Sama sipsi voi tuntua rapeammalta, vaikka siinä ei muuteta mitään – kunhan sen rouskahdus kuulostaa erilaiselta.
Vuonna 2004 julkaistussa Oxfordin yliopiston kokeessa perunalastu tuntui rapeammalta ja tuoreemmalta, kun tutkijat muuttivat vain puraisusta kuuluvaa ääntä.
Koe oli niin erikoinen, että Massimiliano Zampini ja Charles Spence saivat siitä neljä vuotta myöhemmin ravitsemuksen Ig Nobel -palkinnon.
Itse sipsi ei muuttunut, vain korviin kantautunut rouskahdus muuttui.
Koe voitti ravitsemuksen Ig Nobelin
Journal of Sensory Studies -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon puraisuääni vaikuttaa perunalastun rapeuden ja tuoreuden arviointiin.
Ig Nobel -palkinnon järjestäjät palkitsivat Zampinin ja Spencen vuonna 2008 juuri siitä, että he muuttivat sähköisesti sipsin ääntä ja saivat syöjän kokemaan lastun rapeammaksi ja tuoreemmaksi.
Tutkimusta rahoitti Unilever Research, mikä lienee ruokateollisuuteen liittyvässä tutkimuksessa olennainen taustatieto.
LUE LISÄÄ: Tutkimus: Ruoka maistuu lentokoneessa kolmanneksen miedommalta – kolme syytä
Pringles sopi kokeeseen melkein laboratoriovälineeksi
Kokeessa käytettiin Pringles-perunalastuja.
Myöhemmissä tutkimuskatsauksissa valintaa on perusteltu sillä, että lastut ovat keskenään poikkeuksellisen samanmuotoisia, samankokoisia ja samanpainoisia.
Kun itse ruoka pysyy mahdollisimman samanlaisena, tutkijoiden on helpompi selvittää, mitä pelkän äänen muuttaminen tekee kokemukselle.
Rouskahdus kulki mikrofonista takaisin kuulokkeisiin
Osallistujat purivat perunalastuja etuhampaillaan samalla, kun puraisusta syntynyt ääni poimittiin mikrofonilla.
Ääni palautettiin korviin kuulokkeiden kautta, mutta tutkijat pystyivät muuttamaan matkalla sen voimakkuutta ja taajuusrakennetta.
Oxfordin yliopiston tutkimusesittelyn mukaan osallistujat arvioivat tämän jälkeen lastujen rapeutta tai tuoreutta tietokoneella.
Kovempi rouskahdus sai samanlaisen lastun tuntumaan rapeammalta
Tuloksissa lastut arvioitiin rapeammiksi ja tuoreemmiksi, kun puraisuäänen kokonaisvoimakkuutta lisättiin.
Kokemus muuttui myös silloin, kun tutkijat vahvistivat pelkästään äänen korkeita, 2–20 kilohertsin taajuuksia.
Cell-lehdessä julkaistussa aistihavaintoja käsittelevässä katsauksessa kokeen vaikutuksen suuruutta kuvattiin noin 15 prosentiksi.
Korvat osallistuvat siihen, miltä ruoka tuntuu suussa
Rapeus vaikuttaa ensi ajatuksella ominaisuudelta, jonka hampaat ja suu yksinkertaisesti havaitsevat.
Koe osoitti kuitenkin, että aivot käyttävät myös puraisusta syntyvää ääntä vihjeenä arvioidessaan ruoan rakennetta.
Sama lastu voidaan siksi kokea eri tavalla sen mukaan, millainen ääni sen rikkoutumisesta päätyy korviin.
Tuoreuttakin arvioidaan osittain äänestä
Rouskahdus vaikutti kokeessa rapeuden lisäksi siihen, kuinka tuoreena lastua pidettiin.
Tämä on järkeenkäypää: rapean ruoan murtumisesta syntyvä terävä ääni on yksi vihje siitä, millaisessa kunnossa ruoan rakenne on.
Tutkimuksen merkitys syntyy siitä, että tutkijat käänsivät asetelman ympäri ja muuttivat ääntä itse ruoan sijasta.
Sipsin ääni ei ole pelkkä sivutuote
Syömisen ääni syntyy ruoan rakenteesta, mutta samalla se vaikuttaa takaisin siihen, millaisena rakenne koetaan.
Tämän vuoksi rouskahdus ei ole vain seuraus siitä, että sipsi on rapea, vaan yksi niistä tiedoista, joiden avulla aivot päättelevät rapeuden.
Zampinin ja Spencen koe on sittemmin noussut tunnetuksi esimerkiksi siitä, kuinka näkö, haju, maku, tunto ja kuulo rakentavat ruokakokemusta yhdessä.
Samaa ilmiötä näkee muuallakin kuin sipsipussissa
Äänen vaikutus ruokaan ei rajoitu siihen, mitä hampaiden välissä tapahtuu.
Myöhemmässä tutkimuksessa on tarkasteltu esimerkiksi ympäristön melun ja ruoan maun yhteyttä; esimerkiksi lentokoneessa voimakas taustamelu on yksi tekijöistä, jotka muuttavat makukokemusta.
Ruoan maku ja rakenne eivät siis synny aivoissa yhdestä aistikanavasta, vaan samanaikaisesti useista vihjeistä.
Sipsin tärkeä ominaisuus ei lue pussin kyljessä
Sipsin valmistaja voi vaikuttaa paksuuteen, kosteuteen, paistamiseen ja rakenteeseen, mutta lopullinen rapeuden kokemus syntyy vasta syödessä.
Vuoden 2004 koe teki tämän näkyväksi erityisen suoralla tavalla: tutkijat eivät vaihtaneet makua, reseptiä tai lastun rakennetta, vaan muuttivat rouskahduksesta syntyvää ääntä.
Osa siitä, mitä kutsumme rapeudeksi, syntyy siis vasta siinä hetkessä, kun ruuan syömisestä syntyvä ääni kiirii korviin.
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ
Ärsyttääkö kumppanisi ruuan maiskuttelu? Misofonia-tutkimus osoitti, ettei vika olekaan luonteessasi
Syötkö nopeasti vai hitaasti? Tutkijat selvittivät, mitä se kertoo luonteestasi – vastaus yllättää
Miksi osalle korianteri maistuu saippualta – tutkijat löysivät eron aivan muualta kuin suusta
