Blogi

Alkuviikko alko kuten ennenkin, ikävä kyllä. Edelleen maanantait sais sotkee suohon ja syvälle! No, sain oloo helpottavan puhelun heti aamutuimaan Lord Of The Rocks-hepulta eli siis kivihommia tiedossa. Tuo on aina kiva soitto, kun kaipaa kuitenki suuresti aina noihin puuhiin missä miehet temmeltää. Kikkailin siis maanantaina sen normaalin rutiinin, kirjastoon Turkkarille, kotiin sopalle ja kylille tsiikaan misukoita ;)! Helvetin tylsäähän tuo on, mutta kun ei omista miljoonaa öröö niin tyydyttävä tohon. Eipä sillä, saahan sitä omaa hauskaa, kun koittaa vähän saada flirtillä Vakken kirjaston vanhan tädin mammaSloggit pyöriin jalassa. Ja taas siinäkin onnistuen, ilmoille heittäen runonpätkän;” Sinä ja minä, niin vähän aikaa. Ei tuhlata sitä turhiin lupauksiin, sillä huomenna ei ole muuta kuin kipeä ikävä.”! Sitten mä kysyin Tabermannin runokirjaa. Tädillä meni sylki väärään kurkkuun ja puna nousi helttaan asti ;)! Heippasin vielä letkeesti ja läksin kuljettaa teoksia himaan. Edelleenki olisin kaivannu Wiikingin opuksia, mutta niitä kun ei näy saavan edes kauppalan kirjastosta. No, hyvähän sitä on munKIN välillä herkistyä runotiikkaan. Alkaa tuntuun, että olen niin kova ja kylmä kaveri, että maa jäätyy kesälläkin jalkojen alla jos seishtuu paikalleen 5 minuuttia pidemmäks ajaks. Maanantaina ei sitten oikeen muuta tullu tehtyäkkä, ne tavis diipadaapat. Tiistaina pitiki katella valmiiks nuo kiventyöstökledjut, ja muut tarvittavat subjektiivit landea varten. Tyhjensin vielä nopeesti jääkaapin sisällön kupuuni, kun ”matkan” pituudesta ei taas ollu mitää hajua. Hyppäsin lanko-miehen kyytiin iltapäivällä ja landella oltiin 40min myöhemmin. Taas oltiin omassa paratiisissa, iso keittiö ja jääkaappi käytössä. Väsäsin heti ison satsin kanakeittoo odottamaan porukoita töistä ja hilpasin koiruuden kanssa kunnon lenkille. Illalla vielä väsäsin parit työhakemukset ilmoille ja lähdin MattiNukun kanssa odottaan innolla kutsua vainajien huvipuistoon. Tossa vaiheessa tosin kello oli jo 1.00 ja sängyssähän sitä pyörittiin ku ryssä Anttilassa vielä klo 2.30. Lopulta se uni sitten kait oli tuli….
Herätys uuteen päivään oli 5.00. Kupillinen myrkkyä ja pari hörppyä jugurttia suoraan purkista…ja mä olin valmis. Kyyti oli pihassa 5.30 ja suunta kohti Sipoota saatto alkaa. Matka on vähän helvetin pitkä ja puuduttava, varsinki noin pimeellä. Onneks liikenne ei oo kovinkaan tukossa tohon aikaan. Pysähdyttiin jossain Huhkajalammella aamutsufeella ja munkilla, papparainen kyydissä otti konuhuikkaa. Tossa vaiheessa vaihdettiin kuskia, mun kun tällä mahtavalla MIES-ruholla on helpompi ajaa tuota uutta Wolkkarin pakua, kuin istua keskellä. Jo tuonne asti päästyämme, mulla oli perse kuollu eikä jalat kantanu, mutta pieni veryttely ja taikakepin tyhjennys teki eetua. Kun oltiin lähdössä parkkikselta, joku venäläinen rahtari tuli ihastelee tuliterää pakua ja kysyy; ”Ojnko tjämä Wv tjurpodiisel..?” Vastasin myöntävästi, kun tämä Uralin oma poika huutelee; ”Ljähteekö se njopeesti…?” Mä tiuskasin vielä, että; ”kuinka nopeesti sitten tarvis lähtee edes..?” Niin Sergei hihkasee naurun saattelemana; ”Mjeillä tjuollanen ljähtee 20 sekunti ja vjielä ilman avjaimia..!” Mitähän silläki mahto kärryssään olla, ois pitäny soittaa pollarit perkele. Ois saattanu löytää vielä vaikka oman fillarinsa, joka katos Lausteelta 2006 Ruisrockin aikaan. Sergein veli Andrei on taatusti fillaroinu jonkun kauheen maatuskan luo Vakkelle sillä ja myyny velipoijaalle sen mitä fillarista jäljellä! Saatana, se oli vielä perintöfillari, itsensä Juha Jokisen (70-luvun lapset taatusti muistaa) veljeltä saatu. Rullaski komeesti eikä kumeja, ei sisä eikä ulko, ollu vaihdettu sitten 80-luvun. No matka taittu, vaikkakin Hesan teillä on hiukan enempi liikettä ja perkeleesti hullumpaa ku Turuuuus. Siellä ollaan millimillissä toisen hanurissa kii ja ohi ei pääse, ellei ole todella hullu ja silmät kii vaan kokeilee rakoo (HHEHEH)!
Saavuttiin Sipoossa mestoille, oli komee härmä maassa ja ilmaki ku optimaalinen anoppi; KYLMÄ! Hommaa oli kiitettävästi ja lavalla oli kivisiä rakennuspalikoita ihan riittävästi päivän puhteiks. Sipoossa taas on se pieni ongelma, että kivilaitteet on melkosen suuria ja vanhoja eli SUURIA. Siellä ei ihan mikään Idolssien -karsintajoukoista pokattu slipoverin-kuluttaja pärjää edes lapion kanssa. Tehtiin korjaukset pariin isoon hautalaitteeseen= kaivetaan noin tonni kiviä ylös, heitetään maata alle ja asennetaan ne takas passiin. Tota kun tekee muutaman tunnin, niin tietää tehneensä, Voin muuten kertoo, ettei sovi tavalliselle konttoriluuskalle. Mutta ne nyt istuuki konttorissa ihan syystä. Ja voin sanoo, lapio on kynää mahtavampi!! Heitettiin me sitten vielä parit jalat (kivet) multiin ja muistomerkit niiden päälle, sekä isäntä itte puhalsi parit nimet sekä pesi parit kivet (Riimitys perkele ;))! Neljän maissa saatiin kivet ojennukseen ja sitten suunta vielä Riksuun pikasille. Kattelin vielä Sipoossa yleisesti ympärilleni huomatakseni miten rantaruotsalaista multaa siellä oli. Sieltä jos löysi suomalaisen nimen kivestä, oli sama todennäköisyys ku löytää heteromies ruotsalaisesta baarista. Riksussa kävästii tosiaa sen verran, et saatiin yks metallilaatta kiveen ja taas on the road! Päästiin lopulta landelle ja olin aika puhki ajomatkasta. Lepuutin hetken läskejä silmillä, kun ovi kävi ja ineen paukkas populaa ku alennusmyyntiin. Kuulin, että kummitäti ja sodassa noin tuhat ryssää peitonnu pappa tulee kylään. Joten pöperöö naamaan ja sosiaaliseks. Kello oli kymmenen kun tä kalabaliikki päätty ja pääsi oikeesti vaan oleen ja hitto et mä olin! Hiukan vässykkänä lisää einestä ruokatorveen, telkusta ohjelmistoo silmäkanaviin ja koisaan.

