Minun ei oikeesti taida olla hyvä juoda viinaa enää. Menee nää mun rilluamiset ihan uskomattomaksi säätämiseksi ja huonon onnen kimaraksi. Siinä vaiheessa, kun ilta päättyy ensiapuasemalle örisevien spurkujen ja "vittu jag hade den itsepuolustusjuttu vittu"-tasosta läppää suoltavien ikiteinien sekaan, voi olla itsestään ylpeä ja hihkua riemusta onnistuneen baareilun puolesta. Tai sitten ei.
Toisaalta ilman tota keharikaveri Hannaa uskaltaa ehkä jopa lähteä. Yleensä ilman sitä olen tyytyny tekemään itestäni vain täyden pellen ja juomaan muistini suht pellolle. Mutta sen kanssa tuppaa aina tapahtumaan jotain ei niin kovin toivottua. Millon sattuu Juhaa leukaan ja millon Hanna ja Maija takoo keharikuuppiaan yhteen ja saavat kutteja ja turvonneita huulia. Jotainhan on kuitenki aina satuttava. Hannan Helsingin vierailu ei tehnyt perinteisiin poikkeusta. Sängylläni istuu silmälappuinen Varkauden ruusu.
Armottoman säätämisen ja vammailun jälkeen ilta alkoi ihan lupaavasti. Tosin se eteni aika nopeasti siihen, että joku karvaturpa yritti tutkia nielurisojani, enkä voinut enää hymyillä, koska joka kerta, kun niin tein, karvaturpa huusi "TAAS SÄ TEIT SEN, VOIIIIH" ja lähestyi pehkomaisen naamansa kanssa ja lopulta mie olin ku viirahtanu tenniksenpelaaja, kun yritin väistellä sen naamalle maastoutumisia. Koska se paljon päässä olevaa karvaa omaava mies oli jo nelisenkymmentä, kysyin siltä, miksei sillä ole lapsia. Kuulemma siksi, kun sen pieni tyttö kuoli joskus vuosia sitten hoitovirheeseen, eikä oo tehny mieli hommata lisää. Eh. Aijaa. Maija ei taida enää kysyä keltään mitää.
No mutta. Vähän ennen pilkkua jouduin sirpalesateeseen. Seisoskeltiin baarin käytävällä Hannan ja muutaman muun kanssa. Aiemmin soittaneen bändin rumpalikin seisoskeli siinä. Minen oikeastaan tiedä, mitä siinä tarkalleen tapahtui, mutta jonkun jannun juoma tippui tarjottimelta, koska se kai käveli sitä rumpalia päin ja sitten rupesi kuulumaan huutoa ja laseja poksahteli monta peräkkäin. Mie olin tässä vaiheessa jo kääntäny pään pois ja suojannu silmät, mutta koska Hanna on keharimpi, ku minä, se seiso siinä silmät selällään ja lasien poksahtelun jälkeen kenki jotain jannua, joka sitten olikin väärä.
Sitte mie näin sen rumpalin. Oikeasti siitä tilanteesta oli kulunu varmaan 20 sekuntia ja yhtäkkiä se jannu seisoi siinä silmä umpeen turvonneena. Lasien lisäksi ilmassa oli siis vissiin viuhunu myös nyrkki. Varmistin, että sille oltiin tuomassa jäitä ja sain Hannalta nenäliinan ja käskin sen vähäsen painaa sitä siihen silmään. Sitte Hanna valitti, että sen silmään sattuu. Voi paska. Mie kimitin, että nyt ensiapuun, hetiheti ja raivasin meille tietä, ku ihmiskola konsanaan. Takit jäi sinne ja sitte seistiin siinä edessä ja yritettiin kalastaa taksia, kunnes joku vietkongi-intialais-meksikolainen eskimo tuli sönkkäämään, että hän voi viedä meidät sairaalaan. Ja sit mentiin.
Marian päivystys on ihana paikka. Korkkarit lintassa konkottavia teiniakkoja (myös minä konkotin korkkareissani olematta teini), joiden roiskeläppien persamuksissa on kyseenalaisia tahroja, verta vuotavia neniä kammottavaa suomenruotsia länkyttävien jannujen poskilla, pissikakkaoksennus-spurguja kannattavine elämänohjeineen ja henkilökunta, joiden pinna on varmaan sata kilsaa pitkä, kun ne jaksaa katella kaikkea sitä pysähtymättä aulaan karjumaan ja hakkaamaan päätään seinään. Hanna pääsi sisään melkein heti, mutta sitä rumpalia ne ootatutti vissiin ihan kiusallaan kaksi ja puoli tuntia. Ja koska jostain syystä meillä oli joku äiti teresa-kampanja Hannan kanssa, päätettiin odottaa sitä rumpalia kavereineen, jotta voidaan jakaa taksi. Kaksi ja puoli tuntia yöpäivystyksessä on aina paikallaan.
Kuudelta aamulla seistessäni viimein taksia odottamassa jäätävässä säässä ilman takkia haaveilin omasta sängystäni, johon uppoudun tuplapeiton aaltoillessa ympärilleni ja kylmän vissyn loristessa kurkkuuni. Haaveeksi se sitten jäikin. Rumpali rupesi kitisemään kesken jääneitä kännejä. Hanna mainosti kaljoja, joita sillä on minun luona. Ja tämän jälkeen joku heitti ilmaan mainion ehdotuksen: mehän voidaan Maija mennä sun luo korjaamaan tää kännitilanne. Ja tämän jälkeen ne määkii takapenkiltä "Maaaiiijjjaaaa, Maaaiiijjjaaaa", johon taksikuskikin yhtyi ja mie meinasin jo hypätä vauhdissa pois kyydistä. Ja niinpä mie sitte hellyin. Äiti teresa-kampanja jatkui.
Tämän jälkeen minulla oli kodissani silmälapulla varustettu nainen ja jannu jonka toinen silmä oli turvonnut umpeen ja johon mehevä mustelma oli nousemassa. Ne joi kaljaa. Minä ajattelin että nukahdan pystyyn. Tämän jälkeen koira laattasi. Se näytti hetken vähän pahoinvoivalta ja sanoi sitten "plääähh" ja pyöräytti kitusistaan ison laatan. Ja sitten minä jynssäsin mattoa ja vitutuskäyräni oli kohtuullisen punaisella. Tämän jälkeen Silmälappu ja Silmäpuoli armollisesti sammahtivat ja minä hiippasin kammiooni ja upposin pylly paljaana vastaanottavaiseen vuoteeseeni ja vaivuin höyhensaarten pornoversioon.
Kolme ja puoli tuntia unta. Istun lattialla hampaat vihloen, otsalohko jyskyttäen, tukka pystyssä ja tissit roikkuen. Jes. Olen viehättävimmilläni ja itseasiassa juuri oikeassa mielentilassa julkisella paikalla ateriointia varten.
Suihku ja burana, älkää nyt jooko pettäkö minua.
