"Jeesus, mitä paskaa!" Aika paljon kuulee natinaa kotimaisten viihdeohjelmien tasosta. Ehkäpä nauru ja viihde onkin katsojan päässä, josta se irtoaa helposti pienellä näkökulman muutoksella.
Tahaton komiikka on aina hauskaa. Tässä lajityypissä suomalainen televisio tarjoaa klassikkoja kausi kauden jälkeen.
Kun seuraavan kerran katsot ohjelmia, joissa ennakkotiedoissa pyörivät mm. sanat koskettava, kotimainen ja tv-draama, ajattele, että kyseessä on julma parodia kotimaisesta tv-teatterista.
Toimii! Kevään ehdoton klassikko oli Juhani Ahon elämästä tehty "suurtuotanto", paljon ei jälkeen jäänyt niin ikään Ylen Sisaret. Aijaijai! Minkähänlaisia herkkuja syyskaudella onkaan luvassa!
Vahingonilo on paras ilo -kategoria on katsojalle vaativa ja raskas. Kysessä ovat kotimaiset sketsiohjelmat ja sitcomit. Komiikkaa niissä ei ole pätkääkään. Ei edes tahatonta.
Mutta vahingoniloa sitäkin enemmän. Ammattinäyttelijät nolaavat itsensä pöljäilemällä läpi pöljiä käsikirjoituksia, jotka oikeasti eivät ole varmasti naurattaneet edes paperilla.
Loistava lajinsa edustaja on MTV3:n Kuumia aaltoja. Niitä siitä kyllä saa. Nolostuksen kuumat aallot pyyhkäisevät säännöllisesti katsojan läpi. Nauru on positiivinen voima. Opettele muuttamaan nolostuksesi vahingoniloiseksi nauruksi.
Entäpä sitten aidosti hauska ja viihdyttävä? Todellinen rari kotimaisessa tv-tarjonnassa on älykäs, ironinen ja oikeasti naurattava ohjelma. Tuleeko monta mieleen? Pinnistä, pinnistä! No, mikä helvetti se nyt oikein oli?
Tabu? Veli Puolikuu? Julma Huvi? Fakta homma? Onhan näitä ollut. Saldo kolmelta vuosikymmeneltä ei vain ole kovin hääppöinen. Aika luvattoman pieni itse asiassa.
Kuluva syksy yllätti todella iloisesti. Ei määrällä vaan laadulla. Katsoja lyötiin ällikällä. Päällimmäinen kysymys oli, onko Channel 4 alkanut tehdä komediaa suomen kielellä.
I´ve got one word for you: W-tyyli.
Katso ja hämmästy.
