Blogi

Kuukkarisimulaattori  12

Tervetuloa kuukkarisimulaattoriin! Tarkoitus on saada lukija eläytymään kuukautisiin, omisti sitten itse sellaisia tahi ei. Pieni menkkaseikkailu piristää arkea kummasti, joten toivottavasti viihdyt ja piipahdat mahdollisesti toistamiseenkin!

Kuukkarit, nuo ah niin ihanasti joka toinen kuukausi uskollisesti pöksyihin ryöpsähtävät ystävämme! Joka toinen kuukausi siksi, että mahdollisesti syöt mietoa hormonivalmistetta niin, ettei jälleennäkeminen kuukkareiden kanssa tulisi ihan vallan liian tiheäksi. Kuukkarit ilmoittavat kyllä tulemisestaan monin tavoin, ennen kuin ovat konkreettisesti edes alkaneet. Ihan vain muutamia esimerkkejä esittääkseni voisin sanoa, että hillittömät kivut alkavat mahdollisesti jo pari päivää ennen ensimmäistä veripisaraa ja kakkosella käyminen tuntuu siltä, kuin pusaisit perseestäsi jättiläismäistä jumppapalloa. Puhumattakaan alituisesta vittuuntuneisuudesta ja omituisista himoista, jolloin rupeaa yhtäkkiä tekemään hillittömästi mieli esimerkiksi kepappia (jota normaalisti inhoat) tai kanttarellituorejuusto-suolakurkkuvoileipää.

Voi käydä mahdollisesti niin, että olet ottanut viimeisen hormonivalmisteen ennen taukoa keskiviikkona. Lauantaina, jolloin kuukkareiden alkamisajankohta on jo ihan hilkulla, olet lähdössä kavereiden kanssa ulos. Pakkaat väskyyn kaiken, niin kuin nainen yleensä, mutta unohdat siinä vaiheessa ne ehkä alkavat kuukkarit ja loppuillan mangut jokaiselta seurueen naiselta pillurättiä tai -tuppea. Eikä kellään tietty ole. Toivot parasta ja kiittelet itseäsi siitä, että pukeuduit mustaan mekkoon, jossa punainen tahra perseen kohdalla ei sitten näy yhtä räikeästi, kuin vaaleassa.

Se on niin, että juuri ennen kuukkareita tai niiden aikana on helppo juoda itsensä täysin sekaisin kolmesta siideristä ja yrjötä sitten tienposkeen ja ihmetellä, että miten tässä nyt näin kävi. Sillä on ilmeisesti jotain tekemistä hormonien kanssa, mutta ei nyt puututa siihen sen enempää. Niin se vain on. Viina ja kuukkarit on huono yhdistelmä. Koska nyt on olevinaan lauantai ja sinä olet siellä ulkona niiden kavereiden kanssa, olet ehdottomasti vaaravyöhykkeellä. Ja niinhän siinä sitten käy. Juot kaikessa rauhassa, hitaaseen tahtiin neljä siideriä ja lasillisen viiniä ja tajuat ihan yhtäkkiä, ettet pysy jaloillasi. Pää ei ole kovin sekaisin, mutta jalat vikuroivat oudosti ja puhe on hyvin vaikeaa. Ei, et ole halvaantunut. Olet menkkakännissä. Halpaa ja helppoa!

Koska tolpilla pysyminen on kovin vaikeaa, on suunnattava ulos mahdollisimman pian. Ei, nyt ei ole aikaa kiittää synttärisankaria pippaloista, nyt on mentävä. Jospa olo ulkona selkiää. Koska kinttusi elävät ihan omaa elämäänsä, ne lähtevät kuljettamaan sinua kotiin, vaikka ilta on vielä kesken. Soitat tukipuhelun ystävälle (vaikka puhe onkin aika kankeaa) ja ihmettelet yhtäkkiä mataloitunutta kuntoasi.

Nyt on sitten aika katkaista hieman filmiä...