Sunnuntait on edelleen syvältä hanurista; ei mitään tekemistä kun kaupat ei oo auki, eikä kankkunenkaan kiusaa, Mäkisestä puhumattakaan ;)! Joten sunnuntai menee näin ”väliaikoina” aika samalla tylsällä kaavalla, ku palkanlaskijan tylsä arki! Eli ei siis vaihtelua luvassa. Aina se alkaa hyvällä aamupalalla, sitten katellaan vähän, miten Tiivi-Taavi, Pai, Laalaa ja se neljäs homoikoni taapertaa windblowsin taustakuvalla! Siinä vaiheessa tekis jo mieli olla uudessa nousussa, vaan onneks pelastamaan saapuu ”Puuha-Pete kaiken korjaa, Puuha-Pete tietenkin….”! Korjaa siis niin saatanan huonolla ideallaan tän orastavan krapulan. No, tossa vaiheessa on jo kledjut päällä ja ajatus mäyräkoirasta takaraivossa. Sitten aletaan miettiin, että missäs mahtaa olla lähin Siwa?!?!? Jumalauta, ne mainostaa sitä vielä tolla iskulauseella, ja mulla ei oo edes hajua ylipäänsä mistään Siwasta. KooKauppaa ja ÄsMarkettia kyllä on, mutta niissä on molemmissa 403 neliöö, niin ne ei saa olla sunnuntaisin auki. Onneks adrenaliini hiukan laskee siinä vaiheessa ku alkaa kuuluun uusintana esitettävän Salkkareiden tunnaria. Siinä menee mukavasti 1-1,5 h kun kattelee samat jutut uudestaan ja miettii, että mistä tuotantoyhtiö löytää kaikki näyttelijälahjakkuudet. Eräski eroottinen miesstrippaaja näyttelee yhtä hyvin, kun mä pelaan narulla biljardia!
Uusintojen jälkeen sitten tuleeki jo sen verran hiuko, että jostain on saatava apetta. Tällä kertaa kaapissa oli hippasen tuliseen munarullaan ainekset eikä kauaakaan kun tuo tuollanen on mun pienillä lapiokourilla väsätty kasaan. Seuraks hiukan tuoretta salaattia ja avot! Ja taas varmaan kuulijoista tuo einespitsakansa miettii, että mikä se sellanen munarulla on?? Ja mä sanon, että KVG!
Ruuan jälkeen onki taas kiva istua hiukka telkun edessä, just ennen ku sieltä alkaa joku ”Sunnuntain perheväkivaltaleffa”. Siis väkivaltaa siinä ei ole mutta sen se aiheuttaa, niin kamalaa anustuotantoo sieltä tulee! Kun leffa alkaa, niin on aika siirtyäkki vähän reippailemaan…kauppalaan siis hetkeks pyörimään, sitten Filkkarista leffa kouraan ja himaan kattoon kunnon mättöö. Ja totta helvetissä leffaa kattoessa tule nälkä, niin uutta rundia vaan liedelle ja pannut porisoon kun munarullastaki on vaan rippeet tallessa!
Myöhemmin iltasella vielä valkataan omista leffavalikoimista kasarin hittituotosta; American Ninja II ja kyllä nyt taas on hymy korvissa….

Aamulla oli komea aamupalan kaipuu, varsinkaan kun kaapissa ei ollut mitään. Onneks asuu sellasessa paikassa, että kaupat aukee seiskalta viikonloppunakin. Tämä taas johtuu siitä, että venakkoäitien pitää saada aikasin kaalisopan aineet varastetuks..eiku ostetuks! Vedin housut jalkaan, paidan niskaan ja leijailin kauppaan einesostoksille. Olipas samaiseen S-kauppaan eksynyt tuohon kello 8 aikaan eräs söde chicksikin, nimittäin myyjäneito. Samainen heittää joka kerta salaperäsen hymyn ilmoille, jahka allekirjoittanut ilmaantuu mestoille. Tällä kertaa mulla tais olla eilisestä juotua rohkeutta jäljellä kun heitin leikkisästi; ”Kait sä tuut vielä fiksaan näistä mulle kunnon aamupalan…?” Tyttö katteli tarvikkeita ja sano; Sun leivältä näyttäs puuttuvan vielä muna…vai löytyyks sitä sulla himassa?” Ilmettäkään vaihtamatta tokasin; ”Tasan niin paljo ku muidulle maistuu!” No, se valitteli että vuoro päättyy vasta kahdelta, joten joutuisin odottaan ”aamupalaa” siihen asti…Kasasin kamoja ja heitin perään, että vielä me nähään!
Seikkailin kaupunnin kautta takas tonne kylään taas laittaakseni nettilangat kuumiks. Mimmi samalla laittautu jonnekki tylsien partiolaisten kembaloihin….ne muka aina valmiita, PAH!. Jääkaapissa oli pari eilistä olutta ja löysinpä jemma-nimisestä paikasta vodkapotunkin, josta fiksasin parit menovedet. Sain rauhassa surffailla ja kirjotella maistelun ohessa, kunnes aloin kapulalla metsästää tuttuja mukaan keitolle. J&J Oy lupautukin jossain vaiheessa suuntaan samalle tantereelle, jahka vaan ilmottaisin tarkat koordinaatit. Etin tarkotuksella tuon paljon mainostetun Teppo M-blogin. En ollu aiemmin viitti ny vaivautua, vaan nyt oli jotenki aikaa ja haluja. Luin parit kirjotukset ja tulin päätökseen; Jannu oli melkonen pelle. Jos mä oisin lyöny kyseisestä aiheesta vetoo, olisin saanu päämäärän päätökseen puolessa ajassa. Ja tuollasta ”lupausta” ei tee muuta kuin kunnon panomies, mutta silti äijä antaa pakit vieressä kiehnaavalle muidulle. Tästä päästään johtopäätökseen> EI PANOMIES! Luultavasti jannu oli vaan insinööri, joka sattuman oikusta osas kirjottaa. Tai sitten insinööri, jolla boheemi ystävä kirjottaa jannun ideat biteiksi. Sillä inssi ei tule edes elämänsä aikana saamaan 10 saati 100 naista eroottisissa merkeissä…EDES UNISSAAN!. Pitäs laittaa tuollasille tapauksille konsulttitoimisto pystyyn ja kertoo hiukan miten homma etenee. Onhan sitä itekki pakkeja saatu ja tarjoiltu, mutta lukuna tuo ei ole mikään järisyttävä. Yhdellä 20h risteilylläki tuosta luvusta olis helppo hoitaa noin 5% tilastoihin. Kukin tyylillään, eikä herrasmies edes tuollasesta naisten kaatamisesta kirjottas millekkään nettisivulle…HAHHAHAH!

