Painu poro vittuun, laukoi kolmensadan euron kenkiin pukeutunut eestiläinen tarjoilija itäiseltä haja-asutusalueelta kotoisin olevalle viisikymppiselle suomalaisäijälle, joka väkisin yritti maksaa ostoksiaan euroilla tallinnalaisessa baarissa.
Kotimaisia väkeviä viinejä nauttimaan tottunut savolainen mutisi jotain paremman väen silmille hyppivistä ryssänulikoista, ja suoritti kolme sekuntia myöhemmin telemarklaskun nenänvarrellaan mukulakivikadulle. Kun tuli vuoroni tilata, puhuin englantia.
Moni suomalainen elättelee vielä illuusiota siitä, kuinka eestiläiset kokoontuvat koko suvun voimin väijymään rätisevästä mustavalkotelkkarista silmät suurina Seppälän mainoksia. Ollapa Suomessa! He varmasti huokailevat pettuleipää jyrsiessään. Paskan marjat.
Tallinna oli kansainvälinen suurkaupunki, kun Helsinki oli vielä mitätön tuppukylä. Neuvostoliiton viisikymmentäyksi vuotta kestänyt miehitys oli ikävä takaisku, mutta Eesti on taas jaloillaan. Vanhassa kaupungissa sijaitseva Pegasus saa Studio 51:n näyttämään korsolaiselta nakkikioskilta, ja etelähelsinkiläinen seurapiirikaunotar tuntee itsensä Mervi Tapolaksi tallinnalaisten Prada-tsubujen rinnalla.
Tallinnalaiset puhuvatkin nykyään Talsingista, viitaten 18 minuutin helikopterimatkan päässä olevaan esikaupunkialueeseensa.
P.S. Kyllä, maan nimi on virallisesti Viro. Eestiläiset kuitenkin ovat omasta mielestään Eestissä eestin kieltä puhuvia eestiläisiä.
Kirjoittaja on 25-vuotias ravintolafriikki ja kirjailija.
