Blogi

Näytetään kirjoitukset heinäkuulta 2010.

Eläintarhoista..  1

Luonnonystävänä tulee seurattua paljon luontoon ja eläimiin liittyviä uutisia. Hyvät uutiset ilahduttavat aina. Todella hyvä ja iloinen uutinen on, että Korkeasaaressa on syntynyt kultatamariinin poikasia, mitä ei ole enne tapahtunut. Se tuo osaltaan toivoa tämän kauniin lajin säilymiselle.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010072812104464_uu.shtml

Eläintarhojen - ainakin sivistyneiden maiden eläintarhojen - pääpaino on yhä enemmän eläinlajien säilyttämisessä. Ei siinä että eläimet olisivat pelkkää hupia kansalle. Esim. kultatamariinien elinympäristö on miltei kokonaan hakattu pois maailmankartalta. Lajia uhkaa välitön sukupuutto luonnossa, jos metsien hakkuita ei todella pysäytetä. Luonnonkanta on n. 2000 yksilöä, tarhoissa elää n. 500 yksilöä. On jokseenkin epätodennäköistä (vaikkei toivon mukaan täysin mahdotonta) että kasvava väestö alueella jättäisi yht'äkkiä metsät rauhaan. Pian maailmassa saattaa olla ainoastaan eläintarhoissa eläviä yksilöitä. Lohdullista, ajatellen että ratkaisu ongelmaan löydettäisiinkin vasta tulevaisuudessa. Ainakaan tämä erittäin uhanalainen laji ei olisi peruuttamattomasti kuollut ja kuopattu, ja se voitaisiin palauttaa myöhemmin elpyvään luontoon.

Keskustelin kerran erään hyvin juostamattoman tyypin kanssa eläintarhojen tarpeellisuudesta. Hänen mielestään eläintarhat ovat vain olemassa ihmisen itsekkyyden vuoksi. Voisin kärjistää hänen sanomansa sanomalla, että ihminen on ylipäätään olemassa oman itsekkyytensä vuoksi, viemässä alunperin täällä olleilta lajeilta elintilaa, jopa hän itse. Toki olimme samaa mieltä siitä, että parempi tapa suojella luonnonlajeja on suojella niiden elinympäristöjä, ja liian pienet ja luonnottomat tilat eläimille ovat silkkaa kärsimystä.

Mutta hänen jutuistaan sai sen käsityksen, että hän olisi mielellään päästänyt nyt vaikka kaikki kultatamariinitkin luontoon, kunnes kuolisivat sukupuuttoon elinympäristön väjäämättömästi hävitessä. Kunhan vain päästäisiin nopeasti eroon eläintarhoista, niin kuin se olisi tärkeintä. Omasta mielestäni alueen suojelun täytyy olla ensin 100% varmaa, ennen kuin lajin säilymisen voi uskoa kokonaan sen huomaan.

Tietenkään eläintarha ei ole ihanteellinen ratkaisu. Mutta mehän emme elä ihanteellisessa maailmassa, vaan maailmassa jossa ihminen järjestelmällisesti tuhoaa lajien elinympäristöjä. Tässä maailmassa suojelijoina toimivat eläintarhat ovat todellakin tarpeelllisia. Itsekin ajattelisin eläintarhoista negatiivisemmin, jos eläisimme siinä ihannemaailmassa. Maailmassa, jossa nyt heti tällä hetkellä päätettäisiin sademetsien suojelusta ja pysyttäisiin päätöksessä tästä tulevaisuuteen. Se, että eläimiä suojellaan tarhauksen avulla, ei tietenkään tänäkään päivänä sulje pois sitä, että elinympäristöjen suojelu on se suojelun muoto, johon pitäisi panostaa ensisijaisesti.

Vastakeskustelijani ei ottanut huomioon tätä, hänen intressinsä näyttivät olevan muutenkin enemmän tunnepitoisessa syyllisyydentunnossa kuin asioiden ajattelussa monelta kantilta tai edes todellisen lajien säilymisen kannalla. Enhän ole ennen yhdenkään todellisen luonnonsuojelijan kuullut halventavan yhtäkään lajia, joka on tarhauksen avulla onnistuneesti palautettu luontoon. Enkä havainnut heidän suhtautuvan ihmisen aiheuttamaan sukupuuttoon täysin luonnollisena tapahtumana.

Ottaen kantaa vielä eläintarhoihin, tiedän että ne voivat olla ihan oikeita helvettejä. Tuttavani kävivät kerran Thaimaalaisessa eläintarhassa ja oikeutetusti järkyttyivät pahoin. Anne-Mari Berg kävi taannoin Thaimaassa eläinsafarilla ja kirjoitti julkisuudessa järkyttävistä kokemuksistaan. Tuollaisten eläintarhojen vuoksi sitä pitääkin itkeä. Ja kansainvälisten istuimien miettiä mitä voisi tehdä niiden lakkauttamiseksi.