Kun mehu terästeineen oli FIN, otin taas dösän alle ja matkasin metropolin sydämeen. Yllättäen olin taas tuon Hospodan kahvassa kiinni kun tuttu baarityty veti hymyn korviin. Mä aikanani hylkäsin kyseisen mestan kanta-asiakkuuden, mutta nyt olis aika korjata tuo erhe. Istuin maistellen vahvaa Nallea, kun aloin näpyttää tekstripommitusta eteenpäin, toivoen seuraa. Ei kauaakaan kun Kipa miehineen saapui Rillon verenimuhinnoilta parempaan suojaan. Juteltiin niitä näitä kunnes ovi avautu ja sisää marssi kauan kaivattu parturi. Vinkkas mulle merkiksi ja haki juotavaa. Neito tuli meidän välittömään läheisyyteen kavereidensa kera. Tuli hetki jollon mimmin oli noustava ja sillon se tapahtu, tytsy veti niin pitkän ja kuolaavan katseen, että meinas kompastua omaan kieleensä. Kipakin huomas tän kysyen; ”MITÄ HELVETTIÄ TUO OLI ;)”? Tokasin vaan, että ”Meillä nyt on tuota kipinää tuossa välissä ollu, pistoke ei vaan oo ollu vielä rasiassa”! Hyvää malttaa odotaa joten kiusaavasti en tehny asialle mitään. Jäin odottaa duettoa J&J, joka saapuki melkeen heti. Tällä kertaa niillä oli joku neito, joka näytti varsin tutulta. Hetken jutustelun jälkeen selvis yhteinen Amk-tausta ja monet yhteiset tutut. Turku on pieni ku persläpi ja yhtä paljo paskaa täynnä. Tekis mieli ottaa kama kantoo ja vaihtaa maisemaa, vaan vielä en ole uskaltanut ota liikettä tehdä. No poikien ja tämän neidon kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia kunnes ineen tuli liuta partiolaisia. Ne oli vissiin kuullu, että kyseisessä paikassa on kuksat alennuksessa ja siksi moinen ryntäily. Osahan niistä sitten otti jopa karpalomehua saadakseen villin fiiliksen. Oli jotenki puhti poissa, joten sanoin lähimmälle HetiValmiina- misukalle ohjeistukseksi” Pitsaa Martellasta ja sun luo ja mä en sitten sekstaile ekoilla treffeillä!” Nainen pomppi ylös ja steppaili mun perässä kyseiseen toogalettu-leipomoon, pitsa ja kebu kainaloon ja muidun luo! Söin osan pitsasta ja osan kebusta, loput jätin tarkotuksella aamupalalle. Mentiin peiton alle ja mietin; ”onneks olen nähny tän muidun jossain ennenkin….;)!” Ja eikun peitto heilumaan pariks tunniks!

Taas perjantai tuli, ku Neumannin suusta! Ne sellaset päivät menee ku siivillä, ja ilta koittaa yllättäen. Koitin vähän fuskata luojaa heräämällä todella aikasin, että päivä tuntus pidemmältä. Heräsin kylä-nimisestä paikasta ja maistelin jo puol kasilta aamukahvia, samalla ku surffailin työilmotuksia. Laittelin ilmotuksia eteenpäin kiitettävän useita ja päivä TAAS pirulainen hurahti ku siivillä. ”Tuttava” saapu himaan päivällä ja mä olin kiitoksena väsänny vähän apetta rintojen alle. Kävästii pikapikaa Vakken ihmeellisessä maailmassa, vaihtamassa mun habitusta mahdolliseen iltarientoon sopivammaksi. Tosin olin päättänyt, ettei holi määräile elämää tänä viikonloppuna. No, päästiin takas Petreliukseen kun muidu, multa salaa, väsää kyökissä itelleen jotain Kelkkaa tai Moottorikelkkaa. Mun erehtymätön tuulenhalkojani hokas heti sofalla, että nyt on ilmassa jotain ilon tuntua. Otin kottaraisen mukista testit ja erehtymättömyyteni sai virheettömän leiman. Vosu koitti fiksata vodkajuomaa itelleen, vaan ei mulle. Mä heitin jatsarit jalkaan ja kipasin alakerran Saleen. Otin koriin muutamat temppuliemet ja mieleen tuli urheilutoimittajan sanat; ”Ja takasin yläkertaan!” Maistelin noita olusia samalla, kun kirjottelin jo hilpeenä tekstiä tähän loputtomaan blogiin. Kun oluet oli juotu, mun 150 egen Dieseleiden puntit alko pahasti väristä. Oli siis otettava kaupungin nopein ja myöhästelevin kyyti perseen alle, suunnatakseni cityyn. Nokka tuhisten suuntasin taas Hospodaan mehulle! Sain myyjättäreltä TAAS niin imartelevan flirttihymyn, että boksereissa alko oleen ahdasta..pakkohan sitä oli sitten sanallisesti hiukan kiusata. Tyttöhän punasteli ku hinaaja Sillanpää konsertissa! Istuksin rauhassa, samalla toivoen, että tuo jo aiemmin mainittu parturityty ilmaantuu samalle lintulaudalle. Mimmiä ei kahteen nallelimppariin kuulunut, joten suuntasin matkani Edisoniin. Siellä litkin parit ulkolaiset oluet ja suunta jatku sinne, jonne se ei ole aikaan mennyt; Ghettoon!

