Kyllä se James Cameron vaan osaa. Hänen leffansa kuuluvat kiistatta maailman katsotumipiin. Titanic oli jo silloin ysärillä romantiikka-suosikkini... Avatarin kävimme katsomassa kultani kanssa joululoman välipäivinä. Ihastuin heti ikihyviksi. Elokuvassa on kaikki mistä pidän: mielenkiintoinen ja ihmeellinen luonto, luonnonkansa jolla on yhteys siihen ja sopivasti romantiikkaa ja toimintaa. Elokuvassa on myös selvä ekologinen sanoma: On väärin tuhota luonnon ja inhimillisten olentojen elämää oman ahneuden ja rahan vuoksi. Väärin ei toki ole käyttää hyväkseen luontoa, väärin on käyttää sitä väärin ja elämää tukahduttaen. Luonnossa lajien tärkein päämäärä on säilyttää oma olemassaolonsa. Ihmiset toimivat usein paitsi muita elollisia kohtaan myös itseään kohtaan tuhoavasti. Meidän eläimellinen puolemme käskee meitä levittäytymään, raivaamaan elintilaa itsellemme ja käyttämään luontoa hyväksi. Unohdamme inhimillisen puolemme silloin kun emme oivalla että elämän kokonaisvaltainen vaaliminen on todella viisasta.
Avaratarin juonta on haukuttu naiviksi ja ennalta-arvattavaksi. Mutta siinä olikin juuri perinteiset tarinankerronan elementit – onhan tiettyjä kirjoittamattomia (?) sääntöjä miten leffa pitää tehdä, jonkinlainen kaava joka juontaa juurensa jo Antiikin Kreikan näytelmistä. Ja katsojamääräthän nyt puhuvat kuitenkin puolestaan.
3D- teknologia ja elokuvan maisemat ovat henkeäsalpaava yhdistelmä. Itse nautin joka sekunnista ja kerrankin tuli sellainen ”siellä olon”- tunne. Olin ihan pyörryksissä kun lähdimme teatterista. Oikeastaan olisin halunnut jäädä vielä pidemmäksikin aikaan Pandoran ja Na'vien maailmaan. Aion mennä katsomaan elokuvan vielä uudelleen, etenkin syntymäpäivänäni. Uskon että leffa pyörii vielä silloinkin teattereissa.
Em-Eva