On synkkä ja sateinen iltapäivä Bulevardilla. Siitä huolimatta Janina Frostell kävelee tummennetut trendilasit silmillään kohti Café Ekbergiä. Kaulassa roikkuu ristiriipus ja olalla ruskea käsilaukku. Suomen seksikkäimmäksi naiseksi ties kuinka monta kertaa valittu, mustaan, paljastavaan paitaan ja farkkuihin sonnustautunut Frostell tilaa latten ja veden.
Haluan ehdottomasti tarjota sinulle myös leivoksen.
“En nyt ottaisi”, Frostell sanoo vienosti hymyillen, katsoo syvälle silmiin ja haroo samalla hiuksiaan.
No, en halua pakottaa. Olet nyt mallin sijasta laulaja. Treenaatko paljon?
“Olen käynyt kolme vuotta laulutunneilla kerran viikossa. Viimeiset kaksi vuotta olen opetellut laulamaan PA-laitteiden kautta. Mikrofonin kanssa pitää käyttää ääntä ihan eri tavalla.”
Uranvaihtosi on herättänyt paljon ennakkoasenteita. Onko vaikeaa olla uskottava laulaja?
“Eihän bikinimalli voi osata laulaa. Moni tyrmääjä ei ole kuunnellut ollenkaan levyäni, saati käynyt keikalla. Kaikki vedetään livenä ilman playbackeja. Taannoin yksi mies vaati miksaajaa näyttämään taustanauhan. Hän ei uskonut millään, että laulan livenä. Mutta kaikki eivät voi digata musiikistani, eikä pidäkään.”
Sinua on verrattu esimerkiksi Jennifer Lopeziin.
“Jengi ajattelee lähinnä vain ulkonäköä, kun minulla on tällainen nysä nenä. Aina pitää löytää joku kansainvälinen vertailukohde. Olin pitkään Suomen Cindy Crawford. J-Lo tekee hyvällä asenteella omaa juttuaan, eikä välitä muiden mielipiteistä.”
No JF, ainakin kirjoitit levyn kolmeen biisiin sanat.
“Vähästä oli hyvä aloittaa. Mieluummin otan vastaan hyvän kappaleen kuin vaadin kaikkiin oman tekstini. Opettelen vielä sanoittamista. Mutta tietyt perussäännöt ovat loksahtaneet paikoilleen.”
Ai minkälaiset?
“Tiedän, missä järjestyksessä vokaalit ja konsonantit pitää olla.”
Eikö se opittu jo koulussa?
“Esimerkiksi sana holding, sitä voi venyttää: hooooullding. Jos siinä olisi paljon konsonantteja, se ei toimisi. Hirveitä kirjaimia ovat myös i ja e. Tiedät varmaan?”
Pitää päättää, mitä vokaaleja käyttää, sitten ripottelee konsonantteja väleihin.
“Heh. Ja sitten voi miettiä tarinaa!”
Milloin kuulemme Janinan säveltämiä kappaleita?
“Jaa-a. Olen soittanut pianoa viisi vuotta ja koettanut välillä säveltää. Kappaleeni kuulostavat kirkkovirsiltä.”
Mutta keikkoja sinulla on ollut jo viitisenkymmentä.
“Ensimmäisillä keikoilla halusin fiilistellä ja lauloin ylävireisesti. Laulu kuitenkin kuulostaa paremmalta, kun ei hypi tasajalkaa 50 minuuttia. Hyvä apu on myös korvamonitori. Ilman sitä en enää tee yhtään keikkaa, vaikka aluksi se tippui koko ajan. Jouduimme kiinnittämään sen teipillä”
Janina Frostell ilmastointiteipit korvissa. On sekin fantasia.
“Tukka oli silmillä, teipit eivät näkyneet. Monitori oli täysillä, joten korvissa soi kolme päivää keikan jälkeen.”
Miten äänesi kestää keikkailun?
“Avaan ääneni päivittäin ja nukun kahdeksan tuntia yössä, jotta se pysyy kunnossa. Tulen huonolle tuulelle, jos ääneni ylirasittuu. Makaan himassa ja olen puhumatta. Kuivan kurkun elvytän höyryllä. Lievään tulehdukseen syön jäätelöä. Jogurttia en nauti ennen keikkaa, koska se erittää limaa.”
Miehet ovat innokkaimpia fanejasi. Läppäätkö keikoilla yläviittä eturivin kanssa?
“Aina. Pitää vain muistaa, ettei tartu kiinni. Liian innokkaat yrittävät vetää joskus alas lavalta. Joskus on yritetty viedä sormuksiakin. Kurikan pussausfestivaaleilla kaksi äijää hiippaili kesken kappaleen vati kädessä lavalle, koska halusivat antaa minulle 40 palaa pannukakkua.”
Esiintyminen on raskasta puuhaa. Käytkö paljon salilla?
“Joskus. Enemmän juoksen, käyn spinningissä tai pyöräilen. En halua isoja lihaksia. Neljän kilon punteilla kotona voi tehdä tarvittavat käsitreenit.”
Just. Voinko koittaa hauistasi?
“Joo.”
Janina Frostellin Impossible Love ilmestyi 30.5.2003
