Vaikka tapahtumasta on aikaa, nostan tähän lehteen haastatellulle Lauri Maijalalle hattua yhdestä syystä.
Miehestä tehtiin tutkintapyyntö opiskelijanäyttämölle tehdystä ohjauksesta Mannerheim eli sinun lapsistasi ei mitään. Tapahtuma yhdisti suomalaisia.
Tutkintapyyntö kuitenkin hylättiin. Ketä yksityishenkilöä Maijala olisi muka voinut esityksellään loukata? Kansallinen identiteetti ei kelpaa vastaukseksi.
Jos joku tekisi nyt uudestaan Maijalat, kohu olisi taattu. Marskin häpäisystä on lupa meuhkata säännöllisesti julkisuudessa.
Toki esityksestä ehdittiin ennen älämölöä kirjoittaa pari oikeaakin kritiikkiä, jotka koskivat esityksen taiteellista arvoa, eivät kukkahattutäteilyä siitä, miten Marskia voidaan taas kerran kohdella näin.
Taiteen tehtävä on herättää keskustelua, ja sitä taas syntyy provosoimalla eikä kaikkien miellyttämisellä. Onko kyse Marskista vai taistolaisista, on täysin toissijaista. Kenties juuri siksi vasemmistosiipeä ei yksinkertaisesti tarvitse häpäistä näyttämöllä.
Sillä ketään ei voisi vähempää kiinnostaa. Kukaan ei jättäisi tutkintapyyntöä.
Kirjoittajan entisen koulun vieressä on Mannerheimin hevosen muistokivi.
