4.HUOLETON

Juhlaperjantai, heräsin jo puol kuus ja matkasin äippäpuolen kanssa kohti Tkua. Jätin mutsin puolivälissä töihin ja otin käyttööni sen Volvon. Kuiva aurinkoinen keli ja Volvossa hevosia enenmmän ku Vermossa kauden puolivälin mennessä! Oli taas pitkästä aikaa kiva polkee autoo, joka tekee mitä käsketään ja minähän käskin. Vaikka automaatti olikin, pikkutiellä silmämunat muljahteli takaraivoon, kun edes ajatteli kaasuun koskemista. Motarilla sitten vasta kiva oliki päästellä, 180 oli sillai äkkiseltää mittarissa ja osa edelläajavista tuntu seisovan jarrupedaalilla. Onneks Ruottalaiset on laittanu rattiin, että missä on oikee ja vasen…osasin siis väistellä noita motarillaseisovia peltiromuja. Turkuun päästyäni vetäsin pikkaset päikkärit iltaa aatellen, käväsin työkkärissä, mutten jaksanutka jonottaa. Tumpuloita täys koko instituutio. Hain velipojan, ja mentiin takas mun luo. Oli aika korkata taas viski ja ottaa aperatiivia illan ruokasessioihin. Kello tuliki yllättäen jo kaks, haettiin sisko duunista ja mä jäin cityyn maisteleen olusta, lasten hilpastessa ruottalaispellillä takas landelle. Mä aloin kunnolla pohjustaa tuota illastamista ja maistelin olusia hyvällä maulla.

Käväsin vetää sitten vielä Lehmässä yhden ruokahalua kiihottavan ja sinne ne emännät sitten jo ilmestykin. Siitä steppailtiin blankoon ja toki tuopit heti tuulenhalkojan eteen. Mun oli pakko ottaa sitä niin paljon kehuttua lammaspastaa ja jumalauta, se oli HYVÄÄ. Söin vielä puolentoista annostakin, kun koordinaattori ei saanut omaansa alas!

Seuraavaks oliki jälkisuunnitelman vuoro, päätettii mennä tsekkaan Apteekki. Aika pikaset siellä vedettii, kun päätettii tehdä pari nostoo ja talletusta Pankissa. Hämyisen ja parin vahvan olusen jälken kutsuki jo tuttu Edison. Olikin jo jälkiruuan paikka ja maisteltiin yhdet mun tarjoomat snapsit ja sitten alakertaan lyömään mustaa kepillä!
Tässä vaiheessa vahvuuteen saapu yks kottarainen lisää ja seikkailu kohtu Silveriä alko, on se vaan sellanen mesta että! Kuunneltiin hetki karaokekiljumista ja kun ei enää jaksanu, oli aika ottaa peitto ja tyyny käyttöön. Hima siis kutsu ja kun en ollu ihan yksin liikenteessä, joutu taas uhrautuun akrobatiaan...JEE!

Kirjoitettaessa soi Cheek; valtakunnan vihatuimmat