Nuorissa on tulevaisuus. Ja menneisyys: Tehosekoitin on nielaissut koko populaarimusiikin historian ja palauttaa sen meille röyhtäys kerrallaan. Nelikon neljäs albumi tarjoaa kuulijoilleen 70-luvun Suomi-iskelmää, 80-luvun Pori-romantiikkaa, juuribluesia, surfpunkkia, aggrofunkkia, yökerhojazzia niin että kokonaisuus kuulostaa eloisan skitsofreenikon koostamalta kokoelmakasetilta.
Eikä kyse ole kaukosäädinsukupolven ironisesta vitsistä vaan ihan aidosta kunnianosoituksesta popmusiikin täplikkäälle historialle. Jos haluaisi heittäytyä fiksuksi, voisi todeta Tehareiden harjoittavan musiikillista pointillismia: kirkkaista erivärisistä pisteistä syntyy värikylläinen kokonaisuus, kuin freskoksi sirpaloitunut sateenkaari. Mutta toisaalta, miksi älyllistää asioita, kun yhtyeen vetovoima johtuu nimenomaan sen terveestä ajattelemattomuudesta. Freak out!
