Tässä lehdessä kerrotaan nuorista aikuisista, jotka ovat suorittaneet oppivelvollisuutensa kotiopetuksessa. Usein kotiopetukseen päädytään uskonnollisista syistä, mikä on kamalaa, itsekästä ja väärin.
Toinen ja kasvava ryhmä kotiopetuksessa ovat pahasti koulukiusatut. Tunnen yhden. Matias on 11-vuotias, syksystä saakka kotiopetuksessa ollut ujo mutta fiksu tyyppi. Kiusaaminen alkoi ekan luokan ensimmäisenä päivänä ja muuttui pian väkivaltaiseksi. Sinniteltiin, kunnes opettaja ehdotti, että Matias menisi kolmannelle luokalle johonkin toiseen kouluun. Näin tehtiin. Aluksi sujui hyvin, puolen vuoden jälkeen kiusaaminen alkoi uudelleen. Taas uusi sovittelurumba, sitten luokan vaihto. Ei auttanut – kiusaajat rekrytoivat myös uuden luokan kidutushommiin. Matias oli masentunut, lopulta itsetuhoinen. Opettajan neuvo: kokeilkaa kotiopetusta.
Kotiopetuksessa ei kiusata, mutta äidin täytyy olla aikamoinen ihmenainen, jos mielii selviytyä koko opetussuunnitelmasta. Kysymys, jota minä, vanhemmat ja Matias pohdimme yhä, on tämä: Miksi Suomessa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, koulunvaihtovortexiin ja lopulta kotiopetukseen päätyy kiusattu eikä kiusaaja? Se on kamalaa, itsekästä ja väärin.
