Kello on kuusi. Olemme ystäväni kanssa menossa Asematunneliin ostamaan ruokaa, kun huomaamme Postitalon edessä olevan väkijoukon ja valtavan määrän poliiseja. Olemme kuulleet, että paikalla olisi ASEM-huippukokousta vastustava ,sekasortoa Helsingin kadulle haluava Smash Asem -mielenosoitus, mutta luulimme, että se on motitettu jonnekin kauas poliisimuurin taakse.
Seisomme Postitalon seinän vieressä ihmettelemässä, kun poliisi huomaamattamme vetää toisen linjan miehiä taaksemme. He siivilöivät väkijoukosta pois kaikki vanhemmat ihmiset ja ajavat meidät loput Kiasman torilla olevaan suurempaan mottiin.
Jännää! Poliisien miesvahvuus tuo mieleen enemmän sotilasmiehityksen kuin poliisioperaation, ja sisällä motissa meille valkenee hiljalleen, ettei mitään mielenosoitusta enää ole. On vain tämä surkea joukko ihmisiä, joista osa on ninjan näköisiä mustan blokin aktivisteja, osa uteliaita, rauhanomaisia mielenosoittajia, osa itseni kaltaisia ohikulkijoita ja osa toimittajia.
Poliisin saarto-operaatio jatkuu niin, että meidän ja muun maailman väliin rajataan korttelin levyinen tyhjä vyöhyke. Sisällä on rauhallista. Eräs pienikokoinen, nätti ja vihainen punkkarityttö on henkilökohtaisesti vastuussa noin puolesta kaikista heitetyistä pulloista. Poliisi keskittyy varmistamaan, että vihreisiin haalareihin puetut Rajavartiolaitoksen miehet näyttävät mahdollisimman hyviltä poseeratessaan erilaisissa sankarillisissa asennoissa sinipukuisten poliisirivistöjen takana olevilla portailla ja muilla korokkeilla.
Ensimmäisen tunnin jälkeen motitetuksi joutumisen viehätys alkaa karista. Pullojenheittelijät eivät saa kannustusta keneltäkään, eikä kukaan tiedä, miksi täällä enää ollaan. Poliisi kuuluttaa, että tämä on laiton mielenosoitus ja että kaikki, jotka eivät poistu paikalta, joutuvat syytteeseen. Poistuminen on kuitenkin mahdotonta.
Pulloja lentää lisää. Poliiseilla on kypärät, ja panemme merkille, että eräät meitä kaukokatseisemmat mielenosoittajat ovat myös varustautuneet niillä. Poliisi kuuluttaa, että Mannerheimin patsaan kohdalta aletaan päästää väkeä ulos, ja sinne pakkautui nopeasti suuri joukko ihmisiä, me mukaan luettuna.
Yhdeksältä on pimeää ja tuuli yltyy. Huhun mukaan ketään, jolla on huivi, ei päästettäisi ulos, koska heitä epäiltäisiin naamitoitumishaluisiksi mellakoitsijoiksi. Huiveja pakataan vaivihkaa laukkuihin ja taskuihin. Väkijoukko huutaa yhdessä,: ”Kylmä ja nälkä, kylmä ja nälkä.”
Seisomme ystäväni kanssa väkijoukossa poliisimuurin luona, kun vanhempi, viiksekäs poliisimies tulee erikseen hakemaan minut ulos. Olinkin ainoa pikkutakkimies enää joukossa jäljellä.
