Istut iltaisin sohvalla, ja kumppanisi syö omenaa vieressäsi.
Rouskutus täyttää huoneen, ja sinun sisälläsi tapahtuu jotain, jota et osaa selittää.
Sydämesi kiihtyy, kätesi puristuvat nyrkkiin ja ainoa ajatuksesi on päästä pois tilanteesta.
Sen jälkeen tunnet häpeää, koska rakastat tätä ihmistä etkä ymmärrä, miksi omenan syöminen saa sinut raivon partaalle.
Kyse ei ole ilkeydestä, kärsimättömyydestä eikä rakkauden puutteesta.
Aivoissa on kytkentävirhe, jolla on nimi
Ilmiölle on olemassa lääketieteellinen termi: misofonia.
Se tarkoittaa kirjaimellisesti tiettyjen äänien vihaamista, mutta neurologisesti kyse on paljon hienovaraisemmasta ilmiöstä.
Misofonikon aivot tulkitsevat tietyt arkiset äänet, kuten pureskelun, niiskutuksen tai hengityksen, konkreettiseksi fyysiseksi uhaksi.
Reaktio ei ole tahdonalainen eikä luonnekysymys.
Newcastlen yliopiston neurotieteilijä Sukhbinder Kumar johti tutkimusryhmää, joka julkaisi tuloksensa arvostetussa Current Biology -lehdessä.
Tutkimuksessa misofoniasta kärsivien aivoja kuvannettiin magneettikuvauksella heidän kuullessaan erilaisia ärsykeääniä.
LUE LISÄÄ: Terapeutti: tämä lomalla toistuva riita paljastaa, että tilanne on vakava
Kuuloaivokuori hälyttää suoraan taistele tai pakene -järjestelmää
Kumarin tutkimuksessa löydös oli selkeä: misofonikon aivoissa aivosaarekkeen etuosan aktiivisuus oli poikkeuksellisen voimakasta ärsykeäänten aikana.
Tämä aivoalue toimii eräänlaisena merkitsevyyssuodattimena, joka päättää, mitkä aistihavainnot ansaitsevat välittömän tunnereaktion.
Misofoniassa suodatin on kalibroitu väärin.
Normaaleissa aivoissa toisen pureskeluääni rekisteröidään pelkäksi taustahälyksi.
Misofonikon aivoissa aivosaarekkeen etuosa kuitenkin lähettää hälytyksen suoraan tunnereaktioita säätelevälle verkostolle, johon kuuluvat muun muassa mantelitumake ja etuotsalohkon pohjaosa.
Tutkimuksessa ärsykeäänet nostivat misofonikkojen sydämen syketaajuutta ja ihon sähkönjohtavuutta mitattavasti, mikä osoittaa, että taistele tai pakene -reaktio käynnistyy tilanteessa aidosti fysiologisesti.
Muinainen suojamekanismi, joka on säädetty liian herkälle
Miksi aivoissa ylipäätään on järjestelmä, joka reagoi toisen ihmisen syömisääniin näin voimakkaasti?
Evolutiivisesti tietyt suun alueen äänet ovat voineet viitata sairauteen, loistartuntaan tai yhteisön hygieniariskiin.
Aivot, jotka reagoivat nopeasti tällaisiin signaaleihin, antoivat ihmiselle selviytymisedun.
Misofoniassa tämä herkkä hälytysjärjestelmä ei ole sammunut, vaan se toimii nykyarjessa voimakkuudella, jota ympäristömme ei enää edellytä.
Kyse on samanlaisesta evoluution jäänteestä kuin korkean paikan kammo henkilöllä, joka seisoo lasiparvekkeella täysin turvallisesti.
Parisuhteessa misofonia muuttuu häpeäkierteeksi
Misofonia on erityisen kuluttava juuri lähisuhteissa, koska ärsykeäänet liittyvät toimintoihin, joita kumppanin on pakko tehdä selviytyäkseen: syömiseen, hengittämiseen ja nielemiseen.
Misofonikko alkaa usein vältellä yhteisiä ruokailuja, vetäytyy toiseen huoneeseen tai turhautuu tavalla, joka tuntuu kumppanista torjunnalta.
Kumppani puolestaan kokee olevansa jatkuvan tarkkailun alla ja alkaa syödä varovasti, mikä synnyttää suhteeseen uudenlaista jännitettä.
Pahin osa on häpeäkierre: misofonikko tietää reaktionsa olevan kohtuuton, mutta ei pysty hallitsemaan sitä, ja syyllisyyden tunne kasaantuu.
Jo pelkkä tieto aivojen toiminnasta lievittää jännitettä
Pelkkä ymmärrys siitä, että kyseessä on aivojen todellinen toimintahäiriö eikä luonnevika, voi jo itsessään muuttaa parisuhteen dynamiikkaa.
Kun molemmat tietävät, ettei reaktio ole tahallista eikä merkki rakkauden puutteesta, syyllisyyden ja torjunnan kierre katkeaa.
Kumppanin ei tarvitse syödä varovaisemmin eikä misofonikon tarvitse pyytää anteeksi omia aivoreaktioitaan.
Sen sijaan voidaan keskittyä käytännön ratkaisuihin, jotka vähentävät ärsykkeen voimakkuutta arjessa.
Kolme keinoa, jotka helpottavat arkea
Ensimmäinen ja yksinkertaisin keino on taustaäänten hyödyntäminen.
Kevyt taustamusiikki, televisio tai valkoinen kohina ruokailun aikana vähentää ärsykeäänen kontrastia ympäristöön ja lieventää aivojen hälytysreaktiota.
Toinen keino on sopia kumppanin kanssa yhteisistä pelisäännöistä: vastamelukuulokkeiden käyttö ruokailun aikana ei ole torjuntaa, vaan tietoinen tapa suojella yhteistä ruokarauhaa.
Kolmas on tietoinen uudelleenmuotoilu: muistuta itseäsi siitä, että kumppanisi ei pureskele ärsyttääkseen sinua, vaan koska hänen on yksinkertaisesti syötävä.
Tämä ajatus ei poista aivojen automaattista reaktiota, mutta se katkaisee häpeäkierteen ja estää fyysistä reaktiota muuttumasta riidaksi.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Cambridgen tutkijat löysivät riitelytavan, joka ennustaa eroa lähes varmasti
OTSIKKOVAIHTOEHDOT:
1. Reagoitko kumppanisi pureskeluun kuin uhkaan? Tutkimus osoittaa, ettei vika ole luonteessasi
2. Kumppanin syömisäänet saavat sinut raivoihin — neurologi löysi aivoista kytkennän, joka selittää kaiken
3. Miksi toisen ihmisen maiskutus voi tuntua fyysiseltä hyökkäykseltä? Tutkijat kuvasivat aivoista tarkan syyn
AVAINFRAASI: miksi syömisäänet ärsyttävät
AVAINSANAT: misofonia, syömisäänet, ärsyttää, kuuloaivokuori, mantelitumake, parisuhde, ääniyliherkkyys, Sukhbinder Kumar, aivot, taistele tai pakene,
SEO-OTSIKKO: Misofonia: miksi kumppanin maiskuttelu saa raivostumaan?
METAKUVAUS: Kumppanin maiskutus saa sinut raivoihin, ja sen jälkeen häpeät reaktiotasi. Kyse on misofoniasta, ja tutkijat löysivät aivoista tarkan fysiologisen syyn.
CANVA-KUVITUSHAKU: couple eating dinner together one person covering ears frustrated soft lighting emotional kitchen minimal
