Dan Brownin Da Vinci -koodi kertoo ikiaikaisten salaseurojen keskinäisestä taistelusta nykypäivän Euroopassa. Cityn opas salaseurojen Helsinkiin kertoo ryhmistä, joihin pääsee vain salaisilla kädenpuristuksilla ja kokoontumispaikoista, joiden ovet aukenevat vain merkkikoputuksilla. Ryhmiä jotka varjelevat tai etsivät vastauksia ihmiskunnan suurimpiin salaisuuksiin. Tai suunnittelevat uutta maailmanjärjestystä. Tai johtavat sitä jo nyt. Lue ja hämmästy!
Helsingissä Kasarmikadulla, tavallisen kivitalon sisäpihalla on kameralla valvottu ovi salaseurana pidetyn järjestön Suomen päämajaan – vaikkakin oven vieressä olevassa kuparilaatassa kerrotaan reilusti mikä paikka on kyseessä. Ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa toimistossa tekee töitä Koilliskulman – Suomen vapaamuurareiden lehden päätoimittaja Kauko Tammilehto. Toimistotilojen lisäksi rakennuksessa on kolme vapaamuuraritemppeliä, järjestön museo ja tilausravintola. Ruutupaitaan ja khaki-housuihin pukeutunut Tammilehto huokaisee kun termi salaseura mainitaan.
“Vapaamuurarit ovat ehkä joskus olleet salaseura, mutta eivät enää”, Tammilehto toteaa. Vapaamuurarit viettävät tänä vuonna Suomessa 80. toimintavuottaan ja juhlallisuuksien ohessa salaisuuden verhoa järjestön ympärillä on raotettu. Esimerkiksi suurloosin avoimien ovien päivä keräsi paikalle parisen sataa uteliasta.
[AD]
Salaseurat ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, mutta amerikkalaisen Dan Brownin romaanit Da Vinci- koodi ja vielä suomentamaton Angels and Demons ovat räjäyttäneet pankin ja nostaneet salaseurat taas viihteen megailmiöksi. Dan Brownin kahden romaanin päähenkilöstä, taidehistorioitsija Robert Langdonista on tullut aikuisten Harry Potter – miljoonia ja miljoonia myyneissä teoksissa ei tosin seikkailla velhojen rinnakkaistodellisuudessa vaan nykypäivän Euroopan suurkaupungeissa, joissa raivoaa ikiaikainen salaseurojen välinen sota. Tarinat vilisevät viittauksia temppeliritareihin, illuminaatteihin, Siionin vanhimpiin, Vatikaanin ääriryhmiin ja tietenkin vapaamuurareihin.
Salaseurat ovat viihdeteollisuuden fossiilista polttoainetta, kuten järjestäytynyt rikollisuus, armeijan erikoisjoukot tai sarjamurhaajat – sitä peruslöpöä, jolla viihdyttämiskoneen tankki täytetään kun vaihtoehtoiset energiamuodot on käytetty loppuun. Ja salaseuroilla on erikoinen vaikutus ihmisiin. Monet täysin tasapainoiset ja sivistyneet henkilöt ovat aivan varmoja siitä, että salaseurat hallitsevat maailmaa tai juonittelevat vallan kulisseissa. Puhumattakaan siitä, että monet tasapainoiset ja sivistyneet henkilöt kuuluvat salaseuroihin.
Salaseuraa on käsitteenä vaikea rajata. Täyttyvätkö salaseuran normit kun kokoonnutaan salassa ja seuratoverit tunnistetaan salaisista kädenpuristuksista ja merkkikoputuksista – vaikka kokoontumisen syy olisi viini ja ruoka? Vai ovatko ainoita salaseuroja ne salassa kokoontuvat intressipiirit, joilla on keinot ja motiivi vaikuttaa maailman kohtaloon? Ja on tietysti salaseuroja ja Salaseuroja. Sillä että klubihuoneen puolelle pääsee vain salaisella kädenpuristuksella, ei saa vielä nimikoitua salakäytävää Vatikaaniin.
Salaseura tai ei, esimerkiksi vapaamuurareita määrittelee enemmän se mistä ei puhuta julkisesti, kuin se mistä puhutaan. Huomattavasti enemmän. Vapaamuurarit eivät paljasta jäseniensä henkilöllisyyttä elleivät nämä tee sitä itse, eivätkä vapaamuurarit ota yleensä kantaa itsestään käytyihin julkisiin keskusteluihin.
