Cityparin elämää
Cityn kautta alkunsa saaneen parisuhteen ja sittemmin uusperheen arkea.
Käänne huonompaan
Veli voi kai luultua huonommin. Tai ainakin huonommin kuin mitä mä luulin. Sain eilen aiheesta uutisia. Sitten itkin ja sitten menin salille, jonka jälkeen itkin lisää. ”Vuoden sisällä tilanne on…
Hmm
Cityssä hilluminen viehätti tasan niin kauan, kun elämän tärkeät tekijät olivat hakusessa tai jossain tavoittamattomissa. No, ovathan ne osittain nytkin vielä, mutta tällä hetkellä on niin paljon täysin Cityyn liittymätöntä…
Tämä tilanne
Onkohan hyvä vai huono juttu tapailla ihmistä joka on samalla alalla? Tavallaan mua kyllä kiehtoo se, että toinen tuntee intohimoa samoihin asioihin. Tähän asti olen ollut tekemisissä vain miesten kanssa,…
Auto lukkojen takana
Eilen oli kivaa. Siis siihen asti, kun kaverin kanssa tajuttiin että oltiin jätetty auto portilliselle parkkialueelle, joka sulkeutui kello 23, ja oivaltaessamme tuon kello oli jo miltei kaksitoista. Eipä siinä…
Olisipa jo huominen
Sunnuntaiahdistus on ollut tänään vielä tavallistakin massiivisempi. Vaikea eritellä ahdistavia elementtejä; osan tiedostan mutta osa sitten taas on yhtä sekavaa, muodotonta massaa. Päivä on ollut sateinen ja harmaa, niin kuvainnollisesti…
”Sä oot niin nätti”
Näin alkuun: En ole ulkonäkökeskeinen enkä narsisti, enkä edes pidä itseäni ulkoisesti mitenkään erikoisena, korkeintaan taviksena. Kirjoitan tämän lähinnä vain puhtaasta ihmetyksestä ja ehkä lievästä turhautumisestakin. Ja sitten asiaan. Joskus…
Mikä yö
Lähde kahvittelemaan tutun kanssa illalla kello 23, näe sen jälkeen toinen ei-vielä-niin-tuttu -ihminen, kahvittele sen kanssa kahteen asti ja mene sitten sen luo juttelemaan syntyjä syviä aamukuuteen saakka. Sitten voit…
Yöllistä
Eilisilta oli kummallinen. Olin aika ahdistunut syistä joita en nyt tässä ala revitellä, ja lähdin sitten salille siinä toivossa että olo helpottuisi. Menin sinne melko myöhään; lähdin kotoa vasta kymmeneltä,…
Oi jos oisin toisenlainen…
Ahdistaa jotenkin, vähän kaikki. Olin eilen kuolla yksinäisyyteen mutta selvisin siitä jotenkin, ja nyt jo onneksi vähän helpottaa. Silti olen melko sekaisin enkä käsitä joitakin juttuja, mutta kai niiden sitten…
Se tunne
Tiedättekö sen tunteen, kun on tapahtunut tai tapahtumassa tai mahdollisesti tapahtumassa jotain niin kutkuttavaa, ettei sitä uskalla sanoa ääneen koska pelkää, että ääneen lausuminen saa sen katoamaan? Mä tiedän.