Heräät aamulla omasta sängystäsi alasti ja tokkurassa. Olet nukkunut edellisiltaisen nutturan kera, joten heräät niska oudossa vinkkurassa, noin sata pinniä päänahkaa pistäen. Mausta päätellen naapurin Esko on käynyt pyllistämässä suuhusi. Pikainen tupatarkastus ja peiliin vilkaisu paljastaa, että olet mahdollisesti riisuuntunut jo rappukäytävässä ja suunnannut suoraan sänkyyn vaivautumatta pesemään naamaa, hampaita tai mitään muutakaan. Et ole varma onko koira vain väsynyt suht aikaisesta ajankohdasta vai onko se puolipökertynyt kusihädästä, koska et muista oletko käyttänyt sen pissillä yöllä. Loppuillan muistikuvista onnistut saamaan mieleesi vain hataria pätkiä katkokävelystä Kaisaniemen liepeiltä tuntematonta reittiä kotiin, hämärästä puhelusta ystävälle, joka vielä kiltisti kuunteli ties mitä sönkkäystä koko matkan ajan, ja sitten onkin täysin pimeää.

Päällimmäisenä tunteena on armoton morkkis ja hyvänä kakkosena tulee helvetilliset alavatsa- ja toosakivut. Näiden lisäksi voisi vielä mainita lievän ahdistuksen tulevasta iltavuorosta ja eläimellisen janon ja suolanhimon. Istut olohuoneen lattialla rätti housuissa, maha jumalattoman turvonneena ja tissit kipeinä, saaden välillä kunnon supistuskouristuskohtauksen, joka pakottaa sinut haukkomaan henkeä ja taipumaan joko eteen- tai taaksepäin, juoden toista litraa vettä krapulaasi ja haaveksien rapeista ranskalaisista, joissa on ketsuppia ja valkosipulimajoneesia ja kiroillen, koska olet väsynyt, ahdistunut ja kivuissa, etkä saa niitä ranskalaisia nyt mistään.

Matka jatkuu vielä muutaman päivän. Voit pysyä kyydissä tai hypätä pois ja kiittää onneasi, jos olet mies. Illalla on ihan varmasti luvassa ne ranskalaiset!


Hilirimpsis!  10

Oikeastaan minulla on nyt hieman päättämisen vaikeuksia, mistä kirjoittaisin. Vaihtoehtoina olisi varsin mehevä paskalaaki ja sen yksityiskohdat, elämäntilanteen syväluotaaminen, yksi asia, joka risoo kovasti tai syventyminen koomisen naisen mahdolliseen seksikkyyteen, mutta taidankin vain kerrata, mitä kaikkea minulle tapahtui tällä viikolla.

-Tuskailin töitä. Tuskailin sitä töissä olevaa kusipääkantturaa.
-Söin sellaista kookosjätskiä. Oli hyvää.
-Sain mitä luultavimmin kookosjätskistä aika mehevän paskalaakin. Huh.
-Näin, kun jotkut ihmiset kaatuivat purjehdusjollalla. Päivittelemisen ja kauhistelun sijaan istuin aitiopaikalla nauramassa kölissä riippuville ihmispoloille ja vilkuilin rannalla maleksivia palomiehiä.
-Kävin ekaa kertaa Kaivarissa.
-Kirosin Helsingin kaupungin rahaliikennettä.
-Hämmennyin lomarahojeni viipymistä. Ihan tosi. Missä ne on? Koska ne tulee? Kai mie saan ne?
-Ajattelin luvattoman paljon kahta ihmistä, joista toinen on varattu ja toinen muuten vaan saavuttamattomissa.
-Hekumoin. Seksillä ja tulevaisuudella. Tulevaisuusseksillä. Uuh.
-Aloitin töissä opettamaan seuraajaani, KOSKA MINULLA ON ENÄÄ NELJÄ VITUN VIIKKOA TOSSA PASKALIITERISSÄ TÖITÄ!!! Juhuu.
-Sain videot armaalta Salluralta. Ja kasan vaatteita. Koin prinsessafiilareita, koska halusin kiskoa kaikki uudet vaatteeni samaan aikaan päälle ja mennä ulos keikistelemään.
-Söin viisi tai kuusi pullaa. Putkeen. Ne oli dallaspullia. Niistä kaksi oli raakoja. Olo oli aika...pullava.
-Menin ainakin kahtena iltana yhdeksältä nukkumaan.
-Mussutin heseruokaa. Siis ihan todella. Kuka enää ihmettelee, kun minun laihtuminen on ikäänku vähä pysähtyny?! Mistähän johtuu?!
-Sain lahjoja.
-Kävin miitissä. Siellä oli kuivaa. Minua ei oikein hotsittanu. Pyh. Olen selkeästi ilman viinaa tylsä ja haluton kanttura.