Viikko, kuten monet muutkin aiemmin, alko tekemättömissä merkeissä. Kirjastossa pitää käydä lukaseen sunnuntain aamujulkasu avoimien vapaa-ajan harrasteiden takia. No, eipäs ollu tarjolla mitään kiinnostavaa, joten koitin ettiä Halmeen elämänkertakirjat uudelleenlukastavaks. PERKELE, nehän oli poistettu Vakken kirjastosta, mahtoko olla syynä rasismi vai onkohan joku kävelevä liinavaatevarasto polttanu ne koraanin vastaisena??!?!?
Maanantai suju siis varsin flegmaattisesti…no sitä se oli työelämässäkin!

Tiistaina sitten oli tarkotus iltasella mennä käymään yhden muidun seurana (eli kantojuhtana) Ikeassa, tuossa ruotsalaisten miehille kehittämässä maanpäällisessä helvetissä. Mä olin vannoutunu, kuten lärviraamatunkin suhteen, että mua ei yksikään hamekansan edustaja raijaa tuohon kyseiseen pahvilootanäyttelyyn! No, kaikkihan tietää millanen suhde allekirjoittaneella on naamakirjaan, taispa joku tituleerata tittelillä; naamakirjaguru. Olin himassa odottamassa lähtökutsua Kuninkojalle. Sellanen sitten tulikin ja lupasin steppailla Vakken Filkkarin pihalle. Leijailin tuttuun tapaan Itiksen läpi, kun siinä etuovella oli jotain menossa. Lähemmäs päästyäni huomasin jonkun isokokosen juopon suomalaisen ottavan yhteen muutaman kinuskikorvan kanssa. Tämä laattamies Reino viskas yhtä keskiyöntimoo pullolla suoraan kajuuttaan. No, eikös nämä vesselit Gampian poijaat suutahtanu ja hyökkäs päälle, vaan juopporenttu pääs Itikseen sisään pakoon. Yks näistä pikkusälleistä nappas jostain pyörän etuvanteen ja yritti sillä viskata tuota diletanttia (joka oli jo sisätiloissa) selkään, kun sain vanteesta kii, poistin sen kaverin asevarastosta ja nappasin mokkakorvaa pillistä kii sanoilla; RAUHOTU PERKELE! Se yritti piipittää huonolla suomen ja swahilin sekotuksella jotain, mikä ei mua edes kiinnostanu. Helppasin sen verran, että kaverin väri palautu siitä jännästä lilanruskeesta tavalliseen mokkakahviin. Sen kaverit lähesty tämän pikku-apinan avuks ja tämä ”pääjehu” koitti korottaa äänenmurrostaan sen verran, et ois ollu pelottava ja huus; ”Nyt khuule säki saat turpaas….!” Mä kysyin naureskellen tältä nuorisorikolliselta, että ”kuinkas pitkä sä olet?” Se piipitti; ” Mitä vittua…167???” Mä naurahdin sanoilla; ”onpas siinä korkee läjä paskaa…!” ja jatkoin; ” Ota toi sun bambuorkka ja juokse siihen luolaan, jota himaks kutsut, ennen kun todella mua alkaa kyrpiin… ” Olin herkässä mielentilassa tuon Ikeakeikan takia.

Hyppäsin neidon kyytiin ja päästiin Ikean pihalle, jossa ois siis voinu järkätä vaikka Metallican konsertin; Vittu mikä kompleksi koko häkkyrä. Eikun pyöröovista sisään ja pikkupojan lailla ihmettelemässä uutta ja ihmeellistä. Raput ylös ja se oli menoo. Prkl mikä labyrintti se on, ei olis ihme vaikka jonkun aviomies vaeltelis siellä vieläkin ja setä oli tullu vaan avajaisiin. Olihan siellä kaikkee ja helvetisti ja helvetisti kaikkee! Siellä sitä sitten seikkailtiin kun karavaanari Kalajoen hiekkasärkillä. Joka saatanan tuolissa piti koeistua kuten sohvillakin, joka perkeleen kaapinovi piti avata ja sänky maata. Positiivisinta tässä oli se, että naisia siellä oli. Sehän on parempi iskupaikka ku yksikään Sedun kuppila. Tosin, jos näillä kottaraisilla on kalujen (huone) suhteen tuollanen ”ruotsalainen” maku, millanen se mahtaa olla miesten suhteen?? Kelpaa vaan sellanen keltasessa kansitakissa, villatakissa ja purjehduskengissä vaeltava pikkupohatta, jonka purjevene kaipaa uutta sisustusta. Kaikki tämä venerista kasattu krääsä kuljetetaan Naantalin laituriin tuliterällä farkku-Volvolla!! Saatiin me sitten koko tehdashalli kierrettyä läpi ja poimittua kamat kärryyn itsepalveluhyllyistä ja kassalle. Sekin meni vielä kivuttomasta, mutta allekirjottanu olis halunnu herkkutorilta hiukan paljon kehuttuja meatballsseja. Tutkailin muutenkin kyseisen osaston valikoimaa ja silmään iski myös juustoja jne. Olin jo tarttumassa eineksiin, kun näin tuon osaston jonon. Jumaleizzon, ei mitään halua jäädä jonottaan tuohon 20 metrin jonoon…ihme ruottalaista organisointikykyä kyllä. Porukka venaa vartin, että saa saatana Maraboun suklaalevyn vedettäväks tuulensuojaan. Menisivät helvetti Saleen ja saisivat vielä bonukset. Siellä mä sitten muka viimisenä odottaisin pakastebullien kanssa, että saan köyhdyttää itteeni 6 Öröllä?!??!? Ja ku pääsen himan, nuo pullat sen verran sulaneita, että niitä ei voi enää pakastaa. No, eihän mulle ole koskaan tuottanu tuskaa nauttia kiloo lihapullia kerralla, mut jos ei vaan siis halua. Poistuin tyhjin käsin ja kirosin hiljaa sekä ääneen, että mielessäni; Tänne en enää tuu koskaan ja se on VARMA! No, ens kerralla meen ruuhkattomaan aikaan. Päästiin neidon lukaaliin ja avasin heti netin, kuinkas ollakaan Ikeassa oli pari duunipaikkaa auki ja hakemukset lähti samantien eteenpäin. Illan ratoksi katoin vielä mitä nämä Ikean paketit oli syöny. Aika helposti kasattavia olivat nuo pöydät ja kaapistot, suositella voin siis myös insinöörien vaimoille; kyllä teidänKIN miehenne saa nuo lopulta kasattua…Eikä ole työkaluja muka, joilla mies voi itsensä teloa!

