nzj

Kaipaus, kaipaus johonkin niin suureen, mutta ei
välttämättömään. Kaipaus kosketukseen, hellyyteen,
suudelmiin, hengitykseen niskassa ja hampaiden
näykkäykseen korvasta.

Kylmyys täyttää sydämeni, nakertaa sisältä, polttaa
kaipauksen voimalla, horjuttaa järkeni ja tekee
minusta katkeraa. Miksi, miksi ei voi vain
Rakastaa...

Tunnen tyhjiön kasvavan rinnassani, siinä, missä
ennen oli lämpimät tunteet. Tyhjiö kaipaa täyttymystä,
kuin lasiveistos kaipaa puhalluksen jumalattarelta,
herätäkseen henkiin.

Käsi kädessä, kuljemme pitkin lumen peittämiä
katuja. "Näetkö tuon tähden?" kysyn ja osoitan kirkasta
tähteä taivaalla.

"Näen" kuiskaat ja katsot minua kysyvästi. "Tuolle
tähdelle kerroin toiveeni, kun unelmoin siitä, mitä
minulla nyt on" vastaan selittäen.

"Mistä sinä sitten unelmoit?" kysyt ja pakkanen
huuruttaa sanasi ilmaan. "Rakkaudesta, joka meillä
nyt on, unelmista jotka ennen vain viilsivät taivasta
siipien lailla, mutta ovat nyt totta kun olet vierelläni"
totean hymyillen ja suutelen sinua Rakastaen.

Syksyn viimeiset pisarat pyyhkivät kasvojasi,
kylmyys ja tuska kuvastuu kasvoiltasi. Silmäsi
niin tummat, tummuneet maailman pahuudesta,
täyttäen katseesi vihalla.

Sydämesi kouristelee mustuuden otteessa,
sanasi kuin tikareita, viiltäen vastaantulijoiden ihoa.
Tuhannet käärmeet kiemurtelevat kieleltäsi,
satuttaen läheisiä.

Kylmyys lietsoo vihaasi, sade piiskaa vartaloasi,
yhä syvemmälle, syvemmälle pimeyteen. Kosketuksesi,
niin kylmä, vasten ihoa.

Tähdet tuikkivat silmissäsi, hymy karehtii
huulillasi. Katson sinua, kun istut laiturilla,
pakkasen keskellä. Kylmä värisyttää huuliasi,
ja painaudun lähemmäs sinua.

Kiedon käteni ympärillesi, jottei sinulla olisi
kylmä. Suutelen huuliasi, pyyhkiäkseni pois
lumihiutaleet niistä. Siirrän itsepäisen hiuskiehkuran
kasvoiltasi, jotta näkisin kauniit silmäsi paremmin.

Sivelen poskeasi, ja suon sinulle vielä yhden
lämpimän suudelman, ja kiedon sinut syleilyyni.
Hymysi syvenee, ja yksin tähdet todistavat
tätä hetkeä.