Valon määrän lisääntyminen korreloi selvästi apinamaisen käytöksen tihentymisen kanssa. Yllättäviä kohtaamisia, keskusteluja ja viestejä.
Ajatus ei pysy kasassa, vaan lipeää toissijaisiin. Täysikuulla ei ole tekemistä sen kanssa. Parin vuorokauden hiljaisuus ilman mitään häiriötekijöitä olisi enemmän kuin tervetullut.
Minne on kiire ja mitä jahtaa - vaikkei sitä edes halua.
toisen kerran samaa ihmistä. Edellinen kerta siis neljä vuotta sitten samalla päivämäärällä. Vieläkään en saanut myönteistä vastausta. Siihen saattoi tosin vaikuttaa myös se, että räjähdin lievästi sanoen noita-akkamaiseen nauruun kesken kosintalauseen.
Sanoin kuitenkin, että jääköön viimeiseksi kerraksi, ensi kerralla kosin (ehkä, epäilen) jotakuta toista.
Jotenkin jäi tuntuma, että molemmat olemme hyvin huojentuneita lopputuloksista.
Kapinallinen keskenkasvuinen heräilee minussa. Varma kevään merkki, aina. Jo nyt, vaikkei vielä edes maaliskuu.
Luulin jo oppineeni. Silti se on joka kerran vieläkin hauskaa. Niin - kunnes loppuu. Sitä en ole ennenkään miettinyt, enkä ala nytkään.
Tommi Kalenius havaitsi sen hyvin laulussaan.
Mitä enemmän ihminen hallitsee jotain, sen pienemmäksi ihmisen elintila käy.
Älykäs arvostaa älykkyyttä, eikä näe elämää tyhmässä.
Varakas arvostaa rahaa, eikä näe elämää köyhyydessä.
Köyhä arvostaa vapautta, eikä ymmärrä kahleita.
Sympaattinen arvostaa huomioon ottamista, eikä näe elämää egoismissa.
Egoisti arvostaa minää, eikä näe elämää altruismissa.
Altruisti arvostaa muiden elämää, eikä näe sitä itsessään.
Elämä itse - mitä se on? Viisautta ei ole.
Kaikkea ei voi saada ja jostakin joutuu aina luopumaan.
Kameleontti - lienee satuhahmo.
Lupaan olla tonkimatta menneitä, koska maaliin on jo tultu. Lupaan myös olla miettimättä tulevaa, koska latu vie kuitenkin umpimetsään.
Cheers :)
Älä kysy menenkö vai enkö, teenkö vai enkö tee tai sanonko vai enkö sano.
Älä varsinkaan mene, tee tai sano saadaksesi jotain muuta (uutta), koska joudut samalla menettämään jotain yhtä tärkeää. Jos ei heti, niin viiveellä.
Jos menet, teet tai sanot ympäristön painostuksesta tai sitä kosiaksesi, menetät enemmän ja löydät itsesi suosta.
Ole. Onnellisuuden suurin ilmentymä on oleminen. Ikävän vaikeaa vain saavuttaa menemättä, tekemättä tai sanomatta.
Jos on joskus - tai siis suurimman osan aikaa - jääräpäinen oman elämänsä eläjä, liian usein saa tuomion ympäristöltä olevansa ylpeä. En saa näitä kahta millään yhtäläisyysmerkkien toisille puolille. Selkäranka ei ole ylpeyttä, mutta vahvan selkärangan omistajan siitä hehkuttaminen on.
Jos onkin vain hiljaa, eikä jääräpäisesti mainitse teräksisestä selkärangastaan tai tee mitään, mitä muut vaativat näkemättä vaatimustensa epäreiluutta ja kohtuuttomuutta toiselle, on silti ylpeä. Usein myös virtsapää. Joskus tämä logiikka ei aukene minulle.
Toinen on oikeasti loukkaantunut siitä, että se ei tehnyt mitä toivottiin. Joka on sen mielestä käskemistä. Minkä sille voi, että toinen haluaa kokonaan ja kaiken, joka taas tarkoittaa rajoituksia sen individualismia kohtaan. Selkärangalla varustettu näkee heti, että menee puihin - sen saman näkee myös toinen, mutta vasta sitten joskus liian myöhään, kun vaatii yhä vain enemmän, koska mikään ei riitä.
Toinen esittää reipasta ja heittää onkea taas veteen. Selkärankainen esittää ettei välitä, vaikka onkin oikeasti surullinen siitä, että taas leimautui ylpeäksi virtsapääksi.
Kannattaa tosiaan miettiä, mitä haluaa ja toivoo. Ja miksi.
Kauna on hieno sana. Vihansekainen katkeruus, kateus jtk kohtaan, närä, salaviha. Salassahan kaunaa hemmotellaankin ja ruokitaan. Kaunan ajatus sisältää aina koston. Tasataan puntit. Maksaetaan potut pottuina. Ilman kostoa ei ole kaunaakaan. Silloin vain vihataan, katkeroidutaan ja/tai kadehditaan. Mikään näistä ei vaadi kostoa ollakseen vaikutusvaltainen tunnetila ja kokemus, kauna vaatii.
Kauna tanssii loputonta sylitanssia koston kanssa. Ikuisesti, yhdessä.
"Bussikuski kuoli kolarissa kuorma-auton kanssa" IL 5.12.2011 klo 17.35
Surkuhupaisaa. Tilanne yhtä hyvin kuin se, ettei kirjainten järjestyksellä ole väliä. Lopputuloksen ratkaisee ihan muut asiat. Mieltä ei piristä edes (vielä) valkoinen maa. Kohta se on yhtä harmaata mössöä, kuin mielikin.
Sitten voi sanoa, että mieli on yhtä harmaana loskamössön kanssa. Vai miten se meni.
S-marketin ulkomainoksen valo syttyy aamulla klo 6.45. Radiokanavan juontaja vaihtuu klo 12 uutisten jälkeen. Työpaikan ovet lukkiutuvat automaattisesti klo 16. Ostoskeskuksen kulmalla olevat liikennevalot menevät vilkulle klo 19. Pääuutiset Tv 1 klo 20.30. Ja S-marketin mainosvalo sammuu klo 21.15.
En vaihdakaan patteria tuohon seinäkelloon, ihan hyvin pärjää näinkin.
