8.TELKUTON

Epätavallinen lauantai, suunta siis töihin. Pakko oli siihen eiliseen oloon hakee safkaa ja paljon, joten kauppahalliin siis hakeen kebupatonkia! Matkaan otin vielä ylityötytseille isot vadelmamunkit! Olihan mulla sitten vielä eväänä pala eilisestä pitsasta. Noihan on mulle ku päästäisen rupsu tässä ilmastonmuutoksessa kun mä astun areenalle syömään. Nälkähän sitä vielä noista jäi, muttei mahtannu mitään. Töitäki tuli melkee tehtyä; paskaa jauhettii, juotiin kahvia kannukaupalla ja välillä vilkastiin työohjelmaa. Työhakemuksia ja nettiäkin selasin siinä sivussa. No, eikös Hepakki heittäny bilekutsun mesessä ilmoille ja se vaati tarkkaa mietintää. Siellähän on yleensä aina kaupunnin kuumimmat ja komeimmat mirrit tyrkyllä ;)! Jannne siellä sitten yleensä kuumimpana (ja ainoona) kollina mestoilla. Paitsi siis tän jälkeen kun asianosaset lukee tämän ;)! Niin siinä kävi taas, kuten monena muuna kertana, että Janne yksin vieraana siellä sen ekan kaks tuntia ja muut ”bilehirmut” vasta kun ollaan Hepan kanssa juotu ittemme mahtaviks! Kuten siis tosiaan nytkin kävi. Mullaki oli vielä viskilekan perse jäljellä ja pari bissee. Oli siis tarkotus maistella sivistyneesti noi nesteet ja mennä kotiin odottaa sunnuntaiylkkyä! Viskiä ja olutta join kaksin käsin, Hepatiitille oli vielä joku rontti unohtanu pari soppamukia, jotka mun tehtävä oli kumota. Eikä edes tehny tiukkaa, varsinki ku tyttäret puhu heti alkuun perseenrepijädildoista ja miehille tarkotetuista kikkelin joulukirkoista. Kumma miten nenäonkalo puhdistuu, kun sen vetää täyteen suhteellisen tanakkaa viskisoppaa! Sitten vaa muutetaa rennosti puheenaihe korkokenkiin. Vitun nykynaiset saatana!

Luulin että laulu oli valmis, kun olvitölkistä saatto kuulla tyhjän kumahduksen, mutta EI! Hepa kaivo kaapista tyttöjen ihannoiman käsilaukun, josta sitten valutettiin afrikkalaista namivettä lasiin. Ja mä kun oon aina sanonu, etten viineihin koske; Melkeen päti taas tälläki kertaa toi mun ideologia! Ei mitään hajua kävelymatkasta keskustaan. Dösällä kuitenkin on matkustettu ja siitä sentää jotain muistanki, mahdanko muistaa aamulla…

Kirjoitettaessa soi Alphaville; Wishfull thinking