Ristiriitaisuuden repiessä, pitkin maailman
parkettia, yksittäiset ajatukset ilmestyvät
ja tuhoutuvat, ajatusten kiirastulessa.
Eri tunteet pilkahtelevat pinnalle, alkaen
ilosta, hämmenyksen kautta alakuloon. Silmät,
sielun peilinä, näyttävät koko tunteiden
värikartan, heijastaen mielen värähtelyä.
Pisaran pudotessa kuihtuneille huulilleni,
avaan silmäni ja huokaisen hiljaa pimeydessä.
Värähdys kulkee lävitseni, ja puistelen
kaiken, ajatusten verkostostani, sulkien
jälleen silmäni.
Kosketuksen kaipuu palaa ihollani, se raastaa
sisintäni, polttaen kahleitani, repien muurejani.
Riistäen kaikki estoni, lisäten hehkuvia hiiliä
ikiliekkiini, se kuluttaa mieltäni.
Saavu ja kosketa!
Halu palaa veressäni, se kuljettaa askeleitani,
sulattaen lumen ympäriltäni, täyttäen aistini.
Saan vainun naaraasta, vaihdan suuntaani
ja etsin kohdetta.
Jatka äläkä lopeta!
Kierrän saalistani, pyörin ympärilläsi, katselen
himo silmissäni. Nakkelet niskojasi, vikuroit
läsnäololleni, isken kiinni, pehmeään kaulaasi.
Ota, ja uskalla!
Ei, ei en halua. En halua kaikkea valmiina. Anna minun
ottaa selvää sinusta, anna minun selvittää heikkoutesi,
ja vahvistaa sitä vahvuuksillani. Ei, sinun ei tarvitse olla
täydellinen, enhän minäkään ole, mutta toivoisin sinun
täydentävän minua.
Kyllä, minä haluan selvittää mistä pidät. Älä kerro sitä
minulle suoraan, en halua valmista. Anna minun muodostaa
oma käsitykseni sinusta, muiden mielipiteet eivät merkitse
minulle mitään, tahdon nähdä sinut omien silmieni kautta.
Ja muista, se mitä toinen tarvitsee, voi olla hänelle täydellisyyttä,
se mitä sinä olet, voi olla minun unelmani. Voi, antaisithan
minulle mahdollisuuden selvittää, oletko täyttymykseni. Mistä
minä sinut löydän? Kuka sinä olet?
