11.IKÄVÄNI

Lauantai meni taas sitten tietty vauhdilla. Himassa hiukan kikkailin aikani. Mulla olis ollu tiirikat tuon eräänki daamin kämppään, jossa ois mahis ollu tehdä työhakemuksia. Mutta jotenki tunnit meni nopeesti. Taas säntäsin herkkupeppumarkkinoille Stockan keltasille päiville. Siellä menee aika suhteellisen nopeesti. Olin jo kuukausia aiemmin päättäny, etten rahojani noille kusetuspäiville vie. Kuitenkin rahan voima oli omaa päätä kovempi. Löysin kivan kauluspaidan ja ostaahan se oli pakko! Kiertelin hetken ja löysin myös t-paita valikoiman, josta jo yhden värin omistin. Nyt karderoobiin iskeyty toinen, eri värinen ja hiukan halvemmalla. Mietin joskos pitäis juoda ns. ”mitalikahvit” tai pikemminkin oluet kun oli voittoisa fiilis. Paskat, läksin himaan laittautumaan ja siitä tuolle vieraskämpälle. Surffailin hetken ja sitten olikin aika vetätyä Rentoon. Oltiin Katin kanssa sovittu treffaavamme siellä. Juotii parit oluet kunnes Nti T oli valmiina kotiutumaan. Mä suunnistin taas tuon yhden parturin perässä ”Skodaan”. Hetken istutta, kyseinen neito ilmaantu paikalle, vaan ei yksin. Se talutti niin kusipäisen näköstä jannua, ettei edes Donald Trump vedä vertoja. Tää jannu oli vielä pahemmassa kunnossa kuin Mervi Tapola grillijuhlissa, joten nainen toimi hiukan kävelykeppinä. Join tuon yhden bissen ja suunnistin Edisoniin. Mesta oli taas suht täys mutta hetken väijymisen jälkeen, sain ku sainki istumapaikan. En joutunu kauaa persettä yksin kuluttaan, kun pöydän viereen tuli rokahtava mimmi hameessa ja saappaissa (tietämättömät juntit, korkkarisaappaissa eikä Nokian kumiveneissä) kysyen saako liittyä seuraan. Ja sitä päivää ei tulla näkeen, kun Janne käännyttää tipun takas metsään. Istuttiin ja juteltiin. Muidu kerto olevansa hiukan humalassa, puolikkaan punkkupotun voimin. Sain selville, että daami omistaa parturikampaamon, mutta nimee en nyt perkele muista vaikka haluisinki. Jutustellessa neito kerto kaipaavansa kunnon kotibileitä, ja mä lupasin jeesiä. Kerroin tuntevani monta misukkaa, neito vaati miehiä. Sanoin tuntevani VAAN insinöörejä mutta neito lupas tyytyä niihinkin. Niinpä tyty otti puhelinnumeron, minä taas unohdin tehdä samoin. Ja siis nimeekään ei naisesta tiedä, PRKL!
Jossakin vaiheessa oli lähdön aika, neito Kukaan, minä Bökeen. Halattiin pihalla ja erottiin.
Bökessä jonottamisen jälkeen join yhden lonkun ja hipsin himaan,omaani….EI VAISKAAN!!

Kirjoitettaessa soi Aarne Tenkanen; Kaira kolossa