eiku minä ite

Puren euron kultakolikkoa. Ensin syön kengurun, sitten ne loput siitä samasta puolikkaasta. Nykytaiteesta en ymmärrä yhtään mitään, joten ei mun tarvitse siitä mitään unohtaakaan, eli kaikki taitaa olla kotiinpäin?? Alustavasti suunnittelin kuitenkin antavani sulle kulta kolikon...multa...´

Kahvi porisee kaiuttimien takana. Siis noin niinkuin kuvannollisesti. En kai mä sentään kahvinkeitintä siellä säilytä. Pitääkö kaikki aina vääntää rautalangasta mulle, hä? ...maidonkin vaihdoin laktoosittomaan jo monta herra Tarjan kupillista sitten. Ja silti...

Siitä kolikon kullasta tein muuten tähden kuuseen, jonka ostin sulta, kulta. Kolikolla. Joku voisi väittää tämän olevan rienausta...toinen ylistää sen korkeimmalle kukkulalle...mun ei tartte, koska mieleni on musta.
Oliko tää nyt lähellä sitä sun monimutkaista tilannetta? Mä mietin vaan. Spontaanisti. Ja kysyn kyllä heti!

Kun uskallan, niin silloin kelpaa mikä vaan, jos en, niin pitää hankkia uusi, vaikken haluaisikaan. Just nyt tuntuu ihan siltä. Kai sä tiiät miltä, kun mä olen sen sulle niin monta kertaa näyttänyt?

Minä olen tosikko - älä kerro mulle vitsejä, joita et ymmärrä. Mä saatan kääntää ne päälaelleen pienellä ranneliikkeellä viskata ne tuonne ja nuijia toisella takaisin. Yhtäaikaa. Muista. Opi tai älä...

Muakin voi ymmärtää, mut se ei vie aikaa. Ole spontaani äläkä märehdi turhia.Tää on mun elämää...varastin kaksi lausetta enkä kadu yhtään! Harmittaa vaan ihan tuotavasti, kun en osaa taiteilla nuoralla.

Kirjoitettaessa soi Sielun Sisarukset...ihan sekaisin...