Eivätkä vapaamuurarit keskustele riiteistään ulkopuolisten kanssa. Ne ovat Salaisuus.
Asia tulee selväksi Tammilehdon esitellessä temppeliä – joka on siirretty sellaisenaan aikoinaan Unioninkadulla olleista toimitiloista. Salomonin temppelin pohjapiirustusta noudattaen huoneen lattiaa peittää mustavalkoinen ruudutus, seiniä kiertää penkkirivi ja katossa on temppelin perustamisen hetkinen tähtikartta valoilla toteutettuna. Katonrajaa koristaa reliefi, jossa toistuu erilaisia symboleita; Jumalan kaikkinäkevä silmä, pyhä kirja ja tietysti suorakulma ja harppi. Kun puheeksi tulee kaksi pylvään päässä olevaa palloa – joista toinen on maapallo – Tammilehto toteaa niiden liittyvän erääseen riittiin eikä keskustele asiasta enempää. Sama koskee seinällä olevaa taulua, johon on tyylitelty runsaudensarvia, virtaa ja taivaallista valoa.
“Riitit ovat meille oma opetusmetodimme, jota emme halua paljastaa ulkopuolisille ja that‘s it”, Tammilehto sanoo.
Seuraavaksi hän esittelee temppelin vieressä olevan pienen valmistautumishuoneen, jossa on seinän kokoinen jäljennös vanhasta muurarisymbolisesta painokuvasta. Huoneen muu sisustus koostuu jyhkeästä kirjatelineestä ja kahdesta massiivisesta kynttilästä metallijaloilla.
“Uudet järjestöön vihittävät jäsenet odottavat täällä saattajineen temppeliin kutsumista hiljaisuuden vallitessa. Tästä heidät viedään silmät sidottuina ensimmäisen kerran temppeliin”, Tammilehto kertoo.
Harmittaako Tammilehtoa se, että vapaamuurareiden salaisten riittien käsikirjoitukset ovat melko helposti saatavilla esimerkiksi internetistä mikäli aihe kiinnostaa?
“Harmittaa. Kyllähän se vähentää riittien dramaattista vaikutusta.”
Entä miten vapaamuurariksi tullaan?
“Jäseneksi haluava tarvitsee vapaamuurareihin kuuluvan esittelijän ja kaksi suosittelijaa. Kolmesta henkilöstä koostuva tutkijalautakunta kuulee jäsenehdokasta, ja jos nämä antavat henkilöstä puoltavan lausunnon loosi äänestää jäsenyydestä – äänestystuloksen on oltava yksimielinen jotta uusi jäsen hyväksytään,” Tammilehto selittää.
Aina välillä mahdollinen jäsenyys jää toteutumatta.
“Silloin me toteamme että kaikille osapuolille on parempi, ettei kyseinen henkilö liity jäseneksi”, Tammilehto sanoo.
“Silloin henkilön kannattaisi harkita johonkin muuhun järjestöön liittymistä.”
Salaseuroja Helsingissä
Vapaamuurarit
Amerikkalainen kyynikko Ambrose Pierce toteaa Paholaisen sanakirjassaan Vapaamuurareiden olevan groteskien rituaalien, fantastisten pukujen ja salaisten riittien järjestö, jonka suurmiehet Julius Caesarista Buddhaan ovat vuorotellen perustaneet, ja joka on jälkikäteen liittänyt riveihinsä kuolleita suurmiehiä aina Aatamiin saakka. Lisäksi Pierce toteaa järjestön symboleja löytyneen niin Kiinanmuurista, Egyptin pyramideista kuin lähes kaikista muista tärkeistä historiallisista muistomerkeistä – ja aina vapaamuurarin toimesta.
Oli miten oli, vapaamuurarit ovat siinä mielessä erikoisessa asemassa, että he ovat julkinen salaisuus – avoimuuspolitiikkaa harrastava salaseura, jonka jäsenluettelot ainakin Suomessa ovat yleisesti tiedossa. Vapaamuurareiden alkuperää on johdettu niin kuningas Salomonin temppelin rakentajiin kuin Paavin puhdistuksien kohteeksi joutuneiden temppeliritareiden perinteiden kantajaksi. Keskiaikaisen ammattikiltayhdistyksen ympärille rakentunut vapaamuurariaate syntyi nykyisessä muodossaan 1700-luvun alussa Englannissa, kun killat perustivat keskusjärjestön ja Lontoon suurloosin. Suomeen vapaamuurariaate tuli – kuten niin moni muukin asia – Ruotsin kautta saman vuosisadan loppupuolella. Vuonna 1822 Venäjän Aleksanteri I lakkautti kaikki salaseurat ja ”virallinen” vapaamuuraritoiminta aloitettiin Suomessa uudelleen vasta sata vuotta myöhemmin.
