Pyörteilevä usva peittää ajatukseni,
se asettuu kodiksi rintakehääni,
hidastaa askeleitani, saa suupieleni
kaartumaan mietteliääseen mutruun.
Ajatukseni harhailevat, uni karkaa
käden ulottumattomiin ja saa minut
pyörimään lakanoissa. Kaipaan ääntäsi,
kosketusta, sinua sylissäni.
Tunnit matelevat, aika pysähtyy.
Nukkumatti joka juoksee edelläni,
seisahtuu katsomaan taakseen, kurottaa
jotakin pussistaan ja puhaltaa kourallisen
unihiekkaa tuulen sekaan, ja askeleeni
irtoavat maankamaralta ilmavirran nostaessa
minut mukaansa.