Tänään aion

-kytkeä videot ja saada ne oikeasti pelittämään.
-käydä pitkällä lenkillä ja uppoutua suihkuun sen jälkeen.
-tiskata.
-ehkä imuroida.
-haahuilla ja räpeltää kaikkea turhaa, kuten tavallista.
-käydä kaupassa.
-suunnitella. Yhtä sun toista. Kuten tavallista.
-mennä ehkä illalla synttäreille.
-toivoa, että jätän siellä synttäreillä ruokaa muillekin. Tätä luultavasti toivoo myös muutama muu.
-olla ehkä pienessä hiprakassa.
-ottaa huomioon myös synttäreiden ja pikkuhiprakan vaihtoehdon, joka on möllöttäminen ja lihominen. Toisaalta lihon kyllä siellä synttäreilläkin. Dämit. Umpikuja.

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin

-tykkään tehdä listoja.
-taidan olla pikkusen hullu.
-minulle ei oikeastaan ole tapahtunut tällä viikolla juuri mitään.

Hitto.


Pikkuhiljaa nouseva positiivari  5

Voi paska tätä vitutuksen määrää.

Viikonloppu (=laiskottelu) on ohi. Olen puutteessa elävä seksihullu. Olen syönyt, kuin hullu koko viikonvaihteen. Maha on kipee. Väsyttää. Vituttaa. Panettaa. Koiran kynsien ytimet ovat päässeet virahtamaan juhannuksen hoitolareissun takia (ulkoili viikon pelkällä hiekalla) ja nyt olen niiden kanssa ihan liemessä ja leikkaamisen sijaan joudun vuolemaan niitä. Joudun menemään kohta töihin. Vihaan yhtä työkaveriani oikein olan takaa ja joudun pinnistelemään ja ponnistelemaan, jotta jaksan tehdä sen eukon kanssa töitä vielä pari viikkoa (olen vakuuttunut, että lopussa en voi enää hillitä itseäni, vaan näytän sille persettä ja keskisormea ja annan tulla kaikki, mitä ajattelen hänestä). Mullon hirvee juurikasvu. Mullon tylsää. Minua ei huvita. Mun pitäis etsiä uusi työ, mut minen jaksais. Mullon kauhee tiskivuori. Minoon ihan persaukinen. Kaupunki on mulle melkein kolmekymppiä velkaa; missä ne rahat kuppaa!?

Toisaalta. Koska olen syönyt kuin hullu, on paluu normaaliin jo ihan kivaa. Saan kohta sohvan (tai ainakin suht lähiaikoina). Minen oo kehenkään kuolettavan ihastunut tai rakastunut ja se on vaihteeksi varsin puhdistavaa. Minoon enemmän tasapainossa, kuin pitkään aikaan (joojoo, uskokaa nyt vaan). Minoon kiva ja ihana. Mullon kaikkea kivaa edessä, kuhan jaksan vielä vähän aikaa tehdä noita töitä. Mun kantapäät on pehmentyny merkittävästi. Mullon puhasta pyykkiä. Saan iiiiihan varmasti vielä joskus seksiä. Mmmm... Hyvää seksiä. Suuseksiä. Seksiä. Seksiä. Ssssseksiä.

Minen silti yhtään jaksais mennä tonne töihin. Plaah.


Aivan uskomatonta haahuilua  3

Mun kylpyhuoneen lattiakaivossa asuu se Ring-elokuvan kaivotyttö. Hyi hitto. Miten mulla voi enää olla tukkaa päässä, jos ne olivatkin minun omia hiuksia?! Siirsin joitakin tukkoja lattiakaivosta vessanpönttöön. Kestäisin vielä lyhyestä tukasta muodostuvat palloset, mutta metrikaupalla limaista hiusta... Yyh.

No joo. Siinä olikin kutakuinkin viimeisen vuorokauden tähtihetket. Sen lisäksi, että sain juuri sähköiskun telkkarista käteen, joka koski samaan aikaa tietokonetta. Eli sähkövirta kulki lävitseni. Tai jotain...