Keskiviikkona ja torstaina sitten seikkailin neidon seurana ihan supisuomalaisissa kalu ja mattoliikkeissä ettien jotain, mitä ei varmaan vielä ole edes keksitty. Kodin ykköset, Sotkat ja Maskun kalutalot tuli hyvinki tutuks parissa päivässä. Löydettiin me sitten jotain karvamattoo ja sisustuselementtiä kipeytyneiden jalkapohjien hinnalla! Päivisin sitten kattelin duunipaikkoja hyvin suurella sykkeellä. Olin saanu torstaina Yahoon meiliin ulkomaiselta palvelimelta viestin kuvineen. Ei voinu ku nauraa, se oli just mua varten toisaalta tehty. Mietitytti vaan, että pitääkö mun alkaa gigoloks jossaki ulkomailla vai mitä tuo tarkotti…tuollanen paita ja karvamatto rinnasta löytyy, eikun töihin siis!! Fiksaan kuvan alle tuosta tämän blogin alle. Olen aiemmin tituleerannu itseeni leikkisästi Vakken horokolliks, tämän myötä olen Turun uusi mieshuora työnimeltä; MrLollipop!!

Sunnuntait on sitten maailman tylsimpiä päiviä, vielä kun ei kaupatkaan ole auki. Toisaalta taas vihaan jouluhäslinkiä, mutta taitaa se silti olla kivampaa, et saa juosta herkkukeinujen perässä sunnuntaisinkin.
No, mitäs sitä muuta olis taas voinu tehdä, ku lempipuuhaansa. Filkkarissa oli iso nippu DVD-lättyjä, joita en ollu nähny. Siitä siis sekalainen valikoima toimintaa ja komediaa kainaloon, ja kotiin tekeen kunnon einestä.Voisin siis sanoo, että rauhallinen sunnuntaipäivä ja –ilta.

Siinähän se lauantai sitten taas suju komiasti. Aamukahvien jälkeen kiertelen hiukan 3+1 päivällä (ja taas pervoille tiedoksi, ettei tämä ole mikään seksimessujen alagenreosasto) ja naureskelin tyhmiä ihmisiä, jotka rynnien myllää itselleen normihintasta alelaputettua tavaraa. Synkkää miten ihmisiin vetoo heti tollanen, kun laitetaan lappu ”ALE” , ”HALVALLA” tai ”Osta 3, maksa 2”…mua ei ainakaan tollasella chaiballa kusetata mutta eihän mulle siis vittuillakkaan. Sen verran taas oli palautetta annettava S-ryhmälle, että oli kyllä melkosia kottaraisia hommattu kiireavuksi. Ihan siitä huvista ois voinu jotain krääsää ostaakkin, että ois päässy puhe-etäisyydelle näiden kaunottarien kanssa. No, olihan siellä sitten miesosasstookin, joskaan niitä ei voinu MIEHIKSI kutsua. Siellä on tällasiä ”sori, et olen olemassa” -piipittäjiä, joiden asuste on seuraava; ylisuuri t-paita, ja pillifarkut joiden lahkeet tungettu sukkiin. Eikä näitä helvetin smurffeja edes nää kun ne vaeltaa hyllyjen välissä. Ja jos vähäänkään oisin menny vaikka puhutteleen näitä asiakaspalvelun Frodoja, nillä ois taatusti menny, äitin ostamat, Aku-bokserit vaihtoon siltä seisomalta! Pieni miinus annetaan kuitenki tässä kohtaa TOKille ja kaikille joilla on hulabaloopäiviä. MIKSI HELVETISSÄ pitää ne jumalattomat, ”3+1”, ”ALE” ”OSTA NIIN PALJON KUN JAKSAT KANTAA” TMSTMS , plagaatit asentaa niin vitun alas. Kun tulee vähänki isompi setä pitkin käytävää niin siinä menee varsin hyvin huoliteltu tukka päin vituraa. Ja sitten kun näitä perkeleen pahvimainoksia on pitkin käytävän kattoa roikkumassa, siinä saa pujotella kuin Palander konsaan!! Ei kaikki STNA ole sellasia käpyjä ku Sedu tai Ressu. Kaverithan joutuu nousee jakkaralle, että ylettyvät ottaan kukkaron perstaskusta.
Aikani seikkaillen ja katsastaen ”tarjontaa”, lähdin kuin rusinat maksalaatikosta…ja syämään tiätty. Ei tullu oikeen muuta mieleen, painelin Hessulandiaan ja tilasin mega-aterian ja kerroshampparin. Nälkä poistui hetkeksi mutta vaan hetkeksi kuten Valjakkala (aka. Nikita Joakim Fouganthine) vankilasta.
Ruoka piti huuhdella, suunta siis kupille. Join oluen ja matkasin kotiin, illallahan olis tiedossa syöminki häppening eikä edes omaan piikkiin. Himassa fiksasin vähän tukkaa ja tein pikkupikku evästä. Karjalanpiirakan päälle vähän voita, juustoo ja lerssiä. Vedin kitusiini lähes ygösellä ja tuumailin; Ruuassa kuten erotiikassakin piirakka tulisi nauttia lämpimänä. No, meni alas noinkin ja jo aikanaan tuumaili entinen ATK-päällikkö notta; ”Kaikkea pitää kokeilla paitsi tanhuja ja omaa mummua, ruumiskin käy jos se on vielä vähän lämmin”!!
Läksin Bremeriin, jossa mua jo odoteltiin. Vaihdettiin 4 tunnin aikana kuulumisia pitkästä aikaa. Syötiin alkupaloina etanoita valkosipulivoissa ja olutta nyt tietty melkosesti seurana. Pääsafkana vedinki härkätortillaa, joka oli NIIIN mahtava että…ja taas juotiin olutta.Tarkotus ei ollu mitenkä humalaa hakee enkä edes ollu. Puhelin piippas rehvikutsua jossakin vaiheessa ja kymeneltä poistun muihin sosiaalisiin tiloihin. Yllärinä varmasti tulee kaikille se, että tuo paikka oli Edison.
No, neidin kanssa istuttuun, juteltiin ja siemailtiin melko rauhallisesti. Yllättävää oli taas se, että tilassa oli muitaki tuttuja neitoja, joiden osalta tuli melko kylmää kyytiä. Sitä se on tuo mustasukkasuus. Eikä ollu mitenkää imartelevaa tekstaria, ainakaan naisten osalta. No, onneks Janne osaa käytöksen kultaset säännöt. Kello alko oleen melkosesti ja piti vielä mennä vilauttaan rannetta Börsiin vaan en tohtinu. Repäsin rannekkeen irti ja huikkasin daamille, et nyt himaan. Ulkona oli alkanu sataa ihan törkeesti, joten juoksin taksitolpalle.
Pääsin sellasen vanhan harvahampaisen patun kyytiin. Äijällä oli varmaan tuo eläkepäivien harrastuksen suhata ihmisiä himaan öisin. Sitte se alko henkilökohtaseks ja kysy että missä asun. Alko vituttaan ja tiuskasin ”vittuuks kuuluu sulle; aja nyt vaan, se on sun hommas”! No, se lähti ilmeisesti kasvomuistista ajaan sinne missä ennenki olen ollu. Mä aloin pilkkiin ja heräsin Lausteen tienoilla. Ku salaman iskusta aloin laulaa Chisun biisiä; ”mun koti ei oo täällä…”! Äijä hermostu ja alko huutaan; ”Ite käskit ajaa…!” Mä sanoin että joo, mutten Baghdadiin! Sitä paitsi, missä vitussa pappa on oppinu kellon, kädet pitää olla kymmentä vaille kahdessa ja sun näyttäs olevan vartin vaille kolmessa??” No, jäärähän hermostu entisestää, aattelin et sen loputkin suunappulat putoo Mersun plyyshimatolle, joten sanoin asuvani Vakkella. Sen pikkupätkän ”Baghdadin” ja ”Bronxin” välillä otin hellästi kii käsijarrusta, vetämättä sitä kuitenka…papalla palo hiukan kääämi. Koitin selittää, että se on vaan esileikki kun joudun kuitenki menee yksin himaan eikä oo ketää kuumaa kissaa jota lämmitellä takapenkillä! Tuo 30-luvun Don Juan ymmärsi asian ja vei mut himaan. Lopun voitte arvatakkin, omaa nimee sai TAAS huutaa niin et kämppä soi!!

