Minua lähestyi muutama viikko sitten sähköpostitse Mensa, yhdistys joka on ottanut vaatimattomaksi tehtäväkseen älykkyyden kehitämisen ihmisyyden hyväksi. He kertoivat minun kuuluvan siihen valikoituun, tunnettujen suomalaisten joukkoon, jotka ovat oletettavasti keskimääräistä älykkäämpiä, ja kutsuivat minut yhdistyksensä pääsykoetesteihin.
Vaikka olen Groucho Marxin kanssa samoilla linjoilla siitä, etten ikinä liittyisi klubiin, joka ottaisi kaltaiseni henkilön jäsenekseen, hiveli kutsu hetken itsetuntoani. Valitettavasti mailin lähetystiedoissa komeili kokonainen rimpsu muiden saman viestin saaneiden osoitteita. 148 pisteen älykkyysosamäärä ei ilmeisesti riittänyt sähköpostiohjelman bcc-toiminnon käyttämiseen, ja pystyinkin listasta toteamaan minun kuuluvan älyllisesti samaan kastiin Heidi Hautalan sekä Kata Kärkkäisen kanssa. Ensiksi mainitun olen valmis ottamaan kohteliaisuutena.
Tällainen läpinäkyvään ja lapselliseen mielistelyyn sortuminen olisi noloa mille tahansa ilmaista mainosta hakevalle taholle, mutta erityisen huvittavaksi sen tekee se, että kyseessä on klubi, jonka jäsenet ovat julistautuneet julkisesti huippuälykkäiksi. Tosiasia kuitenkin on, ettei Mensan käyttämä Cattell&Cattell Culture Fair -testi mittaa mitään muuta kuin sitä, kuinka hyvin testattava Cattell&Cattell Culture Fair -testissä pärjää. Sosiaalisesta älykkyydestä ei palikkatesti kerro mitään, minkä sähköpostiosoitteiden massapostitus hyvin osoittaa.
Muutamat samalla postituslistalla olleet iltapäivälehtien kolumnistit ovat kirjoituksisaan epäilleet, että moni kutsun saanut kieltäytyy peloissaan tekosyihin vedoten. Terveellä itsetunnolla varustetulla ihmisellähän ei pitäisi olla mitään syytä jättää väliin tällaista mahdollisuutta parempaan itsetuntemukseen. Minusta taas Mensan ilmaiseksi mannekiiniksi puhtaasta julkisuudenkipeydestä suostuminen kertoo kaiken olennaisen ihmisen älykkyydestä. Siihen ei erillistä palikkatestiä tarvita.
Kirjoittaja on etelähelsinkiläinen kirjailija, joka arvostaa rahallista korvausta pr-keikoistaan.