Mullon levoton olo. Tympii. Valitin jo aiemmin, että koko hiton kaupunki risoo tällä hetkellä. No, sama mielentila jatkuu. Ei huvita täällä nyt oikein mikään. Kotona on tylsää. Kaipaan jotain projektia, tekemistä käsilleni ja päälleni. Olen ajan kulukseni syönyt (aivan hillittömiä määriä), katsonut pari elokuvaa (aloitan kohta kolmatta) ja lukenut latinaa (näin ollen muistan taas, että ductus defereus on siemenjohdin, hymen immenkalvo ja epididymis lisäkives). Ennen seuraavaa elokuvaa teen ostoslistan, jossa mainittaviin tuotteisiin minulla ei nyt juuri ole varaa, mutta intohimoisena listantekijänä teen sen valmiiksi hamaa tulevaisuutta varten. Himoan päästä vaihtamaan viherkasveille multia, joten multaa on ainakin ostettava heti kukkaron taas pullistuessa.

Olen siis testaillut vatsani sietokykyä (huono), tuijottanut hömppää ja opiskellut. Lisäksi olen

*ajatellut seksiä
*ladannut skypen ja havainnut, ettei tässä romussa taida olla mikkiä (lisään sen ostoslistaan)
*polttanut vain yhden tupakan
*ajatellut seksiä kaikissa eri asennoissa
*tehnyt koiralle punkkitarkastuksen
*tuijotellut Ränttyä
*ajatellut myös suuseksiä
*visioinut
*harkinnut muun muassa parin taulun siirtämistä, rippiruusujen kuivuneiden terälehtien poisheittämistä, kivien keräämistä muutamaan eri tarkoitukseen, sängyn siirtämistä toisin päin, vessan järkkäilemistä, tiskaamista, ruuanlaittamista (vaihtoehtoina makaronia ja ketsuppia tai soppaa) ja lyhtypylvään nylkyttämistä.
*ajatellut seksiä. Suuseksiä. Seksiä. Alkukantaista voihketta ja tukasta repimistä. Hikeä ja eritteitä. Ihoa ja lihaa ja pientä kipua. Iiih...
*(sensuroitu)
*kuunnellut Amy Winehousea ennen, jälkeen ja samaan aikaan tämän kaiken edellä mainitun kanssa.

Minoon tosi lahjakas. Haahuilun maailmanmestari. Teen ehkä nyt sitä ruokaa (siis mitä ruokaa?!) ja katson ton elokuvan ja yritän sitten taas saada elämästäni otetta.

Ps. Glandula mammaria on maitorauhanen. En tiedä, mikä on sekopää, mutta ottanen selvää.


Myrskyluodon hullu pianisti  6

Voih. Unohdin kertoa orgastisesta piano-kokemuksestani, joka tapahtui viime viikonloppuna. Se oli upeaa ja olen tunteen vallassa vieläkin.

Olen siis soittanut pianoa aiemmin kymmenen vuoden ajan. Aloitin kuusivuotiaana ja lopetin myrskyisten teinivuosian lasehdittua 16-vuotiaana. Lapsena minulla oli ihana opettaja, joka antoi minun hieman säveltää. Soitin nimittäin korvakuulolta vuosia, kun en osannut nuotteja, vaikka olin musiikkiluokkalainen. Mutta koska soitin yksityisessä musiikkikoulussa, ei teoriatunnit olleet pakollisia. Taisin käydä joskus huvikseni yhdellä sellaisella tunnilla ja tsiisus, kun se oli tylsää. Kuitenkin korvakuulolta soittaessa sekaan eksyi aina sinne kuulumattomia säveliä, mutta koska ne istuivat minun korvaani, opettaja antoi minun rauhassa luoda.

Myöhemmin sain uuden opettajan. Kirsi oli ihan hyvä, mutta pirun tylsä opettaja. Ja ehkä se lopettamispäätöskin sitten varmistui, kun kaikki luovuus tuntui kuolevan koko hommasta. Kirsi kyttäsi kynsiä, sorminumeroita ja että kakkonen menee ykkösen yli tai ali tai jotain. Kaikkea sellaista paskaa, mihin en ollut aiemman opettajan kanssa tottunut. Lisäksi sain eteeni toinen toistaan tylsempiä sonaatteja ja rimputuksia, joiden melodiat eivät jää mieleen kuudennenkymmenennenseitsemännenkään soittokerran jälkeen. Innostus soittamiseen kuoli, kun tuntui, että joku muu hallitsi sitä liikaa.

Myöhemmin soittelin huvikseni ja muutettuani eksän kanssa yhteen, muutti meille myös lapsuudenkotini piano, jolla vanhempani eivät tehneet mitään. Sitten seurasi se tuhoisa ero, jonka yhteydessä möin aarteeni pois ja nyt kadun sitä niin paljon, että voisin leikellä käteni irti. Piru!