Aamusella heräilin rauhallisesti vaan taas tuli kiirus. Onneks sain kyydit tuonne tukkatohtorille. ”Saksiniekka” oli tällä kertaa hiukan eri, jota olen yleensä käyttäny. Sama ”toimisto” kuitenki, eri tuoli vaan. No, olen kerran ennenki tätä neitoa käyttänyt hyväkseni tai pikemminkin hänen loistavia palveluitaan. Ekalla kertaa ihmettelin hiukan toimintatapaa, sain meinaan isosti kuvan, että neito flirttaa mulle ja vielä käsillään ;)!
No, istuin alas ja annoin saksien puhua…keskustelu oli hiukan tönköhköä, vaan ajan kanssa se alko sujuun. Hommien kliimaksipuolla alko taas tuntuun, että mulle flirttaillaan. Ja tulipas siinä suoria vihjeitäkin, että mistä neidon iltasella löytää. Tukka tuli kuosiinsa, melko komeeksikin vielä…olin niin tyytyväinen. Marssin kävelykadulla kohti Stokkaa ku näin että siellä pyörii ”VihreänRauhan” poppoota. Päätin mennä kysyyn, et pääsiskös niille duuniin. Se piiperö vinku jotain ettei nyt oikeen taida…olikohan syy minun kalliit ja lapsen kätösin tehdyt jenkkifarmarit, pienen mokkaranteen ompelemat nahkatossuni vai kenties lemmikkioravani, jota kuljetan aina sillon tällön pannassa….Hahha! No sanoin tolle kävelevälle Uffin mainokselle et menis vittu oikeisiin töihin ton ihmisten ahdistelun ja talonvaltausten sijaan!
Olo uuden tukan myötä leijaili sfääreissä ja oli aika itsevarma fiilis. Steppailin Stockan ovista sisään ja sit se iski. Äärettömän kaunis nainen katso mua suoraan silmiin ja jäi jotenki tuijottaan. Pysähdyin silmäilemään tota jumaltarta. Kaunis sulavalinjanen vartalo, vaatetus aivan viimisenpäälle ja jotenki sai kuvan että jalat maassa-tyyppi. Lähestyin ja katseltiin toisiamme silmiin sanomatta sanaakaan. Mä kosketin tota prinsessan ihanaa ihoa. Tätä jatku tovi ja sitte huomasin, miten vedän muitaki naisia puoleeni ku banaani simpansseja. Ajattelin, että mun uuden tukan takia, viehätysvoima on ylimmillään. No, sitten putosin nopeesti maanpinnalle, kun myyjäksi itseään tituleerannut kottarainen tuli viereen ja sano” Voitko lopettaa sen mallinuken lääppimisen, asiakkaat hermostuu”! Mä nousin ylös ja otin Ritolat! Menin kotiin, tein normipäiväaskareet ja marssin tuonne paikkaan, josta piti tuon parturin löytyä…ei löytyny, läksin Rennon kautta Kouluun ja sieltä Edisoniin. Edissä oli taas kaikki tutut, ystäväni Jania myöden. Istuttiin hetken heidän pöydässään, jossa sain kunnian väitellä tulevan KTM:n kanssa jostakin jota nyt en muista. Mielenkiintoseks tekee asian se, että tuo nainen oli jumalattoman kaunis, tumma pitkä tukka ja ruskeet isot nappisilmät. Tuli olo, etten halua päästää muidua koskaan lähteen…vähän sellanen ”vihollinen vuoteessani” -meininki. No tapasinpas siellä erään nettikirjottelututunkin, sellanen saparopäinen pygmi. Juteltiin sulavasti sillon tällön niitä näitä. No yhtä äkkiä nainen pussaa Jania, olin hiukan kummissani. No näin saman naaraksen vipeltämässä ympäri Edisonia ja pussailevan vähänki vastaantulevien miesten kanssa. Outoa käytöstä 31v äipältä. No selitys oli, että hänelle tuo pussaaminen on vähän ku olalle taputus. JUST: Mitäpäs, jos sen miehen seurassa on vaikka tyttöystävä…luulenpa vaan, että sitten taputellaan muuta ku olkaa. Ja voinhan mä alkaa kouriin naisten haaruksia ja ottaan perseestä kunnolla kii, oli tuttu tai ei. Ja sitten pokkana vaan selitän; Se on mulle vähän niinku ”hey, how are you doing…??”
Jouduin kuitenki poistumaan, ku Janin kanssa suunnattii Rilloon ja Bökeen. Typerä idea, sillä kello oli jotain puol kolme. No ranneke handuun ja ineen. Join pari bissee ja suuntasin Heselle. Kun olin suuntaamassa mittarille, sain helvetin humalaisen naisen toimesta puhelinsoiton, joka meni näin ”Mishä olet? Tuu tänne panemaan mua…” Kysyin; ”Oletko yksin?” V:” En ku on täällä toi yks…heppu!” Mä hihkasin; ”Mitäs jos panette nyt vaan humalaiset toisianne ja katotaa sitte toiste!”
No eihän muidu luovuttavanu vaan tivaa, että ”Tuu ny ku mä haluan kahta miestä kerralla!” Mä taas tokasin, että; ”mitäs se auttaa et mä sinne tuun. Siellä on sittenki vasta yks mies, ja joudutaan ettiin sen velton tenukepin tilalle joku muu MIES, joka saattaa olla tällä kellonlyömälle melko mission impossible!” Lopuista naisen tarinoista ei saanu selvää, joten punasta luuria ja mittarin etsintään.
Sain nopeesti yhden ja suuntasin ”kylään”. Siellä sitä oli taas pikku-Jannen kiva kölliä…

