nzj

Näytetään kirjoitukset joulukuulta 2017.

Tuhoajatar

Silmäripsesi lomasta näen katseesi
pyyhkivän ylitseni. Katseen, joka läpäisee
kaiken ja jättää minut alastomana eteesi;
vailla menneisyyttä,vailla tulevaa -
vain tähän hetkeen.

Sormesi koskettavat solisluitani, pyyhkivät
ylitse eilisen tuhkan ravistellen sieluani.
Kämmenesi painautuu poskelleni, kuivaten huomiset kyyneleet puhdistaen sisintäni.
Huulesi kohtaavat omani, tehden tästä hetkestä tärkeimpäni tuhoten epäilykseni.

Pimeyden kukka asettuu varjoksi auringolle, nielaisten sen loisteen itseensä, jättäen meidät kaksi alastomana syleilyynsä.


pu-pum

Hymyilen.
Äänesi kaikuu puhelimen kaiuttimesta.
Kuuntelen sanojasi, äänesi värähtelyä ja mietin miltä näytät juuri nyt. Hymyiletkö?

Sanasi havahduttavat minut ja typerä hymy pyyhkiytyy kasvoiltani; ei,eikä? Kunpa voisin pitää sinua sylissäni nyt. Silittäisin hiuksiasi, ja antaisin sinun kuunnella sydämeni rauhallista sykettä; pum. pu-pum. pum. pu-pum