20-22.IKÄVÄNI

Alkuviikko alko kuten ennenkin, ikävä kyllä. Edelleen maanantait sais sotkee suohon ja syvälle! No, sain oloo helpottavan puhelun heti aamutuimaan Lord Of The Rocks-hepulta eli siis kivihommia tiedossa. Tuo on aina kiva soitto, kun kaipaa kuitenki suuresti aina noihin puuhiin missä miehet temmeltää. Kikkailin siis maanantaina sen normaalin rutiinin, kirjastoon Turkkarille, kotiin sopalle ja kylille tsiikaan misukoita ;)! Helvetin tylsäähän tuo on, mutta kun ei omista miljoonaa öröö niin tyydyttävä tohon. Eipä sillä, saahan sitä omaa hauskaa, kun koittaa vähän saada flirtillä Vakken kirjaston vanhan tädin mammaSloggit pyöriin jalassa. Ja taas siinäkin onnistuen, ilmoille heittäen runonpätkän;” Sinä ja minä, niin vähän aikaa. Ei tuhlata sitä turhiin lupauksiin, sillä huomenna ei ole muuta kuin kipeä ikävä.”! Sitten mä kysyin Tabermannin runokirjaa. Tädillä meni sylki väärään kurkkuun ja puna nousi helttaan asti ;)! Heippasin vielä letkeesti ja läksin kuljettaa teoksia himaan. Edelleenki olisin kaivannu Wiikingin opuksia, mutta niitä kun ei näy saavan edes kauppalan kirjastosta. No, hyvähän sitä on munKIN välillä herkistyä runotiikkaan. Alkaa tuntuun, että olen niin kova ja kylmä kaveri, että maa jäätyy kesälläkin jalkojen alla jos seishtuu paikalleen 5 minuuttia pidemmäks ajaks. Maanantaina ei sitten oikeen muuta tullu tehtyäkkä, ne tavis diipadaapat. Tiistaina pitiki katella valmiiks nuo kiventyöstökledjut, ja muut tarvittavat subjektiivit landea varten. Tyhjensin vielä nopeesti jääkaapin sisällön kupuuni, kun ”matkan” pituudesta ei taas ollu mitää hajua. Hyppäsin lanko-miehen kyytiin iltapäivällä ja landella oltiin 40min myöhemmin. Taas oltiin omassa paratiisissa, iso keittiö ja jääkaappi käytössä. Väsäsin heti ison satsin kanakeittoo odottamaan porukoita töistä ja hilpasin koiruuden kanssa kunnon lenkille. Illalla vielä väsäsin parit työhakemukset ilmoille ja lähdin MattiNukun kanssa odottaan innolla kutsua vainajien huvipuistoon. Tossa vaiheessa tosin kello oli jo 1.00 ja sängyssähän sitä pyörittiin ku ryssä Anttilassa vielä klo 2.30. Lopulta se uni sitten kait oli tuli….
