On ihme, että yhtye, siis lähinnä huumeiden kanssa sekoillut laulaja David Gahan on elossa, pohdittiin Moden kohdalla edellisen levyn, perisynkän Ultran yhteydessä.
Nyt synkän syntsapopin esitaiteilijat tuntuvat iloisemmilta poppamiehiltä. Levy alkaa kuitenkin täydellisesti miksatulla mollikitarabluesilla ja lunastaa neljän vuoden odotuksen sarjalla varmoja klassikoita, todennäköisiä hittejäkin. Popbiisien aatelisia tinkimättömällä tyylillä ja modemaisen synkällä ilolla. Vuoden parhaita levyjä.
