Ihmisellä on kyky nähdä, mutta ihminen ei osaa käyttää tätä kykyä. Jotain nähdessään ihminen kysyy mieluummin toiselta ihmiseltä, että mitä tämä näki, koska ei luota omiin silmiinsä.
Ihmisellä on kyky kuulla, mutta ihminen ei osaa käyttää tätäkään kykyään. Jotain kuullessaan ihminen kysyy mieluummin toiselta ihmiseltä, että mitä tämä kuuli, koska ei luota omiin korviinsa.
Ihmisellä on kyky tuntea, mutta ihminen ei luota omiin tunteisiinsa. Jotain tuntiessaan ihminen kysyy mieluummin toiselta ihmiseltä mitä tämä tunsi.
Ihmisellä on kyky oppia, mutta ihminen ei halua käyttää tätä kykyä. Joskus jotain oppiessaan ihminen kysyy mieluummin toiselta ihmiseltä, että mitä tämä oppi.
Ihmisellä on kyky haistaa ja tätä kykyä ihminen käyttää mielellään, mutta tähänkään kykyynsä ihminen ei luota. Jotain haistaessaan ihminen kysyy toiselta ihmiseltä, että mitä tämä haistoi.
Ihmisellä on myös ihmeellinen kyky tehdä johtopäätöksiä ja tähän kykyyn ihminen luottaa ylitse kaiken. Johtopäätöksen tehdessään ihminen ei kysy toiselta ihmiseltä mihin johtopäätökseen tämä päätyi.
Johtopäätöksen tehnyt ihminen ei myöskään suostu muuttamaan toteamaansa faktaa, vaikka toinen ihminen todistaisi hänelle johtopäätöksen vääräksi.
Luota silmiisi.
Luota korviisi.
Luota tunteisiisi.
Luota oppimiskykyysi.
Luota nenääsi.
Mutta älä missään tapauksessa luota toisen ihmisen johtopäätöksiin!