En ollut koskenut pianoon moneen vuoteen, kunnes viime viikonloppuna olin auttelemassa kummityttöni ristiäisissä. Menin etukäteen yksikseni seurakuntatalolle laittamaan paikkoja kuntoon ja päästämään vaksia velvollisuuksistaan. Huomasin seurakuntasalin nurkassa kyyhöttävän flyygelin. Himosin sitä silmät kiiluen ja siinä samassa, kun vaksin perässä kolahti ovi kiinni, syöksyin soittimen ääreen kärppänä. Istuin pianotuolilla sormi suussa ja hinkusin laskea käteni koskettimille, mutta tajusin, etten osaa soittaa mitään. Uskaltauduin silti paukuttamaan muutaman sointusarjan. Ja sitten. Kokeilin vanhaa bravuuriani.

Opettelin Myrskyluodon Maijan joskus reilu kymmenen vanhana. Paukutin sitä hullun lailla kotona ja koulussa vuosia, koska pidin siitä ihan hirveästi. Ja kuinka ollakaan, osasin sen edelleen. Muutama vasemman käden sointu jäi pimentoon, mutta muuten osasin sen kutakuinkin täydellisesti ja niinpä soitin sitten. Soitin sen läpi varmaan sata kertaa. Soitin niin kovaa ja niin hyvin, kuin vain kykenin. Flyygelin ääni kiiri tyhjässä, suuressa seurakuntasalissa ja minulla oli joka paikka kananlihalla ja miljoona litraa ja kiloa adrenaliinia vartalossani. Voi luoja kun se oli upeaa. Minun on pakko päästä taas soittamaan. Ihan pakko!

Niin että...kuka ostaa mulle pianon?!


Erilaisia pimpiäisiä  8

No niin. Paluu arkeen on tapahtunut, vaikka mieli on vielä ihan lomalla. On se tuskaa, jumalauta. Ruikutin vielä ennen lomaa suunnitelmien puutetta sun muuta, mutta lopulta minulla oli kuitenkin kaikkien aikojen loma, johon mahtui ihania ja yllättäviä tapahtumia. Road trippiä, juhannuslempeä, muutamat varsin hyvät humalat, hysteriaa, maha kippurassa nauramista ja vauva-arkea. Ja nyt on sitte haikia mieli.

Minua puri lomalla reissupimpiäinen. Jotkut sanoo, että reissusta on lopulta ihan kiva tulla kotiin. Paskat, sanon minä. Eikä ole. Minua ainakin suomi joka kerta loman aikana palata kotiin. Ensin Kotkasta, sitten Varkaudesta ja sitten taas Kotkasta. Tekee kauheasti vaan mieli reissata ja olla jossain muualla, kuin kotona. Koko Helsinki nyt jotenkin vaan tympii. On vähän sellanen olo, että onhan tää jo nähty. Vuosi sitten mietin pää punasena, muutanko Helsinkiin vai Kuopioon. Vaaka kallistui sillä kertaa Helsingin puolelle, mutta kummasti se Kuopio vetää vieläkin. Noh...ehkä siihen on tällä hetkellä muitakin syitä, kuin Kuopion salaperäinen charmi. Eh.

Matkan päällä minua tuntuu purreen myös jonkinlainen seksipimpiäinen tai mikä lie. Ihan tosi. Tekee kamalan kovasti mieli seksiä. Minen nyt puhu mistään pienestä kuumotuksesta illan tullen, vaan kauheasta, tuskallisesta ja mitä omituisimpia ajatuksia päähäni syöttävästä himosta, joka saa lyhtypylvään, ovenkahvan, naapurin Eskon ja sauvasekoittimen näyttämään ihanalta adonisseksikonevälineeltä, jonka kimppuun mitä luultavimmin vielä hyökkään, mikäli tämä asiantila vielä jatkuu. Ja olettaisin, että jatkoa seuraa, koska minen oikein suosi lyhyitä seksisuhteita, koska minun pitää aina tuntea sellaista tietynlaista kemiaa sitä seksikumppania kohtaan, jotta se seksi olisi hyvää ja sellaisen kemian tunteminen ei minun kohdalla ole kovin helppoa. Baarista varmaan saisi helpostikin seksiä, mutta riski saada sänkyynsä pienimunainen visvakulli, jolle muun muassa käsitteet pimppa ja suihku ovat tuntemattomia, on liian suuri. Olenpa siis ilman. Dämit.