Vapaamuurarit kuvailevat toimintaansa vapaiden miesten kohtauspaikkana ja korostavat niin moraalin, itsensäkehittämisen kuin korkeimpaan voimaan ja kuolemattomaan sieluun uskomisen merkitystä. Viljalti levinneen käsityksen mukaan vapaamuurarit ovat hassusti pukeutuva hyvä veli-järjestö, jolla katsontakannasta riippuen joko on tai ei ole todellista yhteiskunnallista valtaa. Varmaa on vain se, että muurarit ovat maineensa ja menneisyytensä vankeja.
Suomessa on tällä hetkellä 6200 vapaamuuraria, joista 1800 vaikuttaa pääkaupunkiseudulla. Looseja on 150 ja ne toimivat yli 40 paikkakunnalla. Toisin kuin monessa muussa maassa, Suomessa vapaamuurarien määrä on hienoisessa nousussa. Kauko Tammilehdon mukaan jäsenten keski-ikä on noin 60 vuotta. Naisia ei vapaamuurareiksi hyväksytä.
Eräs tunnetuimpia suomalaisia vapaamuurareita oli Jean Sibelius, joka on myös säveltänyt rituaalimusiikin järjestölle. Muita tunnettuja vapaamuureiksi mainittuja suomalaisia ovat mm. presidentti Risto Ryti ja lukuisat muut suomalaiset poliitikot ja vaikuttajat aina Mannerheimista Kekkoseen – mutta väitteisiin kannattaa suhtautua vähintään epäilyksellä.
Haluatko jäseneksi? Tutustu Suomen Suurloosin julkaisemaan vihkoseen Ryhtyisinkö vapaamuurariksi?
Lisätietoja: Suomen Suurloosi, puh: 09-6844 320,
Odd Fellows
Odd Fellowsien kotisivuilla kerrotaan, että järjestö on syntynyt vapaamuurarien tapaan keskiaikaisista ammatinharjoittajien salaisista järjestöistä, jotka käyttivät salaisia tunnussanoja ja merkkejä. Ja kuten vapaamuurarit, myös Odd Fellow-järjestö on järjestäytynyt looseihin. Odd Fellow -termi on ollut tunnettu jo antiikin Roomassa.
Odd Fellow –aatteen tarkka syntyhistoria on hämärän peitossa; eräiden tietojen mukaan järjestö olisi syntynyt Skotlannissa 1643, mutta toisten tietojen mukaan se olisi perustettu jo 1537.
Suomalainen Odd Fellow-veljeskunta on aatteen amerikkalaista haaraa, joka perustettiin 1819 Baltimoressa. Järjestö itse tulkitsee termin Odd Fellow tarkoittavan “lupauksen tehnyttä veljeä”, mutta voi sen tietysti kääntää “kummaksi hepuksikin.” Järjestö levisi ilmeisen nopeasti Uudella mantereella ja nousu jatkui myös Euroopassa, Suomeen ensimmäinen loosi perustettiin vuonna 1925. Toisin kuin esimerkiksi vapaamuurareilla, Odd Fellows- järjestöllä on naisjaosto; Rebekka-liike. Järjestö ilmoittaa, että Suomessa on 54 veljesloosia ja 39 Rebekka-loosia. Jäseniä suomessa on 7500.
Koska kyseessä on salaseura – tai ainakin sellaisena aloittanut järjestö – annetut tiedot ovat vähintäänkin kryptisiä. Järjestö käyttää tunnuksenaan kolmea yhteen liitettyä lenkkiä, joiden sanotaan kuvastavan ystävyyttä, rakkautta ja totuutta. Ystävyys, rakkaus ja totuus ovat myös järjestön loosiasteita. Myös uskon, toivon ja laupeuden käsitteet ovat tärkeitä, mutta niiden merkityksen kerrotaan aukenevan opetuksen täsmentymisen myötä. Hyväntekeväisyyteen annetun rahalahjoituksen yhteydessä julkistetussa lehdistötiedotteessa järjestö kertoo perusajatuksiensa olevan suvaitsevaisuus ja ihmisrakkaus, ja järjestöllä olevan neljä käskyä: tervehtiä sairaita, auttaa hädänalaisia, haudata kuolleet ja kasvattaa orvot. Järjestö itse painottaa, ettei se ole salaseura, vaan suljettu järjestö.
