nzj

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2018.

Telttaretki

Herätessäni aamun sarastukseen, auringon ensisäteiden
nuollessa paljasta ihoasi telttakankaan läpi, kiedon
käteni ympärillesi, ja nuuhkin hiuksiasi.

Metsän tuoksu on tarttunut sinuun, ja voin haistaa
aamun kasteen hiuksissasi, neulasten kirpeyden
ihollasi, sammalen maallisen tuoksun vaatteissasi.

Kehomme lämpö kietoutuu yhteen ja moninkertaistuu
välissämme. Lämpimien hengitystemme tuottama höyry,
nousee yläpuolellamme ja tanssii pyörteillen kuin
keijut jotka odottavat kevättä. Onnellisuus tekee
kodin sisälleni, ja asettuu olemukseeni.


Keväinen aurinko

Kävellessäni muistojeni läpi, katsellessa mennyttä,
voin tuntea itseni kasvaneen, läpi ilojen ja surujen.
Kyyneleeni peittäessä silmäni, nostan katseeni, katsoen
kohti taivasta.

Kurkottaessa sormeni kasvojeni eteen, peittääkseni edes
osaksi kirkkaan auringon loistetta, hymy valtaa paikkansa
huuliltani, ja suljen silmäni laskiessani käteni alas.
Aurinko koskettaa kasvojani, lähes lempeästi hyväillen.

Avaan jälleen silmäni ja jatkan matkaani eteenpäin,
kohti todellista määränpäätäni, nykyisyyttä, nostaessani
kaulukseni pystyyn askeleeni tuntuvat vakaimmilta, kulkuni
vaivattomalta ja unelmani suurilta.