissä - käyttäytyvän väheksyen ja jotenkin alentuvasti minua kohtaan. Tai ainakin minusta tuntuu siltä?! Ärsyttävää kun tuntuu että joku puhuu paskaa selän takana, sillä mitään en ole kenellekään tehnyt tai ainakaan mitään konflikteja ei suoranaisesti ole ollut...

Salillakin minusta tuntuu että ne toimiston naiset aina lakkaa puhumasta ja hymyilemästä kun tulen salin ovesta sisään - ennen ne aina hymyili ja jutteli??

Voiko joku kertoa onko jossain Hesarissa tai muussa kansallisessa julkaisussa kerrottu jotain minusta, mitä en tiedä tehneeni...

Kiitos taas kun sain avautua :-)

Nyt ne loiset sai oman kämpän!!! Jihaa!

Vuokrasopimus on voimassa huomisesta alkaen, mutta ei niillä kai mitään ihan hirveää kiirettä ole sinne muuttaa.

Mä laitoin kaikille mun kavereille meiliä että mä pidän bileet kuukauden lopussa kunhan ne on kunnolla muuttaneet pois täältä. Jesh!!

Paistaa se joskus siis risukasaankin.

Viimeaikoina elämä on ollut tällaista tasaisen tappavaa. Viimeviikonloppuna oltiin parin ystävättären kanssa baarikirroksella ja sekin sujui ihan sen normaalin kaavan mukaan - ei mitään maata mullistaa, ihan kivaa kyllä.

Treenit on tosiaan alkaneet nyt taas ihan kunnolla. Tänäänkin tuli vedettyä kolmetuntia peräjälkeen - tunti kickboxingia, tunti kuntopiiriä ja tunti venyttelyä.

Maanantaina oli duunissa tiimipäivä ja sai taas muistutuksen siitä että on tiimin ainoa nainen kun tultiin sauna osuuteen - eipä siinä, ihan rauhallinen ilta ja loppuikin ajoissa. Ainoa ikävä puoli että jäi ne treenit väliin.

Keskiviikkona ja perjantaina kyllä pääsin potkunyrkkeilemään. Huomenna on välipäivä ja maanantaina taas kahden tunnin treenit... Jollei tällä tahdilla tuo kumpu tuosta vatsan kohdalta ala pienenemään - niin sitten mulla on kyllä joku fysiologinen vika.

Kotona on sopu pysynyt toistaiseksi ja eläimetkin on pysyneet vaihteeksi terveinä. Toivon silti että nuo kohta saa oman kämpän ja saan taas olla herra omassa talossani. Ni.

Siellä salilla on muuten yksi niin söpö poika - sellainen aika nuoren näköinen, jolla on maailman seksikkäimmän käsivarret. Tänäänkin se siellä niitä lihaksiaan petrasi, aijai... Oikein sellainen Tarzan poika - nam.

Niinpä - miksiköhän joillekin ihmisille on "siunaantunut" vastoinkäymisiä niin paljon enemmän kuin toisille? Ystävältä tuli justiin viesti että se on saanut keskenmenon. Sen koko raskausaikakin on ollut yhtä helvettiä... Ja mitä se on eniten halunnut siitä lähtien kun täytti 18v? No tulla äidiksi tietenkin... Muutenkin senkään elämä ei ole ollut niitä helpoimipia. Toivon voimia hänelle.

Meillä näyttäisi nyt olevan nämä eläin ongelmat takanapäin, mutta tää asumistilanne ahdistaa mua enemmän kun alunperin kuvittelin. Ei näytä kovasti siltä että nuo olis ihan pian saamassa omaa asuntoa ja mä en tiedä kauanko mun pinna kestää. Tulee jotenkin lapsuus ja lapsuudessa eletyt traumat takaisin mieleen ja se vaikuttaa kokonaisuudessaan mun vireystilaan. En saa töissä varsinkaan oikein tartuttua mihinkään ja kokoajan on sellainen olo että olen unohtanut tehdä jotain tärkeää. Ja raha tilanne on aivan järkyttävä - ensikuun palkan pitäis olla taas sen verran isompi että saan tilit tasaantumaan.

ONNEKSI treenit on taas alkaneet - siellä saa ainakin purkaa paineita oikein kunnolla ja tuntee tehneensä jotain. Kotona kun tulee nykyään lähinnä istuttua sohvalla, surffattua netissä ja katsottua telkkaa. Muut hoitaa kaiken muun - myös lapset. No, on kai minulla vielä johonkin jotain sanavaltaa. Hankin kohta kämpän jostain Torniosta ja muutan sinne lasten kanssa (no en kai - lapset ei näkis isäänsä koskaan).

No, päivä kerrallaan... Toivottavasti tää tilanne ei kestä enää kauaa.

Live, love and prosper. Peace.