Yön pienet veijarit

yön pimeinä hetkinä
aaveet tekevät salaisia retkiä
ne toistensa kuppeihin kusevat
siirtelevät tavaroita hiiviskelevät yössä.

pienet lamput vyössä kimmeltäen
ne seisovat yksin portaikoissa
istuvat vierekkäin pusikoissa

ne valvovat
kun ihmislapsi nukkuu

ne lietsovat hallaa
missä ikinä niiden paljas jalka tallaa
ne huutavat ja möykkäävät
toistensa kimppuihin sormensa työntävät

ne kadehtivat ihmisen unta
etenkin jos maassa on lunta

ne varastavat vaihtavat kuiskivat
toistensa päälle kuseksivat
muiden nurkissa maleksivat

aamun valjetessa
ne koloihinsa katoavat
muurin mieleensä patoavat

ollakseen aamun sarastaessa jälleen yhtä