Niin että minä olen sitten se eukko, joka nylkyttää lyhtypylvästä mannerheimintiellä.


Haihattelua  4

Liekö yöttömän yön vaikutusta vai mitä hittoa, mutta olen valvonut viime aikoina aika paljon. Siis sängyssä. Siis silloin, kun pitäisi nukkua. En ole nukkunut parin tunnin pätkää pidempää ties kuinka pitkään aikaan. Sehän antaa oivallisesti minulle sitten tilaa mietiskellä. Voin yön tunteina haaveilla, tuskailla, spekuloida, jossitella tai järkeillä tapetilla olevia juttuja. Viime yö ei siinä suhteessa ollut lainkaan poikkeus.

Ensinnäkin kello oli jo yli kolme, kun könysin jo rakkaaksi muodostuneelle ilmapatjalle loikomaan. Yritin nukkua, väsyttikin jopa. Mutta. Sillä siunaaman sekunnilla, kun minä iskin kuuppani pielukseen, alkoi pirunmoinen rutina. Ei, se ei kuulunut minusta itsestäni, vaan siilin kakkapökäleistä, joiden kanssa siili juoksi kilpaa juoksupyörässä. Nyt ei puhuta mistään vienosta rapinasta, vaan hullun maraton-siilin kuuttakymppiä tapahtuvasta spurtista, jota kivikovat kikkareet säestivät pyöriessään kovaa muovia vasten. Ensin meinasin hiiltyä, kuten minulla yleensä on tapana varsin vaatimattomankin tapahtuman edessä, mutta sitten oivalsin, että siilillä on piru vieköön hirveet ajikset ja minulla näin ollen aikaa haaveilla. Ja minähän haaveilin...

No ei vaan. Kukkaniitty-, prinsessa- ja häähaaveiden lomassa ehdin pohdiskella ihan järkeviäkin juttuja. Olen miettinyt tätä ennenkin. Miksei minulla ole mitään intohimoa? Ei, tähän ei lasketa seksiä eikä ruokaa. Tarkoitan jotain harrastusta, josta olisi vaikka ajan mittaan tullut työkin. Soitin nuorempana pianoa. 16-vuotiaana halusin kymmenen vuoden soittamisen jälkeen lopettaa sen ja parikymppisenä minä hullu möin pianoni eksästä erotessa ja kiskoin rahat kurkusta alas. Bändiharrastus ja laulaminen samaten jäivät pianon kanssa samaan aikaan. Klarinetti oli jäänyt jo aiemmin. Tykkään laulamisesta ja soittamisesta kovasti. Miksen jatkanut noita harrastuksia?

Laulamisen ja soittamisen lisäksi en myöskään ole innostunut käsitöistä, liikunnasta, ryhmätoiminnasta, hyväntekeväisyydestä enkä postimerkkeilystä. Osaan helvetti soikoon vain haaveilla. Haaveilen itseni ties mihin, mutten ikinä saa aikaan mitään. Olen tylsä, laiska ja väritön ihminen. Plaah.


Dämit  6

Hienoa. Juhannus vietetty. Paitsi että olen sillä juhannusreissulla edelleen. Intouduin jäämään tänne Varkauteen ja huristan takaisin Helsinkiin vasta keskiviikkona. Ihana loma. Ihanaa. Mmmm...

Tosin joitakin epäkohtiakin löytyy. Haisen kaameasti valkosipulille. Keskiviikkoinen kuskini ajaa kallioleikkaukseen, mikäli noudatan tämän paikan emännän ruokavaliota enää päivääkään. Welmua käy vähän sääliksi, kun se raukka on hoitolassa erossa äidistään ja kun palaan takaisin kotikonnuille, lemppaan sen miltei heti takaisin hoitoon. Tosin sitten se pääsee private-hoitoon tuttujen ja turvallisten Liisan ja Sepon hoiviin. Ja mulla on täällä kuitenkin korvaavina elukoina tällä hetkellä neljä koiraa, kuusi kissaa, pari siilua ja lukematon määrä käärmeitä (kuten kalkkaroita ja kyitä), liskoja ja niiden ruuaksi tarkoitettuja hiiriä ja heinäsirkkoja ja matoja.

