Silmäripsesi lomasta näen katseesi
pyyhkivän ylitseni. Katseen, joka läpäisee
kaiken ja jättää minut alastomana eteesi;
vailla menneisyyttä,vailla tulevaa -
vain tähän hetkeen.
Sormesi koskettavat solisluitani, pyyhkivät
ylitse eilisen tuhkan ravistellen sieluani.
Kämmenesi painautuu poskelleni, kuivaten huomiset kyyneleet puhdistaen sisintäni.
Huulesi kohtaavat omani, tehden tästä hetkestä tärkeimpäni tuhoten epäilykseni.
Pimeyden kukka asettuu varjoksi auringolle, nielaisten sen loisteen itseensä, jättäen meidät kaksi alastomana syleilyynsä.