On 14. syyskuuta vuonna 2009 ja aloitan vihdoin oman blogin kirjoittamisen. Onkohan sellainen vielä muodikasta? Oli tai ei niin nyt sen aloitan. Luultavasti tulen kirjoittelemaan sitä osittain kuin päiväkirjaa, mutta pääasiallinen motiivini on ottaa kantaa minulle läheisiin asioihin.
Luonto on tärkeä osa elämääni. Lapsesta saakka olen ollut kiinnostunut lähes kaikesta mitä luonnossa liikkuu, elää, tapahtuu ja on. Teini-iässä syntyi haave biologin työstä. Se jäi hieman syrjään tanssin ja muitten taiteellisten harrastusten vuoksi, mutta on ottanut taas nostetta siipiensä alle. Olen siis mennyt takaisin kuluttamaan koulunpenkkiä. Tanssia, kirjoittamista ja piirtämistä en kuitenkaan jätä, sillä ne ovat niin rakkaita harrastuksia.
Kulunut viikonloppu sujui mukavasti eläinten parissa. Käyn usein viikonloppuisin yökerhoissa tanssimassa koska tanssi on minulle kuin huumetta. Mutta eläimet menevät tärkeydessä senkin yli. Kävin poikaystäväni kanssa Korkeasaaren Kissojen yössä. Ihmisiä oli odotetusti tungokseen saakka ja kaikki odottivat näkevänsä edes vilauksen upeista pedoista. Etenkin amurinleopardin häkin kohdalla sai kurkotella että olisi vähän jotain nähnyt. Ruokinta-aika oli juuri käynnissä. Amurinleopardi pentuineen kävikin kääntymässä aterian luona mutta luultavasti ihmisten paljous sai sen taas vetäytymään piiloon. Tiikerit olivat auliimmin esillä ja söivät lihaa hyvällä halulla. Samoin leijonat pentuineen olivat aktiivisia. Huomio kiinnittyi linkuttavaan leijonanpentuun mutta uskon että se hoidetaan kuntoon. Ilveskin liikuskeli häkkinsä muurien päällä ja saimme kulla sen erikoista ääntelyä. Muut eläimet tarhassa lähinnä nukkuivat. Minusta oli tärkeä kuitenkin olla mukana ja antaa osuuteni keräyslippaisiin, joiden tuotto menee amurintiikerin ja - leopardin erittäin tärkeään suojelutyöhön.
Olimme Kissojen yössä aina loppuun saakka joten vähän ennen kahtatoista koko Kissalaakso oli lähes yksinomaan meidän. =) Muutama muu oli vielä paikalla ja kaikki ottivat kuvia tiikeristä, joka oli asettunut levolle aivan häkin kalterien viereen ja makasi selällään kuin kotikissa. Teki niin mieli rapsuttaa sitä mutta järki tietenkin kielsi työntämästä kättä kalterien välistä. Hauskoja kuvia ainakin saimme nukkuvasta tiikeristä.
Myöhästyimme viimeisestä bussista joidenkin muitten kanssa. Nämä lähtivät kävellen Mustikkamaan kautta jonnekin. Me tilasimme taksin sillä emme ole kuitenkaan paikallisia ja pelkäsin eksymistä. Sitäpaitsi olimme uupuneita ja hotellihuone piti luovuttaa jo puolelta päivin. Oli mukava saada nukkuakin ennen sitä.
Seuraavana päivänä kävimme Korkeasaaressa uudelleen. Sää oli hieman epävakainen joten Korkeasaari oli jälleen hiljainen paikka. Sen parempi. Mutta pahus, sillä kerralla kamerastani loppui virta. Muutenkin sadattelin kamerani suht huonoa laatua. Eräillä asialleen omistatutuneilla näytti olevan kunnon kamerat ja valtavat objektiivit ja sanoin suoraan poikaystävälleni, että tuollainen kunnon tykki pitäisi olla. Yhden kuvan onneksi saimme vielä itseään pesevästä pikkupandasta. Molemmat ihastelimme lumoavaa otusta aikamme ja odotimme että se kääntäisi katseensa meihin. Niin se tekikin mutta sitten oli taas kiire bussille. Lupasimme palata taas Helsinkiin ja Korkeasaareen. Ja menemme todennäköisesti junalla, se ekologisinta ;).
Nyt matetamtiikan läksyjen pariin. Mukavaa alkusyksyä itsekullekin!
- Em-Eva -