Pahin epäkohta, joka rassaa, on se, että onnistun aina, joka helvetin kerta, alituiseen ja toistuvasti tapaamaan (ainakin aluksi) aivan ihania ihmisiä, jotka sitten paljastuvatkin kusipäiksi tai sitten en saa vastakiinnostusta TAI SITTEN NE ASUVAT JOSSAIN HEVONPERSEESSÄ.

Ylläri, se on sitä mun säkää. VITTU!!


Miten täältä pääsee pois...  1

Voi kärsä. Kaihoilin viime blogissa tyttöjen road tripiä, josta jään paitsi, kun en huolinu lähtee sinne Himokselle. Eipä tarvii kaihoilla enää. Saan ihan oman yksityisen road tripin tuttavan sitimaasturilla. Siis minä ajan. Yksin. Sinne Varkauteen. Tai siis onhan mulla Welmu, mutta se on vähän huono antamaan ajo-ohjeita.

Siis ihan tosi. Sain aika äkäsen herätyksen tossa pari tuntia sitten, kun se tuttava sieltä Varkaudesta soitti ja ilmoitti, että voin mennä tosta Kallion puolelta hakemaan hänen mieheltään auton ja ajella itekseni heille, mies tulee sit perässä illemmalla tuttavien kyydissä. Eh. Eihän siinä. Olen ajanu autoa viimisen yhdeksän kuukauden aikana kerran. Olen kyllä ihan hyvä kuski, tykkään ajaa, eikä taito ole ruostunut. Mutta. Miten täältä pääsee lahdentielle...!!?

Siis apua. Jos minusta ei jussin jälkeen kuulu, olen ajanut vahingossa Norjaan tai jotain.


Heilapuolen juhannus  7

No niin. Minun juhannus ei enää ammota tyhjänä edessä. Eilen se vielä ammotti. Sitten tein hieman päätöksiä. Olis ollut ehkä sittenkin kiva lähteä tyttöjen kanssa sinne Himokselle, mutta toisaalta se ajatus kuullostaa kivalta vain sen takia, että ne tekee sinne ihanan road tripin pikkuautolla ja sellainen on minusta aina niin kovin houkuttelevaa. En silti edelleenkään viehäty kosteassa teltassa nukkumisesta, kamojeni raahaamisesta ympäriinsä, jottei niitä pöllitä, metelistä 24/7, alkeellisesta vessa- ja peseytymiskulttuurista, enkä riitelemisestä kuppaisella leirintäalueella, jonka jälkeen kaikki lähtee eri suuntiin ja auton avaimet on vaan yhdellä tyypillä (jonka kanssa tuli otettua yhteen kaikkein pahiten).

Menen siis Varkauteen tuttavapariskunnan hoteisiin. Miinuksena on se, että joudun laittamaan Welmun siellä päässä hoitolaan, koska niillä tuttavilla on neljä koiraa, kuusi kissaa ja kaikki mahdolliset nilviäiset, matelijat, kipittäjät ja siilit, mitä vaan voi olla. Welmu sekoaisi siellä, joten suojelen sen mielenterveyttä ja vien sen jonkun tädin hoiviin. Vähän säälittää, mutta Welmulla meni viimeksikin hoitolassa ihan hyvin. Muiden pitäessä lähikopeissa hillitöntä haukkukuoroa, Welmu istui lauhkeana pilttuussaan kuono kiinni ja äitiä odottaen.

Toisena miinuksena ehkä on se, että sinne mahdollisesti tulee pelkkiä pariskuntia ja minusta tuntuu, että kun tarpeeksi pariskuntia on paikalla, minua aletaan katsoa alta kulmien ja miettiä, mikä tossa muijassa on vialla (paitsi kyseenalainen ulkomuoto ja myöskin runsaanlainen muotojen määrä), kun se ei ole löytänyt itselleen kylkiäistä. Toisaalta tässähän voi olla plussana se, että vihdoinkin se selviää minulle, miksi niin on!

Voipi kyllä olla, että kun tulen juhannuksenvietosta takaisin, olen niin alkoholisoitunut, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa liiat muodot, pariutumattomuus tai koiran mielenterveys. On nimittäin toi alkoholisoituminen nyt jo aika hyvässä vireessä. Tosin pidättäydyin eilen reippaasti jatkamasta lähikapakasta enää keskustaan ja hiippailin kiltisti kotiin lukemaan. Toisin sanoen mulla on lupa jatkaa hillitöntä läträämistä heti huomenna.

Kosteaa juhannusta minulle!