Haluatko jäseneksi? Kuten vapaamuurarit, myöskään Odd Fellowsit eivät hyväksy jäsenikseen ateisteja – lisäksi on oltava vähintään 21-vuotias, itseään ja omaisuuttaan hallitseva henkilö.
Lisätietoja järjestön kansliasta, Tarkk’ampujankatu 13 A 1, 00120 Helsinki. Puh. 09 631 660, [email protected].
Ruusu-risti
Pekka Ervastin 1920 perustama Ruusu-risti ilmoittaa olevansa totuudenetsijöiden järjestö, jonka jäsenet etsivät salaista jumalviisautta. Vuonna 1934 kuolleen Ervastin perustama, itseään myös Suomen Salatieteelliseksi Tutkimusseuraksi kutsuva järjestö on ottanut rakenteensa yhteisvapaamuurariudesta ja siinä on kolme astetta; oppipoika, ammattilainen ja mestarimuurari. Vahvasti Helena Blavatskyn luomasta teosofiasta vaikutteita ottanut Ervasti liitti järjestön riitteihin Kalevalasta johdettuja mantroja ja Jeesuksen vuorisaarnan siveellistä oppia.
Ruusu-risti nimi taasen on otettu Euroopassa 1600-luvulla toimineesta rosenkreutsiläisten salaisesta veljeskunnasta, joka oli keskittynyt erityisesti alkemian mysteereihin. Edellämainitun veljeskunnan perustajana taas pidetään myyttistä saksalaista aatelismiestä, Christian Rosenkreutzia, jonka sanotaan syntyneen 1300-luvulla ja löytäneen maailmanmatkoillaan mystisen Liber Mundi- kirjan, jossa maailmankaikkeuden salat selvitettiin. Christian Rosenkreutzista todellisena historiallisena henkilönä on hyvinkin vastakkaisia näkemyksiä – tutkijat pitävät häntä fiktiivisenä hahmona ja uskovaiset taas korkean tason saavuttaneena adeptina, joka elää yhä toisessa ruumiissa.
Ervastin perustaman seuran avomielisestä suhtautumisesta maailman uskontoihin kertoo jotakin eräs Ruusu-ristin symboli, jossa ovat sulassa sovussa mm. hakaristi, Jumalan kaikkinäkevä silmä, INRI-teksti, muurarisymbolit ja risti.
Ruusu-ristin suurin salaisuus on se, mitä vuosia kestävä totuudenetsintä järjestön metodilla paljastaa, muuten järjestön toiminta on avointa.
Haluatko jäseneksi? Ensimmäinen askel on Ruusu-risti yhdistykseen liittyminen ja järjestön vuosijuhlaan osallistuminen – jatkosta neuvotellaan sitten järjestön johtajan kanssa. Jäsenyyteen ei liity vaatimuksia sukupuoleen tai uskontoon liittyen.
Lisätietoja järjestön toimistosta (Merimiehenkatu 31, 00150 Helsinki, puh. 09-656052), toimintaa on useissa kaupungeissa.
Opus Dei
Dan Brownin Da Vinci-koodista tuttu, katolista ”kovaa linjaa” kannattavan Opus Dein perusti Josemaría Escrivá Madridissa 1928. Suomessa Opus Dei aloitti toimintansa 1987. Opus Deihin kuuluu niin maallikkoja kuin pappejakin ja sillä on ympäri maailmaa ”keskuksia”, joissa asuu naimattomia jäseniä. Järjestöllä uskotaan olevan vaikutusta erityisesti akateemisessa- ja liikemaailmassa. Järjestön toiminta ei ole katolisen kirkon virallista toimintaa. Opus Deillä on 84 000 jäsentä ympäri maailmaa.
Lisätietoja: Fredrikinkatu 41 C 40, 00120 Helsinki (Puh. 09-611643, [email protected]. Järjestön kansainvälisiltä kotisivuilta (www.opusdei.org) löytyy mm. vastine Da Vinci-koodiin.
