Trashion venyttää muodin rajoja

Huippusuunnittelijat kaappasivat tee se itse -kulttuurin. Trashionin sanansaattaja Outi Pyy kertoo, millaista on hyvä ja huono trashion.

On 1990-luvun loppu. Ompelijaopiskelija Outi Pyy selaa Heinolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa englantilaista trendiennustekirjaa. Kirjassa sanotaan, että seuraava suuri muoti-ilmiö on DIY eli do it yourself. Pyyn silmä osuu kuvaan nuoresta naisesta, jolla on päällään maksimittainen farkuista tehty hame. Pyy on vaikuttunut. Seuraavana päivänä hän suuntaa heinolalaiselle kirpputorille ja ostaa kahdella markalla isot miesten farkut, joissa on lompakonpainauma takataskussa. Hän tekee niistä samanlaisen hameen kuin kuvan tytöllä. Hameesta tulee hieno – niin hieno, että Spice Girlsin laulaja Melanie C haluaa ostaa sen Pyyn päältä Dieselin showroomilla. Outi Pyy tajuaa, että tämä – asia jota hän monta vuotta myöhemmin kutsuu trashioniksi – on hänen juttunsa.

Melkein 15 vuotta myöhemmin Outi Pyy valmistelee kirjaa trashionista. Outsapop-blogissaan hän jakaa ohjeita huippumuotiluomusten matkimiseen.

Huippusuunnittelijat kaappasivat trashionin

Trashion, re-fashioning, re-using, upcycling, DIY-fashion. Rakkaalla lapsella on monta vakiintumatonta nimeä. Värjäämällä, liimaamalla, maalaamalla, leikkaamalla ja ompelemalla syntyy tavisten haute couturea.

Mutta ei enää vain tavisten. Oikeat haute couture -suunnittelijat haistoivat trendin ja liittivät sen osaksi huippumuotia.

Aluksi vaatteet ainoastaan näyttivät siltä, että niiden materiaali on kierrätettyä. Hauskoja efektejä saatiin aikaan kuluttamalla, repimällä ja raastamalla. Nyt huippusuunnittelijatkin ovat alkaneet käyttää oikeita kierrätysmate­riaaleja. Pyy esittelee lokakuussa julkaistavassa Trashion!-kirjassa huippumuotia, jonka tekotapa on lainattu kotinurkkien tuunaajilta. Asialla ovat muun muassa Martin Margiela, Dior, Vivienne Westwood, Balenciaga, Balmain ja Alexander McQueen. Pyyn mielestä yksi hienoimmista trashion-luomuksista on belgialaisen Maison Martin Margielan suunnittelema, kiiltävistä joulukuusenkoristeista valmistettu turkki.

Myös meillä osataan. Suunnittelija Mari Himmasen First Crush -brändi valmistaa laukkuja, koruja ja vaatteita materiaaleinaan vanhat nuottivihot, antiikkiset kartat ja miesten kauluspaidat. Ainokainen suunnittelee mekkonsa vanhoista vaatteista. Sanna Rinne puolestaan kutoo vaateteollisuuden leikkuujätteestä puseroita. Globe Hopen tuntevat jo laiskemmatkin muodin kuluttajat.

Hyvä ja huono trashion

Ihanaa! Kun huippumuoti on täynnä trashio­nia, kuka tahansa ompelukoneen omistava tuunaustaitoinen voi ryhtyä muodinluojaksi!

Väärin. Trashion ei ole mitä tahansa askartelua-paskartelua. Trashionissa on kyse muodista, joka on valmistettu materiaaleista, joilla on jo elämää takanaan.

"Trashion on sitä, että uusiokäyttää mitä tahansa materiaalia sillä tavalla, että lopputulos näyttää huippumuodilta", Pyy sanoo.

Kuka vain voi vääntää kaulakorun vetoketjusta, mutta jos haluaa, että se näyttää hyvältä, on tekijällä Pyyn mukaan oltava designer-koulutus tai vaihtoehtoisesti täytyy "tuntea Chanelinsa". Trashion on ennen kaikkea fashionia.

Jos vaatteen tai asusteen alkuperäisen mate­riaalin tunnistaa, design ei ole kohdallaan. Tämä on Pyyn mukaan trashionin yleisin ongelma. Kukaan ei halua kuulla, että "kivat keittiönverhot sulla siinä". Pieleen mennään erityisesti silloin, kun materiaali menee designin edelle. Silloin askarrellaan vain tekemisen vuoksi ja unohdetaan kokonaan muotoilu tai tuotteen funktio. Lopputulos ei yleensä toimi, eikä se kiinnosta tavallista muodin kuluttajaa.

"Se, että tuote on valmistettu kierrätysmateriaalista, ei ole mikään itseisarvo. Sen tulisi olla kierrätystuotteen lisäarvo", Pyy sanoo.

Hyvä design ei riipu materiaalista vaan suunnittelijasta.

"Suunnittelijan täytyy löytää design, joka tukee materiaalia ja jopa hukkuu siihen. Kun äitini näki tekemäni kravattimekon, hän ihmetteli, missä ne kravatit olivat", Pyy sanoo.

Trashion on kuin piratismia, mutta ei mautonta eikä laitonta

Outi Pyy myy luomuksiaan, mutta ei ole lopettanut päivätyötään visualistina vaatteiden maahantuontifirmassa. Hän tekee trashionia samasta syystä kuin muutkin kierrätysmateriaalisuunnittelijat. Maailma on valmiita materiaaleja pullollaan, mutta luonnonvarat on käytetty jo aikaa sitten loppuun. Ekotietoisuuden ja pehmeiden arvojen paluun myötä trashionista tuli suurempi ilmiö kuin heinolalaisessa koulussa luettu kirja osasi ennustaa.

Trashion pysyy pinnalla, koska se on vaihtoehto puuduttavalle massamuodille. Eksklusiivisuus on trendi. Lady Gaga ei pukenut lihapukua päällensä, koska kassler on hänestä kaunis materiaali. Trashion on uniikkia ja usein vähän friikkiä.

Huippusuunnittelijat matkivat ideoita, jotka näkevät kadulla trashionistojen yllä. Sama toimii toisinkin päin: trashioniin liittyy matkiminen, joka toisissa olosuhteissa olisi piratismia.

Muutama vuosi sitten joka toinen muotiblogi ohjeisti purkamaan tavanomaisesta t-paidasta muodikkaan säie-puseron yhdysvaltalaisen vaatesuunnittelijan Raquel Allegran innoittamana.

Outi Pyy neuvoo blogissaan, kuinka toteuttaa huippusuunnittelijoiden luomuksia kotitarpein. Osa vaatteista on hämmästyttävän tarkkoja kopioita. Jos ne olisivat massatuotettuja, ne olisivat mauttomia ja laittomia. Pyyn mielestä designer-imitaatioiden valmistaminen on ok, kun ne tehdään omaan käyttöön. Trashion, samaan tapaan kuin piratismi, mahdollistaa tavoittamattomissa olevan tuotteen omistamisen autuuden ilman törkeää määrää rahaa.

http://www.outsapop.com

Outi Pyy Ylen Blogistania-ohjelmassa 21.3.
Trashion!-kirja (Atena Kustannus) ilmestyy lokakuussa.