nzj

ole muusani, niin täytän
toiveesi, toteutan kohtalosi,
laitan tähdet laulamaan kehollasi.

ole muusani, avaan porttisi, kierrän
suojasi, ja vapautan petosi. tee
se kerran, ja et luovu koskaan.

Tuli palaa sisälläni,
se kiertyy ympärillesi,
täyttää sinut kokonaan,
saa sinut huutamaan.

Kynsit selkään, ja puraisen
sinua kaulasta, tuntiessani
tulen vain kasvavan, vaatien
lisää hekumaa. Karjaisen
voimatta sille mitään,
räjähdän toimintaan.

Huulet käyvät läpi vartalon,
jokaisen kohdan, jättämättä
mitään arvailujen varaan.
Tuli kuluttaa, se polttaa,
saa veren kiehumaan..

Tämä tuli, on tehty palamaan.

Uneksin joskus olevani onnellinen,
jaksoin päivästä toiseen, tietäen että
jonain päivänä saavutan sen. Menin
eteenpäin, yrittämättä satuttaa muita,
satuttaen kuitenkin kokoajan samalla
itseäni.

Pian mittani kuitenkin täyttyi, ja
kohotin muurin ympärilleni, suojaamaan
sisintäni. Hylkäsin tunteet surusta,
ja samalla tunteet ilosta. Katkaisin
siipeni jaksamisen pakosta.

Muurini kuitenkin kaadettiin, läväistiin
kerralla kokonaan, ja hymyni näkyi
maailmaan. Olin pitkästä aikaa onnellinen.

Kaikella on kuitenkin loppunsa, niin hyvällä
kuin pahalla, ja juuri löytämäni uudet
siivet revittiin pikkuhiljaa palasiksi,
kiskottiin riekaleiksi, vaikka minä
vain yritin tehdä onnelliseksi.

Vaipuminen epätoivoon ja katoaminen,
meinasi käydä minulta liian helposti,
ei ollut mitään mikä saisi minut tuntemaan
itseni eläväksi, olin vajota pois ikuisesti.

Tällä kertaa loin siipeni teräkseksi,
kestämään ikuisesti. Tajusin ehkä sittenkin,
että elämä on tehty elettäväksi.

hmm, juteltiin tuossa eilen kaverin kanssa, kun hän kysyi semmosen
kysymyksen että onko parisuhteeseen käytetty aika mennyt hukkaan jos siitä
parisuhteesta ei sitten tulekkaan mitään?

Niin.. noh, varmasti se siltä tuntuu, ainakin joistakin. esim jos olet
seurustellut vähän pitempään ja alkaa olemaan sitten muilla tuttavilla
jo lapsia tai tämmöstä, niin tuntuu ehkä itsestä että nyt meni aikaa hukkaan kun ois pitäny perustaa jo perhettä yms yms. Mutta niin, totesin sitten että eikait se varmaan ole, koska siinä parisuhteen aikana itsekin muuttuu, toivottavasti löytää itsestään asioita joita voi muuttaa, siis noh huonoja puolia, oppii kunnioittamaan itseään enemmän ja saa elämänkokemusta. Ja mikä tärkeintä, mitä vastasin, oli se että mistä sitä muuten tietää olisko siitä tullut sitten mitään? Ei mitenkään, eihän se sillon hukkaan mennyttä aikaa ole. Olet tutustunut ihmiseen, ja se ei toiminut, niin tiedät ainakin että se ei sitten tosiaan toimi.

Joskus kyllä ite ajattelee että ei vittu mullahan tulee paniikki kohta
löytää sopiva nainen itselleni, eka pitää KUITENKI olla asunu yhessä jo
pitemmänki aikaa ennenku uskaltaa mitään lapsia alkaa tekemään /
suunnittelemaan, vaan en mä niitä NYT halua, mutta en kyllä sitten ku
oon 3kymmentäkään :D 25-26 ois ehkä sellane sopiva, en mee kiveen
piirtämään, mutta vittu mullahan tulee kiire X)

Tyhjyys lietsoo vihaa, ja viha
kasvataa kuoren. Kuoren joka suojaa
kaikelta, peittää sisimmän..

Yksi katse, voi tehdä särön kuoreen,
läpäistä sen lämmöllä ja löytää
kuoren alta löytyvän herkkyyden.

Maailman paino on liikaa särkyneelle
kuorelle, ilman kättä johon tarttua,
sielua johon vajota..