Salaseuroja ulkomailla
Illuminati
1700- luvulla perustettu Baijerin Illuminaatti, eli ”valaistuneiden” veljeskunta kuuluu salaseurojen raskaaseen sarjaan. Uskonnon ja monarkian vastainen järjestö pyrki monenlaisiin reformeihin ja siihen kuului mm. kirkon vainoamiksi joutuneita tiedemiehiä. Järjestön mahdollisesta toiminnasta tänä päivänä on vaihtelevia näkemyksiä – jotkut ovat sitä mieltä että se on hävinnyt, toiset sitä mieltä että Illuminaatit johtavat maailmaa.
Skull and Bones
Yalen yliopiston yläluokkaisten opiskelijoiden salaseura johon kuuluvat niin seniori kuin juniori Bush. Järjestön symboli on – yllätys yllätys – pääkallo ja sääriluut joiden alla on mystinen numero 322. Järjestön initiaatioon väitetään kuuluvan oman seksuaalisen historiansa paljastaminen. Lisäksi järjestön kerrotaan syövän veljesaterioitaan Hitlerille kuuluneilta lautasilta. Järjestöön kuuluvien, eli ”bonesmenien” on aina kiellettävä jäsenyytensä julkisuudessa. Luumiesten sanotaan pyrkivän ns. Uuden maailmanjärjestyksen luomiseen, lisäksi jäsenyyttä pidetään astinlautana useisiin muihin salaseuroihin, kuten Bilderberg-ryhmään.
Bilderberg-ryhmä
Järjestön perusti vuonna 1954 Alankomaiden prinssi Bernhard puolalaisen Joseph Retingerin ajatuksen pohjalta. Ensimmäistä Haagin konferenssia järjestämässä ollut Retinger piti hyvänä ajatuksena päättäjien epävirallisia suljettuja tapaamisia. Ryhmä otti nimensä hotellista, jossa ensimmäinen kokoontuminen pidettiin. Kerran vuodessa kokoontuvan ryhmän väitetään ajavan uutta maailmanjärjestystä. Maltillisemman näkemyksen mukaan kokousten salailu ei ole sen suurempaa kuin muillakaan päättäjillä. Niin Paavo Lipposen kuin Jorma Ollilankin nimet on mainittu järjestön yhteydessä.
Vapaamuurarien salaiset riitit
Vapaamuurarien salaisia riittejä on paljastettu suurelle yleisölle jo vuodesta 1730 alkaen; silloin julkaistiin Samuel Prichardin Masonry Dissected- teos. Ja paljastukset ovat jatkuneet tähän päivään asti – eivätkä vapaamuurarit ole vieläkään vahvistaneet virallisesti niistä yhtäkään. Ohessa joitakin salaisuuksia, jotka pitävät ehkä paikkansa.
Vapaamuurariksi vihittävä tuodaan temppeliin silmät sidottuna. Ehdokas on puettu valkoiseen paitaan, joka on repäisty rinnasta auki vasemmalta puolelta, lisäksi kokelaan housujen vasen lahje on kääritty polveen asti ylös. Joidenkin tietojen mukaan ehdokkaan kaulassa roikkuu hirttosilmukka. Lisäksi ehdokkaalta on poistettu kaikki arvoesineet.
Vapaamuurariksi vihittäessä kokelaan paljasta rintaa vasten painetaan terä, ja häntä uhataan kuolemalla mikäli hän paljastaa vapaamuurarien salaisuuksia.
Vapaamuurarilla on kaksi tapaa pyytää hädän hetkellä apua muurariveljiltään; nostamalla kädet kolme kertaa ylös niin että kyynärpäät ovat 90 asteen kulmassa, lopuksi kädet lasketaan alas. Toinen salainen avunpyyntö suoritetaan sanomalla: “Herrani, luojani, kuka auttaisi köyhän lesken poikaa.” Apua ei saa koskaan pyytää molemmilla merkeillä yhtä aikaa.
Vapaamuurareilla on lukuisia salaisia kädenpuristuksia ja tervehdyksiä joita opetetaan hierarkiassa nousevalle muurariveljelle, yksi niistä on ”viiden ystävyyden pisteen”- tervehdys. Siinä tervehtijöiden toinen jalka ja polvi painetaan toisiaan vasten, kuten myös rinta ja poski. Lisäksi tervehdyksessä lasketaan toinen käsi tervehdittävän selälle.