Oli työkkärin kidustuspäivä numero dos. Onneks se alko vasta klo kybä, kun oli joku yritys peruuttanu meijän audienssin. Tällä kertaa paikka oli tuttu, ja bussilla pääsi paikan kylkeen noin metrin päähän. Silti tää eilinen pipopää hortoili jossain kilsan päässä, ilman hajuakaan pelipaikasta.
Tällä kertaa saatiin ihan kaffetta ja pullaa JAKKin puolesta. Hetki kuunneltiin myyntisaarnaa, että miten helvetin hieno heidän koulunsa on ja sitten kaikki bussiin. Taisin haista vähän vanhalle bisselle, tai sitten musta ei muuten vaan tykätty, sillä olin ainoa joka istu penkkirivillään yksin. Voihan se olla että olen niin stnan pelottava, veljenpoikaki kutsuu mua ISO PEKAKS…tiedä sitten että miks. No, kävästiin Matkahuollon uudessa terminaalissa. Enkä kyllä voi kertoo mitään teille, kun homma oli järjestetty niin hienosti. Siellä oli maybe kuus ruottalaista asentajaa (ja pervoille tiedoks, ei mitää tekemistä POKEN kanssa!) jotka surras vehkeitään (EI VIELÄKÄÄN POKEE) niin, ettei sen pienen ja pyöreen miehen selostuksesta kuullu MITÄÄN!
No, se oli siinä, kierrettiin vielä huolintaliikkeitä lentokenttää myöden ja ajettiin takas alkulähteille. Käväsin Arvin grillillä tempasemassa kunnon makkispökkikset huiviin. Tässä välissä sanottava yks asia. Eli yks näistä kolmesta eilisestä häiriköstä, yks oli valmistumassa maanrakennuspuolta, eli ilmeisesti kaivinkoneenkuljettaks/kuormakuskiks. No jannu kyllä näyttiki siltä, pieni ja jo vähän pyylevä, jolta tukka alkanu parikymppisenä pakeneen. Tai voihan sen sanoo niinki, että kaveri on pidempi mitä tukkansa. No, tunnetusti tollaset jätkät syö perkeleesti enemmän päivässä (ja roskapaskaa) mitä kuluttaa viikossa.
No, tää helvetin Delta-jengi tuli samaselle grillille ja tämä rahtari-Repe tilas kanakorin. Kun se sen sai, se alko vinkuu, ettei jaksa syödä sitä. Voihan härreyyd,! Mä sanoin, et vedä vittu se annokses vinkumatta tohon paskakompostiin ku kerran ostit.Eikä se jaksanu yksin syödä sitä lopulta, sen vähäpäiset kaverit vähä jeesas. No, olihan korilla sen puoleen kokoo, et yks mittaripoikaki katteli kiikarit pyöreinä annosta. Mulle se ois ollu vaan yks välipala siellä ja täällä. Tässä välissä pitää taas kiittää Subia kun ovat laittaneet puhiluetteloon kupongin; ”kolme subia kahden hinnalla”! Mä nimittäin taannoin käväsin pikimin lounastamassa kyseisessä kojussa. Ostin nuo kolme, joista kaks vedin massuun paikan päällä ja kolmannen otin sitten evääks kotimatkalle. Ja nämä oli sitten ihan niitä 30cm jauhopatukoita, joita ostin eikä niitä tyttöjen 15 cm hiilaripommeja! Tollasella tempauksella saa aina varmasti myyjätyttöjen ja muiden asiakkaiden huomion, mutta vittuuko sille mahtaa että on energisesti rajottunu tai ruokavammanen???
Niin no, asiaan. Safkailun jälkeen ehdin huitaseen tsufeet vielä ennen, ku kierrettiin tätä ylihienoo (justjoo) koulutuspaikkaa ympäriinsä ja saatiin vihdoin istua luokkahuoneessa. Ihan kun en ois saanu elämäni aikana istua skolessa. Tosin lintsasin suurella motivaatiolla ja silti sain ihan hyvät tulokset. Lahjattomat treenaa!!!
Lopulta oli vielä työkkäritädin puheenvuoro ja sitten saikin poistua. Eräs tuttu neiti uteli mahdollisuutta iltaolusiin ja mähän olin heti partiolaisten tavoin valmiina! Käväsin himassa ja suuntasin Oscarin hulluille päiville. Istuttii melko kauan, kunnes tuli neidon tutiaika ja Jannen Edison-aika. Taas piti mennä hakkaan keppipalloo, vaan ei taaskaan onnannu. Maisteltiin mallasta sitten vaan kunnes tuli aika soittaa kuski paikalle. Tällä kertaa salaatti oli kertaa kaks ja pari askia salmiakkia. Myöhänen nukkumisaika ei haitannu, huomenna sais kuitenki nukkua ja tiedossa olis vaan tuo parturi. Sammuin ennen ku ehdin nukahtaa…KROOHH!!