Herätys uuteen päivään oli 5.00. Kupillinen myrkkyä ja pari hörppyä jugurttia suoraan purkista…ja mä olin valmis. Kyyti oli pihassa 5.30 ja suunta kohti Sipoota saatto alkaa. Matka on vähän helvetin pitkä ja puuduttava, varsinki noin pimeellä. Onneks liikenne ei oo kovinkaan tukossa tohon aikaan. Pysähdyttiin jossain Huhkajalammella aamutsufeella ja munkilla, papparainen kyydissä otti konuhuikkaa. Tossa vaiheessa vaihdettiin kuskia, mun kun tällä mahtavalla MIES-ruholla on helpompi ajaa tuota uutta Wolkkarin pakua, kuin istua keskellä. Jo tuonne asti päästyämme, mulla oli perse kuollu eikä jalat kantanu, mutta pieni veryttely ja taikakepin tyhjennys teki eetua. Kun oltiin lähdössä parkkikselta, joku venäläinen rahtari tuli ihastelee tuliterää pakua ja kysyy; ”Ojnko tjämä Wv tjurpodiisel..?” Vastasin myöntävästi, kun tämä Uralin oma poika huutelee; ”Ljähteekö se njopeesti…?” Mä tiuskasin vielä, että; ”kuinka nopeesti sitten tarvis lähtee edes..?” Niin Sergei hihkasee naurun saattelemana; ”Mjeillä tjuollanen ljähtee 20 sekunti ja vjielä ilman avjaimia..!” Mitähän silläki mahto kärryssään olla, ois pitäny soittaa pollarit perkele. Ois saattanu löytää vielä vaikka oman fillarinsa, joka katos Lausteelta 2006 Ruisrockin aikaan. Sergein veli Andrei on taatusti fillaroinu jonkun kauheen maatuskan luo Vakkelle sillä ja myyny velipoijaalle sen mitä fillarista jäljellä! Saatana, se oli vielä perintöfillari, itsensä Juha Jokisen (70-luvun lapset taatusti muistaa) veljeltä saatu. Rullaski komeesti eikä kumeja, ei sisä eikä ulko, ollu vaihdettu sitten 80-luvun. No matka taittu, vaikkakin Hesan teillä on hiukan enempi liikettä ja perkeleesti hullumpaa ku Turuuuus. Siellä ollaan millimillissä toisen hanurissa kii ja ohi ei pääse, ellei ole todella hullu ja silmät kii vaan kokeilee rakoo (HHEHEH)!
Saavuttiin Sipoossa mestoille, oli komee härmä maassa ja ilmaki ku optimaalinen anoppi; KYLMÄ! Hommaa oli kiitettävästi ja lavalla oli kivisiä rakennuspalikoita ihan riittävästi päivän puhteiks. Sipoossa taas on se pieni ongelma, että kivilaitteet on melkosen suuria ja vanhoja eli SUURIA. Siellä ei ihan mikään Idolssien -karsintajoukoista pokattu slipoverin-kuluttaja pärjää edes lapion kanssa. Tehtiin korjaukset pariin isoon hautalaitteeseen= kaivetaan noin tonni kiviä ylös, heitetään maata alle ja asennetaan ne takas passiin. Tota kun tekee muutaman tunnin, niin tietää tehneensä, Voin muuten kertoo, ettei sovi tavalliselle konttoriluuskalle. Mutta ne nyt istuuki konttorissa ihan syystä. Ja voin sanoo, lapio on kynää mahtavampi!! Heitettiin me sitten vielä parit jalat (kivet) multiin ja muistomerkit niiden päälle, sekä isäntä itte puhalsi parit nimet sekä pesi parit kivet (Riimitys perkele ;))! Neljän maissa saatiin kivet ojennukseen ja sitten suunta vielä Riksuun pikasille. Kattelin vielä Sipoossa yleisesti ympärilleni huomatakseni miten rantaruotsalaista multaa siellä oli. Sieltä jos löysi suomalaisen nimen kivestä, oli sama todennäköisyys ku löytää heteromies ruotsalaisesta baarista. Riksussa kävästii tosiaa sen verran, et saatiin yks metallilaatta kiveen ja taas on the road! Päästiin lopulta landelle ja olin aika puhki ajomatkasta. Lepuutin hetken läskejä silmillä, kun ovi kävi ja ineen paukkas populaa ku alennusmyyntiin. Kuulin, että kummitäti ja sodassa noin tuhat ryssää peitonnu pappa tulee kylään. Joten pöperöö naamaan ja sosiaaliseks. Kello oli kymmenen kun tä kalabaliikki päätty ja pääsi oikeesti vaan oleen ja hitto et mä olin! Hiukan vässykkänä lisää einestä ruokatorveen, telkusta ohjelmistoo silmäkanaviin ja koisaan.

Kirjoitettaessa soi Tapsa Kansa: R.A.K.A.S