Em-Eva


Hiekkaranta, kesähäät ja Pori Jazz  1

Tämä kesä on ollut elämäni antoisimpia. Kiitos kuuluu ihanalle poikaystävälleni. Ilman häntä tuskin olisin päässyt juhannuksena veneilemään, jaksanut lähteä merenrannalle heinäkuun kenties helteisimpänä päivänä, päässyt käymään helteisissä kesähäissä.. Pieniä suuria elämän antimia, joista olen nauttinut täysillä. Ihan parasta on tietenkin ollut hänen seuransa, mikä on saanut kaiken tuntumaan tavallista paremmalta.

Kultani merkkipäivänä viihdyimme merenrannalla. Emme olleet päivän kuumimpaan aikaan, silti oli niin lämmintä ettei pyyhkeitä olisikaan tarvittu kun aurinko kuivatti ihon ja hiukset miltei hetkessä. Matalin vesi oli kuin suoraan kylpylästä lämpötilansa vuoksi. Tuli kisailtua vedessä, riehakkaan voltinkin heitin poikaystävän heittämänä, mitä en olisi hirveän lentopelkoisena uskonut uskaltavani tehdä.. =P

Nautin todella kesähäistä. Sillä hautajaiset olivat tulleet aiemmin tutummiksi suvun vanhimman polven poistuessa... Häät ovat rakkauden ja elämän juhla, josta halusin ottaa kaiken irti. Maukas ruoka, hyvä punaviini (löysin muuten uuden lempiviinini noissa häissä) ja booli toki vauhdittivat juhlintaa. Tanssimaankin pääsin, kenenkäs muun kuin kultani käsivarsilla. Humppa ei oikein innostanut, paitsi ehkä katsellessa. Valssi sitävastoin on ihanaa ja sitten rock'n'roll paritanssina. Muutoin tykkään sooloilla aika paljon. Jos menen joskus naimisiin, haluan häistäni hieman nuorekkaammat, vaikka humpat sun muut kuulunevatkin suomalaisiin hääperinteisiin.

Pori Jazz on parhaillaan käynnissä. Kiertelin jazzkatua ja ihmettelin miten ihmiset edelleen vain istuvat ja istuvat aloillaan joissakin teltoissa vaikka musiikki soi täyttä päätä. Toki juttelu, siemailu ja yhdessäolo ovat suuri osa juhlintaa, mutta tanssi on minulle se juhlinnan kliimaksi. Päätin mennä erääseen telttaan "zumbaamaan" ja kas kummaa, jotkin muutkin innostuivat tanssimaan. Ihmiset näköjään tarvitsevat alkuillasta jonkun tienraivaajan tanssilattialle, myöhemmin "rantoutumisvaiheessa" tanssi onnistuukin rohkeammin. Eräässä teltassa, jossa soitettiin 70-luvun diskoa, olikin viisaasti järjestetty hassut afroperuukkiset esitanssijat. He saivat ihmiset tanssimaan ja teltasta eteni kohtuullisen pitkä ihmisletka musiikin tahdissa heiluen. Näky sai hymyn huulille. Ja olin jo saanut oman annokseni tanssi-euforiaa.

Huomenna käymme Tampereella, mutta palaamme perjantaiksi ja lauantaiksi Poriin ja irrottelemme vielä kunnolla jazz-humussa.

Em-Eva


Juhannustunnelmia.. ja keskiaikaisia markkinoita.  1

Vietimpä todella mukavan ja tavallaan perinteisenkin juhannuksen -pitkästä aikaa. Juhannusohjelmaan kuului juhannussauna ja ihka aito koivuvihta. Maukkaan juhannusateriankin söin, pariinkiin kertaan, ensin omassa lapsuuskodissa, sitten poikaystävän vanhempien luona. Pääsin myös veneilemään, jota en ole juurikaan harrastanut. Jännitin ja iloitsin antoisasta, suht rauhallisesta matkasta joelta merelle ja erääseen saareen ja takaisin. Saaressa taas oli tarjolla grilliruokaa ja pikatelttailua nokosten muodossa.

Reissu oli hyvin antoisa myös luontoharrastustani ajatellen. Pääsin näkemään että kyseisen joen rantamat ovat oikeastaan aika luonnontilaisia. Olin kuvitellut että ne olisivat aivan täyteenrakennettuja. Paikoin puut ja pensaat kasvoivat niin rehevinä ja joen ylle kaartuvina että tuli mieleen melkein jonkun viidakkojoen rehevä rantakasvillisuus. Ruovikkoakin oli paljon. Sen suojissa näin ensimmäistä kertaa luonnossa harmaahaikaroita, kaksi menomatkalla, yhden paluumatkalla. Pari viimeisintä kohosivat lentoon, mikä oli hieno näky. Ja harmittaa todella ettei kamera ollut mukana..

Käväisin tässä myös Turun keskiaikaisilla markkinoilla - enkä voinut palata ilman tikaria. Aitoa käsityötä tai ei, tikari on todella hieno. Itselleni taas ostin miekkariipuksen. Reissu oli nopea päiväkäynti joten näytöksistä ei tullut nähtyä juuri kuin narrien esitys ja vähän miekkailua areenan syrjällä. Mutta nekin viihdyttivät todella. Kojutunnelma markkina-alueella oli saatu ihan kivasti keskiaihkaishenkiseksi.

Narreista notkein.
Narreista notkein.