Oli tosiaan sitten heti aamusta sovittua (ja helvetin pakollista) toimintaa työkkärin puolelta tiedossa. Oli vähän niin ja näin, että osasin oikeella dösällä suunnistaa kyseiselle pelipaikalle (Manhattanin taakse)! No, eikö tota vettäki satanu niin maan perkeleesti, ainaki sen ajan ku ulkona olin. Löysin oikeen dösän (jonka naiskuski oli pahasti myöhässä….ajan kanssa, ei omien vaivojensa kanssa)! No, löysin muutenki perille ja näky oli sitä mitä saatto odottaa. Kyseessä oli siis kuljetusalan infopäivät, joten poppoo oli amiksen keskeyttäneitä ja lähellä kuolemaa olevia äijiä. Olipa seassa pari muidua, toinen ei varmaan ymmärtäny mitä kuljetusala tarkottaa ja toinen oliki sitte se kiintiörekkalesbo!
Mä istuin hiljaa ja kuuntelin, sain jopa hyviä vinkkejä työelämää aatellen. No, sitten on nää kolme-neljä jannua,jotka käyttäyty ku yläasteella teinipojat. Ja olipas niistä yks muuten sitä teinipoikaa tyhmempiki. Nää muut vaan huutelee vartin välein tupakkataukoo. Tää yks päjö kysyy samaa asiaa kolme kertaa, joka on vielä käsitelty jo minuutti sitten. Eikä ollu siis tietenkä kyse atomin halkasemisesta tai edes kadun lakasemisesta, mutta pauka vaan on handu tanassa. Se varmaan koitti korjata passiivisuuttaan koko peruskoulun ajalta ainaki sen keskeyttämiseen (6.luokkaan) asti. No, syykin kaverin omalaatuisuuteen paljastu melko nopeesti. Konsultti kysyy kysymyksiä, ja viiminen kyssäri; ”Mikä on estänyt saamasta työpaikkaa?” Tämä pipopäinen hurupää taas handu tanassa; ”Rikosrekisteri!” No, sitte kouluttaja taas selittää esteitä kuljetusalalle..ja eikös samainen pirivesseli intoa puhkuen halua ne tietää. Selvä ja ensimmäinen vastaus ymmärrettävästi; ”Rattijuopumus”. Piripää vajos pulpetin alle ja kaikki tasan tiesi mistä kyssäri oli. Kaveri varmaan luuli tulleensa rikollisten pingoon, jossa just tollasilla vastauksilla voittaa kassillisen kuumia kelloja. Päivällä oli sitten ruokis ja kävin ahtaa naamaani kebun Manhattanin vieressä olevassa mestassa. Ja voin suositella. Oli, kuten muistinkin, paras rullakebu minkä rahalla saa ja se oli halpakin. Siitä sitten takas pelipaikalle ja lähettii yritysvierailuille. Kävästiin ekaks bussifirmassa Orikedolla. Vittu, ku tultiin pihaan niin tuli jäätävä Deja Vu! Muistelin että kerran opiskeluaikana olin sammunu vikaan yödösään ja heräsin bussivarikolta. Luulin et oltiin jossain helvetin Itäharjun kieppeillä mutta paskat. Kännystäki oli akku loppu ja pakkasta vaivaset 30 astetta. Lähin steppaileen himaanpäin kunnes tajusin, ettei olla lähelläkää himaa. No koomisinta oli se, että ku nousuin dösästä herättyäni, tää beduiinikuski kysy et mistä tulin. Sanoin että dösästä. Tää vastas että juujuu, mutta mitä teit siellä. Olin että; ”nukuin…”! Se pyyteli huonolla suomella anteeks ja lopulta samainen jannu viskas mut himaan Vakkelle. Oisin tarjonnu pitsaaki mutta turbaaniotsa kieltäyty. Eikä muuten ollu eka kerta, ekan kerran heräsin bussivarikolta mutta onnneks juna-assan kohtaalla. Siitä sitten kebulle,taksilla himaan ja koisaan.
Takas infopäiviin; siellä itseään ajojärjestelijäksi kutsunut setä jutteli nättejä ja bllaablaa. Oltiin kuskien ”taukotilassa”, ja kattelin niiden henkkoht lokeroita. 97% kuskien nimistä oli sellasia etten edes selvänä niitä osaa ääntää..saati päissäni. Jumalauta, kuskit on hommattu jostain kamelinpaskarallin erikoiskokeelta tai sitten rättipäiden seuraava isku tapahtuu Turussa. Kaverit ajaa kaikki dösät perkele kerralla kauppatorille. Toive tässä on tietty se, mitä tamperelaiset mustaa makkaraa ja pärämätsiä naukkailevat, hitaat tupsulakit, on koittanu vuosia tehdä; Upottaa Turku jokeen! Ja kuulkaas mokkaranteet, ajakaapas bussinne suoraan Sedun juottoloihin, niin johan loppuu ainaki perkele lisääntyminen. Eipä osaa tää alkukantanen väestö muuten lisääntyä, ku pokaamalla ilmapäistä vetyblondia tai tyhjällä haballa brassailevaa Mr. Turkua Onnelassa!
Bussikeikan jälkee kävästii vielä kuljetusfirman terminaalissa. Homma oli hiukan samaa, mitä tein kesän Keskolla, paitsi että työntekijät luumuili hyllyjen takana ja ajeli turhaan ees taas klaffeilla. Olihan siellä nättejä typyjä, et hakemukset toki läks heti siihen suuntaan ;D!

Päästiin takas lähtöpaikkaan ja päästiin kotiin, eli kokonainen työpäivä pitkästä aikaa. Käväsin kotona muuttamassa sen uitettu koira-lookin metroseksuaaliin, soitin parturiajan ja lähdin ansaituille olusille. Edisonissa piti käydä pelaas tutulla poppoolla bilistä mutta pöydät oli koko ajan täys. Samapa tuo, olutta sain litkiä senkin edestä. Naislauma vielä kasvo Sareilla ja mun vika dösä läks. No, onneks oli hovikuski, jonka kanssa haettii salaatti mieheen ja kotio kuorsaan niin, että matot tärisi lattialla.