22.TELKUTON

”Ei itketä lauantaina, ei viitsitä murjottaa…..”, eikä siis nytkään. Heräsin suhteellisen ajoissa, kun kerran olin aikasin ”menny nukkuunkin”! Nyt teki sairaasti mieli mennä vetää aamupala keskustaan, sellanen kunnon kuppi kahvia ja hyvä sämpylä tai patonki. Päädyinpäs sitten niin paljon kehuttuun Cafe Braheen. Porukkaa oli ku Kaanaan häissä, Jeesus vaan puuttu. Ajattelin että tää on sitä hyvän tuotteen suosioo sitten. Otin kahvin ja ison häränfilepatongin. Pääsin pystypöytään ja otin ensimmäisen haukun. MITÄ VITTUA!!! Se maistu ihan laiskiaisen kuselle, ja oli kuiva ku kirjastontäti! Tästä schaipasta menin maksaa vittu femman. No, ajattelin että mun suussa maistu vielä eilinen päivä ja että ehkä uus biitti korjaa tilanteen. EI MUUTEN KORJANNU! Kamalaa jötikkkää siinä sitten maisteltiin itkunsekasin tuntein. Pakko se oli niellä koko tuote, ku kerran oli maksettu. Onneks oli kahvia jolla huuhdella tuollanen painajaisuni pois mielestä. En oikeen uskaltanu kattoo, että mitä siellä välissä oli. Erehdyttävästi se maistu siltä, miltä alokkaan kenkä haisee parin päivän metsäreisun jälkeen. Onneks tuskaa taas lievitti lähellä istuneen pariskunnan naispuolinen henkilö joka iski silmänsä muhun. Tää punapäinen afrodite piti mua omana adoniksenaan, vaikka olin törpötelly itteni kuohkeeseen kuntoon kahden päivän ajan. Ja muuten jatkoa oli luvassa. Nyt helvetin äkkiä johonki luottojuomalaan, huuhteleen tää kamala häränkiveksen maku pois suusta. Onneks Olli-setä on aina altis mun hyökkäyksille, ja viihdytti mua ”olohuoneessaan” parin stoben verran. Ton jälkeen oli vielä pakko käydä huuteleen Ediin huonoa saantikokemusta, siis leipätuotteen!

Tässä vaiheessahan kelli oliki sen verran, että oli aika siirtyä bussin tunnelmalla himaan ottaan päikät ja vetää uus minä päälle.
Iltasella piti mennä taas Bremeriin, kun niin tuli luvatuks, mutta myöhästyin siitä dösästä. Seuraava joka paikalle tuli Kim Jong Illiin ohjastamana, kulkee eri kautta. Nopee päättely ja se oli siinä. En oo aikaan käyny Blankossa, joten matka taittu sujuvasti sinne. Mikäs siellä hurmurin ollessa, ku sali on täynnä tiukkoja kissoja ja nyt ei puhuta mistää persilialaisrodusta, vaan ehdasta Suomimirristä! Siellä vissii käy usein isot tyttöporukat syömässä, eikä cityn jannuilla oo hajuakaa asiasta (koska oli melko naisvottoinen asiakaskunta, mitä nyt muutamaa KVR** edustajaa ja lantabaarin DeeJiitä lukuun ottamatta!). Mutta mä tiiän ja sinne siis tulee useempiki reisu heitettyä. Lisäks henkilökunta on mukavaa ja nättiä, siis ihan ku mulle tehty.

Kohta puhi piippas ja mua pyydettii toiseen EI-NIIN-MUN-KANTIS-mestaan, nimittäin Olkkuun. Ja sinnehän menin, kun uhkailtiin neljällä humalaisella kissaihmisellä. Porukkahan tossa ruokalassa on suurimmaks osaks suoraa kasarista ja loput muuten vaan tööt! Mutta eipä oo mulla vaikeuksia tulla erilaisten idioottien kanssa toimeen, joten olutta naamaan ja hiljaa nurkkaan istuun. No ei vaan, siihenhän iski heti näiden kissojen lisäks joku säälittävä ME-TARVITAAN-PIPARIA-instituutio. Kauhee vittuilu käyntiin, eikä taaskaan tullu käkeen. Mulla oli siis voittoputki hallussa. Siinä hetken maisteltua ja viihdyteltyä, päätin siirtyä tuttuun ja turvalliseen Ediin. Pikaoluset huiviin ja Bökeen veivaan LongTimeNoSee-meiningillä. Olihan siellä taas populaa, enkä ollu edes yhtää jurrissa. Kolmas päivä on aina taattu, ei se nouse, siis viina saati vehkeet! Uskalsipas yksi porilainen hullukin juttusille, mikä sinänsä oli ihme. Juteltiin niitä näitä, maisteltiin vodkaa karpalolla ja eksyttiin. Otin mittarin taas perseen alle ja matkan Vakken parantolaan, omaan punkkaan! Kyllä toi juominen on raskasta mutta, AH, niin kivaa!

** KettujenVapautusRintama

Kirjoitettaessa soi Arja Havakka;Lokki